8. Seitsemäs viikko

19.-25.12.2011

Sylvi

Tuisku täytti 16 viikkoa, ja tämä viikko oli siis ensimmäinen Pohjanmaan lomaviikko. Yritin mitata Tuiskun korkeutta, ja tulokseksi tuli noin 32 cm. Ihan hyvältä siis näyttää esimerkiksi näyttelyitä varten. Painoa Tuiskulla oli 4,4 kg. Minun viikkoni meni enimmäkseen päivystäessä kissojen ja Tuiskun yhdessäoloa, mutta se sujui hyvin. Tuisku välillä kävi turhan innokkaaksi, mutta kissat hoksasivat mennä kiipeilytelineeseensä turvaan. Toinen kissoista, Sylvi, varmaan leikkisi jopa Tuiskun kanssa, kun on itsekin semmoinen rämäpää. Saimi-kissa taas on rauhaa rakastava sohvanvaltaaja, joten sitäkin ajatellen tuli Tuisku pitää aisoissa.

Saimi

Sisäsiisteydessä koettiin parina päivänä takapakkia, kun Tuisku teki tarpeitaan lattialle silmieni alle ihan tuosta vaan. Liekö kissojen hajut ja paikanvaihdos vaikuttaneet asiaan, mutta tästä lannistumattomina jatkettiin ahkeraa ulkoilua. Otin tavaksi käydä kerran päivässä Tuiskun kanssa pidemmän kävelyn, tosin sekin vain kilometrin, kun ollaan oltu melko varovaisia näissä lenkkeilyissä. Sen sijaan käymme lyhyitä kävelyjä mutta usein. Ennemmin meillä liikutaan leikkimällä, ja otin myös toiseksi tavaksi heittää Tuiskulle palloa joka päivä sen ollessa irti takapihallamme. Täällä-käsky toimi joka kerta, joten Tuiskun kiinni ottaminen ei kertaakaan tuottanut vaikeuksia. Seiso ja paikka -käskyjä harjoiteltiin edelleen, ja niissä olikin edistystä havaittavissa. Samoin näyttelyjuoksutusta treenattiin lähes päivittäin. Uutena juttuna harjoiteltiin kierrä-käskyä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että Tuisku pujottelee jalkojeni välistä, kun kävelen hitaasti eteenpäin.


Toinen rokotusaika oli "luottoeläinlääkärillemme" tiistaina. Tuiskun yskiminen on jo oikeastaan loppunut, mutta mainitsin siitäkin. Vastaavien tilanteiden varalle eläinlääkäri suositteli kokeilemaan ihmisille tarkoitettuja A-vitamiinitippoja. Kaiken kaikkiaan eläinlääkäri onnitteli minua harvinaisen reippaasta shelttipennusta! Illalla vielä liimasin Tuiskun korvat uudelleen maitoliimalla, kun ne jo toistamiseen irtosivat liimauksistaan.

Tuisku pääsi mukaamme kuusen hakuun ja oli todella innoissaan metsälenkistä. Pidin sitä flexissä, joka antoi vähän juoksuvapautta. Liikkeellä oli muitakin ihmisiä, joten en viitsinyt laskea sitä irti. Joulukuusen sisälle tuominen oli suuri hämmästys meidän kaikille kolmelle pennullemme (eli Tuisku plus kissat), mutta suureksi yllätykseksi kuusi kiinnosti Tuiskua kaikkein vähiten. Sylvi tietenkin oli kuusen kimpussa jatkuvasti ja teki hurjia syöksyjä kuusen alla olevan maton alle! Mietin jo, pitääkö kuusi laittaa narulla kiinni kattoon.

Yksinoloa harjoiteltiin myös Pohjanmaalla. Jouluaattona Tuisku oli parin tunnin pätkän yksin. Teimme sille muka todella hyvän aitauksen keittiöön, jotta mitään vaaratilanteita ei ainakaan pääsisi sattumaan. Aitauksen nurkkaan jäi pieni rako, mutta totesin, ettei Tuisku siitä mahdu. No, kotiin palattuamme koira oli meitä eteisessä vastassa. Iski pieni paniikki, että nyt on kuuset nurin, sähköjohdot syöty ja tyynyt silputtu, mutta kas kummaa, mitään pahuutta Tuisku ei ollut tehnyt! Kyllä taas sai omistaja hämmästyä siitä, miten fiksun koiran omistaakaan. Toinen yksinolokerta kesti kaiken kaikkiaan 4,5 tuntia, mutta silloin Tuisku oli pysynyt parannellussa aitauksessaan kiltisti.