10. Yhdeksäs viikko

2.-8.1.2012

 

Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin, ja Tuisku täytti jo 4,5 kuukautta. Tämä viikko sujui varsin samalla lailla kuin edellinenkin. Saimi-kissalle tuli juoksuaika, ja kissa-parka tuntui olevan varma siitä, että Tuisku on hänen tuleva sulhasensa. Voi sitä mouruamista, mitä Saimi piti päivät ja etenkin yöt! Voiko kissasta edes lähteä semmoista ääntä?! Tuisku ei ymmärtänyt sen edessä pyörivän kissan päällee yhtikäs mitään, vaan yritti kovasti pyytää sitä leikkimään - tuloksetta.

Tiistai taisi olla Tuiskulle viikon kohokohta, kun se pääsi leikkimään kaverini 8 kuukauden ikäisen Jaro-sheltin kanssa. Alkuun Jaro haukkui Tuiskulle aika paljon, mutta Tuisku oli reipas ja pysyi yllättävän rauhallisena. Tututstumisen jälkeen pojat leikkivät keskenään noin puolitoista tuntia oikein nätisti, ja Tuisku ainakin oli illalla pitkästä aikaa tyytyväinen ja väsynyt!

Edelleen teimme päivittäin yhden pidemmän lenkin. Eräällä lenkillä tien viereen oli pysäköitynä rekka-auto plus roska-auto, joiden ajattelin keskeyttävän lenkkimme pahemman kerran. Jonkin aikaa niitä piti ihmetellä, mutta niin Tuisku tuli niistä ohi loppujen lopuksi oikein hienosti (vaikka molemmat autot olivat käynnissäkin, ja niistä lähti vaikka minkälaista ääntä). Tuisku oli selvästi taas itsestään ja kehuista ylpeä, kun häntä pystyssä tanssahteli pätkän matkaa autojen ohi päästyään! Samalla lenkillä tuli vastaan naapurin Milo-koira, joka on rodultaa bichon frisé. Sen kanssa Tuisku sai hetken juosta metsässä vapaana - varsin onnelliselta vaikutti koira juoksemisen jälkeen!


Palloleikit ovat päivä päivältä suositumpia. Tuiskun ilme on niin muikea aina, kun iki-ihana tennispallo paljastuu omistajan taskusta. Piti ikuistaa pallottelua kuviksikin, mutta eihän niistä liikekuvista kovin hyviä tullut sittenkään melko hämärässä säässä. Tällä viikolla ei opeteltu mitään uutta käskyä, vaan treenattiin vanhoja. Kierrä-käsky sujuu nyt aina vain paremmin ja paremmin, mihin ollaan oikein tyytyväisiä. Näyttelyjuoksutusta, seiso ja paikka -käskyjä vahvistettiin edelleen, ja nekin sujuvat kerta kerralta jo vähän paremmin. Paikalla olo alkaa onnistua lyhyitä aikoja sekä istu että maahan -käskyjen yhteydessä :)

Tuiskusta on loman aikana kuoriutunut kelpo sylikoira. Se on joka päivä nukkunut sylissäni puolesta tunnista pariin tuntiin oikein onnellisena. Joskus se tulee istumaan eteeni vaativan näköisenä ja odottaa niin kauan, että pääsee syliin joksikin aikaa. Joka kerta Tuiskun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kutsu syliin vihdoin tuli odottamisen jälkeen! Kynsien leikkuu, korvan puhdistus ja harjaus alkavat olla melko rutinoituneita etenkin, jos Tuisku on vähän väsynyt. Ensi viikolla voi Tuiskulla olla vähän outoa palata Itä-Suomeen, kun ei ole enää kissoja seurana ja joutuu päivittäin olemaan yksin. Eiköhän se siitä taas lähde sujumaan päivä kerrallaan.