9. Kahdeksas viikko

26.12.2011-1.1.2012

Sylvi, Tuisku ja suosittu kettu-lelu

Tuisku täytti 17 viikkoa toisella Pohjanmaan lomaviikollaan. Lähinnä oma aikani kului taas kissat+koira -lauman rauhan säilyttämisessä. Tosin Sylvi-kissan luotto Tuiskuun selvästi kasvoi, kun tuli omaehtoisesti meidän leikkeihin mukaan. Kun Tuiskun uuden kettu-lelun perään säntäsivätkin eräällä kerralla sekä Sylvi että Tuisku, ajattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Mutta kas vain, hienostihan kaverukset kunnioittivat toisiaan. Saimikin on tainnut jollain tasolla suopua Tuiskun läsnäoloon, kun yhtenä iltana kiipesi sen viereen sohvalle nukkumaan.

Jatkoimme hyvää tapaa lenkkeillä Tuiskun kanssa yksi pidempi lenkki per päivä sekä heittää tennispalloa takapihalla. Pari kertaa sain vallattua myös koko ison parkkipaikan meidän käyttöömme, kun ulkona ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Tai no, kukapa siellä niin aikaisin olisikaan vapaa-aamunaan kuin koiralliset ihmiset ;) Tällä viikolla vahvistettiin jo jollain tasolla opittuja käskyjä. Seiso, paikka ja kierrä -käskyt olivat pääosin työn alla, joista erityisesti kierrä-käsky alkoi luonnistua jo kohtalaisen hyvin! Ulkona oli myös hyvä harjoitella näyttelyjuoksutusta, kun jäiselle pihalle oli vihdoin satanut paksu kerros lunta (paksu ja paksu mutta riittävä kuitenkin, että juoksuttajakin pysyi pystyssä).

Uusi vuosi aiheutti etukäteen hieman jännitystä omistajan mielessä, jossa sitten kehkeytyi täydelliset aikataulut ja suunnitelmat lauantai-illan ulkoilutusten varalle. Suunnittelin meneväni viimeisen kerran viideltä iltapäivällä Tuiskun kanssa ulos, ettei ainakana rakettien pauke pääse Tuiskua säikäyttämään. Ulos mentiinkiin juuri viiden aikaan, mutta meidän tuuria oli taas matkassa, kun kesken leikkien alkoi naapurista kuulua hirveä sarjatulitus. Tuisku tietenkin pysähtyi niille sijoilleen sitä kuuntelemaan, mutta innostin sitä leikkimään uudelleen ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuisku jatkoikin leikkimistä ilman sen kummempaa säpsymistä tai huomion kiinnittämistä raketteihin, joten siitä selvittiin säikähdyksellä. Sisälle paukutus kuului jonkin verran pitkin iltaa, mutta Tuisku ei ollut levoton tai pelokas. Uusi vuosi sujui siis enemmän kuin hienosti, mistä sai jälleen kerran omistaja yllättyä positiivisesti :)