Kolmannen viikon alussa oli Tuiskun madotus, ja matolääke meni helposti alas nakinpalojen avustuksella. Kolmannella viikolla monet pienet asiat alkoivat taas olla jo vähän helpompia. Pannan ja hihnan laitto toki vieläkin kysyi aikaa ja hermoja, mutta se ei ollut enää yhtä säheltämistä kuin alussa. Ulkoilu sujui myös mutkattomammin, vaikka kaikkea piti edelleen pysähtyä katselemaan, eikä tarpeiden teosta tahtonut tulla mitään, jos vaikkapa jalankulkija ilmestyi näköpiiriin.
 |
| Tuisku otti ensimmäisenä viikonloppuna mallia kissoista näiden kiipeilytelineellä Pohjanmaalla. |
Hoitotoimenpiteistä hampaiden ja korvien katsominen ovat helpottuneet. Kynsien leikkaaminen oli etenkin aluksi vähän tahtojen taistelu. Ensimmäisellä kerralla Tuisku oli sitä mieltä, että kynsileikkurit varmaan hänet syövät, joten pentu huusi kuin syötävä. Noh, kasvattaja oli tästä vähän varoitellutkin, joten en mennyt juttuun mukaan, ja niin tämä huutaminen on kerta kerralta vähentynyt ja leikkaaminen helpottunut. Harjausta treenailtiin vähintään joka toinen päivä. Parhaiten se on onnistunut niin, että Tuisku syö samaan aikaan luuta, jolloin harjan pyydystäminen jää vähemmälle huomiolle.
Tuisku täytti 12 viikkoa, joten 25.11. oli eläinlääkäriin varattu rokotusaika. Tuiskun yskä vaivasi edelleen, mutta mitään muita oireita sillä ei ollut, joten eläinlääkäri päätti rokottaa sen. Kuukauden päästä onkin sitten seuraava aika. Tuisku painoi nyt noin kolme kiloa.
Viikonlopuksi tuli ystävä kylään, ja häneltä Tuisku sai ihanan uuden solmulelun! Sitä kestääkin pureskella, mikä onkin hyvä, kun tuo puremisen tarve aina vain tuntuu lisääntyvän. Tämänkin ystävän Tuisku otti vastaan kuin vanhan tutun eikä ollut millänsäkään, vaikka meillä oli ylimääräinen henkilö talossa koko viikonlopun. Sisäsiisteys on oikeastaan pysynyt ennallaan sitten viime viikon, eli juuri kaikki sisälle tulevat tarpeet osuvat sanomalehdelle :) Mitä yksinolon opetteluun tulee, niin olemme edenneet sen opettelussa melko hitaasti. Tämä ihan senkin takia, että se on ollut helppo toteuttaa, emmekä halua vuokra-asuntoon isompia tuhoja tai ylä/alakerran naapureilta valituksia koiran ulvomisesta. Tuiskun yksinoloaikaa on siis asteittain pidennetty sen ollen nyt noin tunti. Koira jää yksin tyytyväisenä eikä hermoile tai vikise turhia, mitään tuhoja ei ole tehnyt yksin ollessaan, emmekä ole kuulleet mitään kommentteja naapureilta! Uutena käskynä opittiin tassu-käsky. Tuisku tuntuu olevan oikeatassuinen, kun ojentaa aina oikeaa tassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti