Heti alkuviikosta sain muistutusta siitä, että sunnuntaina täytyisi sitten uskaltautua esittämään Tuisku ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä Kempeleessä. Sain nimittäin näyttelypostia Kempeleen näyttelystä. Meidän numeromme olisi 118 ja meille oli tullut tuomarimuutos. Serbialaistuomarin sijaan meillä olisi suomalaistuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Kaiken lisäksi shelttipennut oli siirretty eri kehään kuin muut sheltit ja alkamaan vasta klo 10.30. No, sinänsä ei haittaa, sillä nyt ei tarvitsisi lähteä ajamaan kuin seitsemän maissa :) Saapa nähdä, onko muita Bumtseja sitten liikkeellä vai ei. Shelttipentuja on yhteensä tulossa neljä, joten ei tarvitse ihan yksin ainakaan kehässä olla. Ilmoitin Tuiskun maanantaina myös Kokkolan KV-näyttelyyn, joka on heinäkuun alkupuolella. Oulun KV-näyttelyyn ilmoittaudutaan todennäköisesti myöskin, joka onkin heti Kokkolasta seuraavana viikonloppuna.
Aikooko Viima syödä Tuiskun? |
Tiistaiaamuna oli tarkoitus käydä vain pikku kävely tuossa läheisellä pururadalla, missä Tuisku saa aina olla vapaana. Läheiseltä kujalta tuli kuitenkin pururadalle myös vajaan parin vuoden ikäinen bichon frisé Milo, jonka kanssa Tuiskulla lähti leikki kulkemaan todella hyvin! Milo oli samalla tavalla täynnä energiaa, joten annettiin koirien viilettää metsäpolulla hyvän aikaa. Sovittiinkin Milon omistajan kanssa, että pidettäisiin lähiaikoina koiratreffit raviradan koira-autauksessa. Ihanaa, että Tuiskulle löytyi samanlainen energinen leikkikaveri myös täältä Pohjanmaalta :) Mulla on ollut niin huono omatunto, kun Tuisku ei ole päässyt oikein kunnolla täällä leikkimään vielä kertaakaan.
Keskiviikkona töiden jälkeen suuntasimme kohti Savoa, sillä mulla olisi vielä perjantaina viimeinen tentti tälle keväälle yliopistolla. Torstaina luistin ansiokkaasti tenttiin luvusta, ja mentiin porukalla (Viima, Sani, Tytti ja Tuisku) Kuopioon mätsäriin! Olipa kiva nähdä kaikkia näin parin viikon tauon jälkeen. Kävin torstaiaamuna Tuiskun kanssa ensin tunnin lenkin, ja sitten mentiin vielä hetkeksi Viiman kanssa koirapuistoon, jotta koirista saatiin kitkettyä enimmät mehut ennen mätsäriä. Tuisku, Viima ja Tytti menivät kaikki pentuluokkaan.
Viima sai ansiokkaasti punaisen nauhan, samoin Tytti. Tuiskun pariksi sattui whippet, joka myös käyttäytyi varsin mallikkaasti. Tuiskun käytös oli myös melkeinpä täysi kymppi sekä liikkeissä, pöydällä että maassa seisotuksessa. Tuomari valitsi kuitenkin whippetin paremmaksi, joten saimme sinisen nauhan. Kuulemma olivat Tuiskun kanssa todella tasaväkinen pari, mutta loppuperusteluja tuomari ei sitten sanonutkaan.
Sinisten kehässä minä olin varmaan vähintään yhtä poikki kuin Tuisku, sillä odotteluajat olivat suuren osallistujamäärän (pentuluokassa yli 30) vuoksi aika pitkiä ja toisekseen ilma oli todella kuuma, ja aurinko paistoi melko armottomasti. Meidät valittiin jatkoon, ja lopulta Tuisku oli sinisten toinen! Palkintona tällä kertaa uusi lelu sekä luu. Sani veikin sitten koko potin ollen BIS1! Illalla vielä Viima ja Tuisku pääsivät leikkimään koirapuistossa, sillä nyt olisi useamman kuukauden tauko tulossa meidän Pohjanmaan kesän takia. Harmi, mutta syksyllä sitten taas uudet kujeet.
Perjantaina tosiaan matkasimme takaisin Pohjanmaalle, ja lauantaina tapasimme 5-6-vuotiasta Jeri-shelttiä koira-aitauksessa. Jeri sanoi Tuiskulle kaapin paikan heti, mutta innostuivat kuitenkin yhdessä juoksemaan pallon ja kepin perässä. Tuisku otti kovasti Jeristä mallia, kun tämä haisteli ja merkkasi ahkerasti omia hajujaan ruohotupsuihin ;) Lauantai-ilta menikin sitten näyttelyvalmisteluissa: Tuiskun tassujen ja kauluksen pesu ja kuivaus, turkin harjaaminen, näyttelytavaroiden pakkaaminen, herkkujen pilkkominen, ajo-ohjeiden ja aikataulujen tarkistaminen jne. Valmistautuminen meni kyllä aivan liian myöhälle yöhön, mikä tietenkin kostautui aamulla omassa vireystasossani.
Aamulenkki siis käytiin reippailemassa viidestä kuuteen. Sen jälkeen Tuiskun harjaamista ja seitsemältä lähdettiin kohti Kempelettä. Näyttelypaikka löytyi melko helposti, ja olimme perillä yhdeksän maissa. Meille jäi hyvin aikaa rokotusten tarkistuttamiseen sekä tavaroiden parkkeeraamiseen kehämme laidalle. Asetuttuamme siihen harjattiin vielä Tuiskua lisää tassukarvoja myöten ja treenattiin tyhjässä kehässä. Tuisku olisi tapansa mukaan mielellään mennyt tervehtimään muita shelttejä, mutta sain sen suurin piirtein pysymään nahoissaan.
Kuva: Keijo Pinola. |
Jäimme vielä katsomaan shelttikehän loppuun, mistä saikin hyvän käsityksen näyttelyn kulusta noin teorian tueksi. Itse kun olen ollut virallista näyttelyä seuraamassa viimeksi yli 10 vuotta sitten, ja käytännöt ovat tainneet niistäkin ajoista jo muuttua kuitenkin. Tälle päivälle luvattu kaatosade alkoi juuri, kun olimme päässeet näyttelyn loputtua autoon istumaan, joten ei huonompi ajoitus sekään! Loppuilta menikin sitten lepäillessä - jopa Tuisku tuntui olevan hieman väsynyt tällä kertaa ;)
ROP- ja VSP-pentu |
Tähän loppuun vielä arvostelu: "Hyvät mittasuhteet, luusto ja koko. Oikeapiirteinen, vielä kevyt pää. Hyvät korvat. Hyvä kuonon pituus. Hieman lyhyt kaula. Hyvä selkä ja häntä. Riittävä rungon syvyys. Hieman löysä etuosa. Hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu ja väritys."