Toinen ystävä kävi katsomassa Tuiskua, ja Tuisku otti hänetkin vastaan todella reippaasti! Kuvista kiitos siis Anni-Maarit Sonniselle; hänen avullaan tästä elohopeasta saatiin useita potretteja. Tuisku innostui hyvin leikkimään leluillaan myös vieraan ihmisen kanssa eikä arastellut ollenkaan. Ulkona on kohdattu niin polkupyöräilijöitä, busseja, jalankulkijoita, lapsia keinumassa ja juoksemassa ja jopa tietyömaa. Kaikki nämä olivat toki jännittäviä aluksi, mutta yhdessä rauhassa niitä ihmeteltiin ja todettiin, että niitä ei tarvitse pitää turhan kummallisina.
Yksinolon harjoittelu aloitettiin myös tällä viikolla. Ensin Tuisku jätettiin eri huoneeseen yksin (toki tätä oli tullut jo ensimmäiselläkin viikolla), ja sen jälkeen poistuin itse hetkeksi ulko-oven taakse ja palasin takaisin ilman sen suurempia seremonioita. Tuiskulle oli huomattavasti vaikeampaa sulattaa se, jos se ei saanut tulla mukaan esimerkiksi makuuhuoneeseen kuin se, jos omistaja nyt lähti ulos talosta ja palasi taas takaisin. Ei Tuisku edes vinkunut, kun olin ulko-oven takana! Tätä jatkettiin viikon ajan vähitellen yksinolon aikaa pidentäen.
Loppuviikolla kävi sukulainen, Curren (Moorwood Caribbean Blue Lover) pentu shelttityttö Riimi Tuiskun kanssa leikkimässä. Riimi oli oikein kärsivällinen Tuiskun roikkuessa sen karvoissa ja hännässäkin välillä. Tuisku oli oikein mielissään koiraseurasta eikä juuri arastellut isompaa kaveria. Riimistä ja Tuiskustakin saatiin muutama kuva näpättyä. Koirien leikkimisen jälkeen Tuisku oli ensimmäistä kertaa meillä ollessaan oikeasti väsynyt. Ei sitä tahdo itse saada leikkimällä juuri väsymään - ja toki pentu tarvitsee vielä paljon paljon unta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti