Maanantaina Tuiskulla oli edelleen maha hieman sekaisin, mutta tylosiini alkaa onneksi vähitellen puremaan. Totesin nettiä miljoonannen kerran selanneena ja kasvattajan kanssa puhuttuani, että voisin kokeilla jättää maitotuotteetkin pois ruokavaliosta, vaikken kauheasti niiden osallisuuteen tässä sairasteluvyyhdissä uskokaan. No, onpa sekin asia sitten suljettu pois. Tuisku syö nyt pelkästään kanaa, kalkkunaa ja porkkanaa sekä koulutusherkkuina nakkeja. Eihän tämäkään mikään oikeanlainen eliminaatioruokavalio ole, mutta yritetään nyt kuitenkin karsia kaikki mahdollinen (ja mahdotonkin) pois.
Tiistaina Tuiskun vointi kääntyi jälleen huonompaan. Tuisku sai rajuja oksentelukohtauksia päivällä, ja saimme onneksi ajan eläinlääkäriin. Tuisku jälleen kerran ultrattiin, mutta mitään selitystä ei sieltä taaskaan löytynyt. Lääkäri mainitsi jotain autoimmuunitaudin mahdollisuudesta sanomatta kuitenkaan taudin nimeä, joten suostuin kokeilemaan hänen ehdottamaansa kortisonipiikkiä. Eläinlääkäri kehotti meitä jatkamaan tylosiinikuuria edelleen ja tällä kertaa melko pitkään, jopa kuukauden, jos kyse on suolistoperäisestä taudista.
Hapsukorva |
Keskiviikkona oli helpotus huomata, että Tuiskun vatsa alkoi hieman rauhoittua. Liekö kortisonin, tylosiinin tai molempien vaikutusta, mutta pääasia, että tilanne on hieman paranemaan päin. Tai oli, ainakin hetken. Illalla Tuisku teki taas melkoiset sarjaoksennukset. Kyllä siinä itsellä on tosi voimaton olo, kun koiraparka kouristelee, on hädissään ja voi todella pahoin sekä näyttää tuskaiselta. Eläinlääkäri oli antanut varalle reseptin oksennuksenestolääkkeeseen, jota lähetinkin M:n hakemaan lähimmästä apteekista. Ennen kuin ehdin lääkettä antaa, oksennukset kuitenkin loppuivat, kun maha ilmeisesti tyhjeni kokonaan. Yöllä meillä ei paljoa nukuttukaan, vaan M:n kanssa vuorotellen pidimme vahtia siltä varalta, että kohtaus uusiutuisi. Tuisku kuitenkin nukkui yönsä melko rauhallisesti.
Oma mieli on kyllä ihan maassa koiran sairastaessa. Oireet tuntuvat muuttuvan yhä rajummiksi ja tulevan yhä tiheämmin. Eläinlääkäri toisensa jälkeen ihmettelee ja pyörittelee päätään. Yritetään hoitaa oireita, mutta oireiden todellista syytä ei ole onnistuttu selvittämään. Tuisku-parka ei todellakaan ansaitsisi tällaista elämää :(
Tuntuu, että epätoivo kasvaa päivä päivältä yhä suuremmaksi koiran laihtuessa, kieltäytyessä syömästä, ripuloidessa ja oksennellessa kovien kipujen kourissa. Täytyy vain toivoa, että näille oireille löytyisi pikimmiten jokin selitys, jota voitaisiin hoitaa, jotta Tuiskun ei tarvitsisi enää kärsiä.
<3 |
Lauantaina lisäsin vielä Tuiskun ruokavalioon maitohappobakteerit. Tuiskulle Tehobakt-jauheen antaminen on aika haastavaa, ja jauhetta on pakko antaa kolmessa erässä, jotta saa Tuiskun syömään kokonaisen mitallisen. Ilmeisesti Tehobaktin maku on aika karsea, ja jauheen sekoittaminen ruoka-annokseen olikin suuri virhe! Tuisku kiersi ruokakuppia kaukaa koko loppuillan, vaikka pesin kupin useaan otteeseen. Jauhetta täytyy siis yrittää antaa vain kädestä nakin tai kanan seassa. Parempi sekin kuin ei mitään. Illalla Tuisku tuntui jälleen kaipaavan tekemistä, eikä mahakaan pahemmin oireillut, joten kävimme ottamassa Musti ja Mirri -areenalla hieman agilityä ihan vain mielenvirkistykseksi Viiman ja S:n kanssa. Parilla hypyllä ja putkella treenattiin takaaleikkauksia, ja Tuisku alkoi selvästi saamaan vahvemmin jutun juonesta kiinni :) Lisäksi Tuisku meni ensimmäistä kertaa kuusi pujottelukeppiä, ja tosi hienosti menikin! Näimme myös Tuiskun suloisen siskopuolen, Minnin, joka toivottavasti tulee meillekin vierailulle, kunhan Tuiskun vointi jossakin vaiheessa paranee. Sunnuntaina kävimme vielä Viiman porukan kanssa koirapuistossa, jossa koirat saivat puolisen tuntia leikkiä kaksistaan. Tuiskukin tuntui nauttivan, eikä kohtauksiakaan enää onneksi tullut.