Alkuviikko oli melko tavanomainen. Talon pihapiiri alkoi vähän kuivua, joten siinä oli taas mukava heittää palloa Tuiskun kanssa. Loppuviikosta perheen miesvahvistus muutti jo kesätöiden perässä Pohjanmaalle, mikä sinänsä oli Tuiskulle myös iso muutos. Kaveri tuli kylään viikonloppuna, joten siinä oli kyllä Tuiskulle riittävästi ohjelmaa, vaikka tuskin koirat sillä tavalla osaavat murehtia kenenkään lähtöä niin kuin me ihmiset. Aloin opettamaan Tuiskulle uutta "pum"-käskyä, eli Tuiskun pitäisi siis kaatua kyljelleen maahan (vähän niin kuin kuolleena, mutta siis ei kuitenkaan!). Tuisku alkukankeuksien jälkeen hoksasi tempun hyvin, mutta sen iloinen, heiluva häntä aina paljastaa muuten kyljelleen jähmettyneen koiran! Taitaa Tuiskukin tykätä kyseisestä tempusta :) Vasemmalle kyljelle Tuisku ei yleensä mene vaan enemmin oikealle.
Tiistaina oli Ohtosen Tarun (Helskon kennel) pitämät näyttelytreenit parkkihallin ylimmässä kerroksessa. Sää ei meitä oikein suosinut, vaan sade kiihtyi loppua kohden. 16 koiran voimin vedettiin kuitenkin hyvät treenit, vaikka Tuisku olikin taas erittäin innoissaan, eikä samanlaista keskittymistä löytynyt kuten viime sunnuntaina. Sain Tarulta kuitenkin hyviä vinkkejä koiran seisottamiseen ja juoksuttamiseen liittyen (esim. hitaammin tuomaria kohti, sillä Tuisku vielä ahtaasta etuosasta johtuen kuulemma alkaa "nakkelemaan" etutassujaan liian kovassa tahdissa). Muuten Tuiskulla on kuulemma hyvä draivi, että aika reippaasti saa juosta esim. ympyrällä. Anne-Mari Hakkaraiselta sain hyvät tassu- ja korvien trimmausvinkit, jotka sitten täytyy toteuttaa pari viikkoa ennen Kempeleen näyttelyä.
Torstaina oli viimeiset Ponderan näyttelykurssin treenit. Tuisku oli taas erittäin innostunut, mutta ei se ainakaan yhtään huonommin mennyt kuin viimeksi, ehkä jopa paremmin. Ongelmana on edelleen se, että Tuisku joskus alkaa kovasti vetämään edellä menevän perään, jolloin kauniista ravista ei voi kyllä puhua samana päivänäkään. Joskus Tuisku alkoi myös pitämään samaa vinkuääntään kuin agilityssä, mikä taas kertoi melkoisesta innostusmielentilasta. Jospa Tuisku joskus vähän rauhoittuisi noita näyttelyitäkin ajatellen: sillä kun tuntuu olevan aina ja joka paikassa niin hurjan kivaa, ettei meinaa pysyä nahoissaan :D Pirjolta sain ihan saman vinkin kuin Tarulta, eli tuomaria kohti tulee juoksuttaa hitaammin kuin tuomarista poispäin. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty. Illalla vielä pestiin Tuisku, sillä ensi viikolla on useampikin mätsäri tiedossa!
Perjantaina oli viimeiset ACE:n basics-kurssin treenit, sekä Tuiskulla että minulla oli tunnelmat aika lailla katossa! Meitä oli viisi koirakkoa, ja jokainen ehti käydä radalla kahdesti. Radanpätkässä oli putki (persjättö), hyppy, hyppy, putki (persjättö) hyppy (käännös paikoillaan oikealle, koira takaisin oikeaan käteen), putki. Pätkä tehtiin osissa, ja olin tyytyväinen koiran lisäksi kerrankin myös itseeni, sillä tällä kertaa muistin jopa vähän paremmin liikkua! Hetihän se näkyi myös Tuiskussa, eli taas tuli todistettua, että kaikki on todellakin kiinni oikeastaan vain ja ainoastaan minusta. Toisaalta vähän masentavaa mutta toisaalta myös motivoivaa. Kesällä olisi tarkoitus itsenäisesti treenata agilityä, ja syksyllä mahdollisesti taas ACE:n basics-kurssille :)
Sunnuntaina löydettiin uusi, mukava lenkki, jossa Tuiskukin pääsi vähän juoksemaan vapaana. Reitti meni tuossa lähellä ensin peltojen välissä ja sitten metsäpoluilla, joilla onneksi näki kauas taakse ja eteenpäin niin, että muut ulkoilijat eivät päässeet yllättämään. Myöhemmin nähtiin vielä Ransu-mäyräkoiraa koirapuistossa. Ransu on vuoden ikäinen leikattu uros, joten Tuisku yritti myös sen päälle hyppiä muutamaan otteeseen. Onneksi Ransu viimein komensi myös Tuiskua, joka lopetti hyppimisen, ja koirat pääsivät myös juoksemaan muutaman kerran kunnolla puistossa. Tuiskun peseminen olikin sitten ihan oma lukunsa - se toi varmaan kilon hiekkaa ja rapaa mukanaan sisälle. Pääasia kuitenkin, että Tuisku sai purkaa innostustaan ja energiaansa leikkituokiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti