Neljännellä viikolla alkoi jo tuntua siltä, että Tuisku olisi kuulunut perheeseen pidemmänkin aikaa. Ulkoilutukset alkoivat mennä enemmän rutiinilla, ja selkeä päivärytmi vahvistui. Tuisku nukkui yönsä tekemättä tarpeitaan sisälle ja jaksoi aamulla odottaa, että lähdimme yhdessä ulos. Yksi aamu ulkoilu oli kuitenkin erityisen jännittävää, kun pihakeinun päälle oli ilmestynyt kauhean pelottava, tuulessa lepattava ja kahiseva tumma pressu. Ensin se tuntui olevan todella pelottava juttu Tuiskun mielestä, mutta nakinpalojen voima oli jälleen uskomaton, ja niin me parin minuutin päästä kävelimme itse pressun reunojen päällä ilman ongelmia. Tuiskun reippaus yllätti taas :)
Tuisku on myös päässyt ihmettelemään lunta, jota satoi pariksi päiväksi enemmänkin. Alkuun lumikokkareet ulko-oven edessä olivat sangen epäilyttäviä, mutta loppujen lopuksi lumileikit ovat olleet hyvinkin Tuiskun suosiossa. Istu ja maahan -käskyt alkoivat sujua käsimerkkien avulla varsin hienosti. Tassu-käskyä vahvistettiin ja vaikeutettiin sen verran, että sen perään lisättiin toinen tassu -käsky. Tuisku siis osaa ojentaa ensin oikean ja sitten vasemman tassun.
Keskiviikkona meillä oli pentutapaaminen, kun Tuiskua noin kaksi viikkoa nuorempi shelttityttö Viima (Bluemeadow's Can't Stop Me) kävi Tuiskun kanssa leikkimässä. Tuisku oli kooltaan vain hieman Viimaa suurempi, joten pentujen leikit kävivät melko hyvin yksiin. Superhyper energialla varustettu Tuisku kuitenkin lopussa vei voiton ja pääsi jallittamaan jo väsyneempää Viimaa enemmän. Tuisku esitti varsin hienoa ketteryyttä, mikä edelleen vahvisti ajatusta agilityn harrastamisesta tulevaisuudessa.
Viikonloppuna oli Pohjanmaan reissu, mikä meni oikein hienosti. Menomatkalla tosin Tuisku oksensi kahdesti autoon (ruokailusta oli kulunut noin 3 tuntia). Valoisalla varmaan vilisevät puut tekivät pahan olon, kun tasapainoaisti ei kuitenkaan ole kehittynyt vielä kunnolla. Kissojen ja Tuiskun yhteiselo sujui valvotusti ihan ok. Tuisku vain olisi ollut innokkaampi tutustumaan kissoihin kuin kissat Tuiskuun. Lampaitakin päästiin taas katsomaan, ja pienemmät lampaat eivät olleetkaan enää ihan niin pelottavia kuin viimeksi. Hevosiakin katsottiin aidan takaa melko rauhallisen kunnioittavasti, ennemmin vältellen kuin rohkean kiinnostuneesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti