Blogin tarkoituksena on toimia ensisijaisesti minulle muistiinpanoina siitä, mitä kaikkea Tuiskun ja minun yhteisellä taipaleella on tapahtunut. Myös koiran kasvua ja kehitystä on helpompi seurata aikajärjestyksessä kulkevien merkintöjen avulla. Toivotan kaikki tervetulleiksi seuraamaan Tuiskun kasvua aikuiseksi sheltiksi sekä lukemaan, mitä kaikkea pienen koiran elämään mahtuukaan!Palaan muutaman kuukauden ajassa taaksepäin aina syyskuulle saakka, kun sain tiedon Tuomisen Annelta, että heidän 31. elokuuta syntyneestä shelttipentueesta saattaa vapautua jo alustavasti varattu bluemerleurospentu. Ilmoitin olevani kiinnostunut pennusta, jos sen jo varannut peruukin varauksensa. Toisaalta toivoin, että pennun varaus peruuntuisi. Ravasin päivittäin katsomassa, onko kasvattaja päivittänyt nettisivuilleen uusia kuvia tai tietoja pennuista. Toisaalta taas toivoin, että varaus ei peruuntuisi, koska yliopisto-opinnot veivät juuri silloin kaiken aikani. Lokakuun alkupuolella sitten sain tiedon että "Taisto"-pennun varaus oli peruuntunut. Kävimme kotona keskustelua siitä, olisimmeko valmiit ottamaan pennun jo nyt, koska alkuperäinen suunnitelma oli saada kevätpentu vuodelle 2012. Siihen tulokseen kuitenkin tulimme, että pennulle löytyy aikaa keinolla millä hyvänsä, joten saimme varattua pennun! "Taisto" sai pitkän mietinnän jälkeen kutsumanimen Tuisku.
Kaikki muut pennut pääsivät uusiin koteihin noin viikkoa ennen Tuiskua. Meillä tämä edeltävä viikko kuluikin sitten koiratarvikeliikkeissä vertaillen ja hypistellen erilaisia tarvikkeita, joita pennulle hankittaisiin. 5.11. koitti se kauan odotettu päivä, jolloin suunnistimme Pirkkalaan hakemaan uutta perheenjäsentä kotiin. Kasvattajan luona meitä odotti seitsemän aikuisen koiran lauma, joiden joukossa meidän pikkuruinen Tuisku tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi. Koirien avoimuus ja reippaus tuli huomattua heti - kaikki tekivät tuttavuutta, ja osa kiipesi syliinkin asti ihmettelemään vieraita! Tutustuimme Tuiskuun ja sen emoon Kerttuun, täyttelimme papereita, ja ajomatka takaisin kotiin pääsi alkamaan. Ihan uskomatonta, että monen vuoden haave omasta, bluemerlestä shelttiuroksesta toteutui!
Ensimmäinen ilta uudessa kodissa meni tietenkin pennun touhuja seuraillessa. Hihnaa ja pantaa kokeiltiin sen verran, että vähän katsottiin ympäristöä ulko-oven lähettyvillä. Ruoka maistui hyvin ja Tuisku tutki kaikki huoneet reippaasti häntä pystyssä kulkien. Yö taisi jännittää omistajia enemmän kuin pentua - turhaan! Tuisku nukkui koko yön sängyn viereen laitetulla viltillään eikä kitissyt yhtään. Jo tässä vaiheessa pennun reipas luonne alkoi tulla esille uudessa kodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti