Tällä viikolla tuli huomattua, että Tuisku alkaa tosiaan olla vähän murkkuikäinen. Korvat häviävät monenlaisissa tilanteissa, joissa on ennen voinut kuunnella hyvinkin. Koirien ohitus lenkillä ei ole yhtä helppoa kuin ennen, vaan täytyy kokeilla, saisiko vastaantulijalle alkaa murisemaan taikka vähän rähisemäänkin. Aika kova linja tähän Tuiskun kokeiluun on kyllä otettu, että ei pääsis poika nyt luulemaan itsestään varsin liikoja! Sisällähän Tuisku on oma kultainen itsensä kuten ennenkin: ei tuhoa paikkoja, hienosti kuuntelee ja tekee kaikki temput kuin ammattilainen!
Torstaina oli perinteiset Ponderan näyttelytreenit. Tuisku kävi taas hirveillä kierroksilla, ilmeisesti Viiman takia. Leikkikaveri tuntuu olevan maailmankaikkeuden keskipisteenä! Sain Tuiskun jotenki kuuntelemaan, mutta ei se ollut ollenkaan oma, normaali itsensä. Tuiskua yritettiin kyllä väsyttää ainaki se pari tuntia ennen noita treenejä, mutta eipä sitä siellä paikanpäällä huomannut mitenkään. Tuisku vinkui taukoamatta, juostessa pyrki laukalle ja veti hihnassa, meni häntä pystyssä taivasta kohti koko ajan, haisteli nenä pitkällä ja suorastaan vaikutti etsivän Viimaa ihan koko ajan sieltä muiden koirien seasta, kun seisottiin esim. rivissä näyttelykehässä. Kuopiossa on kaksi mätsäriä 1.5. Enpä tiedä, olisiko viisainta mennä sitten Viiman kanssa eri mätsäreihin. En jaksaisi alkaa tuollaista taistelua käymään sitten itse mätsärissä siitä, olenko minä kiinnostavampi kuin
Viima.
Perjantaina oli sitten ACE:n basics-agilitykurssin toiseksi viimeinen kerta. Meitä oli kuusi koirakkoa, joten yhdelle koirakolle ei jäänyt kovin kauaa aikaa harjoitella radalla. Ratana oli hyppy, suora putki (persjättö), hyppy, hyppy (kierrä, valssi), putki ja putki, vähän mutkitellen. Mentiin aluksi vähän osissa, kun Tuisku ei jostain syystä ekan hypyn jälkeen hakenut putkea (vino linja). Loppua kohti kuitenkin parani, ja ekalta putkelta asti saatiin radanpätkä jokseenkin sujumaan :) Tuisku oli nyt ensimmäistä kertaa häkissä suoritustaan odotellessa; olihan se sielläkin äänekäs mutta hieman helpommin hallittavissa kuitenkin.
Sunnuntaina pidettiin shelttitreffit kuuden jo ennestään toisilleen tutun sheltin voimin. Oltiin ensin porukalla koirapuistossa lähes tunti, jotta koirat pystyivät purkamaan energiaansa. Sen jälkeen mentiin läheisen koulun parkkipaikalle harjoittelemaan näyttelyjuttuja. Kävellessämme koululle huomasin, että lenkkeily toisten koirien seurassa sen sijaan vaatisi tosi paljon harjoitusta, sillä Tuisku vetää toisten koirien läsnäollessa tosi paljon niiden luo ja pyrkii muutenkin siinä tilanteessa vetämään hihnassa, mitä se taas normaalisti ei kyllä tee. Pitänee sekin ottaa asiaksi harjoitella aina tilaisuuden tullen. Näyttelytreenien alussa taas Tuisku oli sitä mieltä, että leikin pitäisi yhä jatkua, mutta pikku hiljaa aloin saamaan sen huomion paremmin ja paremmin, ja lopulta Tuisku menikin yllättävän hyvin! Sain vähän uskoa taas siihen, että kyllä Tuisku osaa kuunnella, jos se vain haluaa/malttaa. Mentiin myös Ponderan kurssilta tuttua parijuoksutusta, mikä nyt sujui jo paljon paremmin kuin torstaina. Sääkin suosi meitä, kun aurinko suorastaan paahti pilvettömältä taivaalta! Kevät on vihdoin tullut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti