Maanantaina satoi lähes koko päivän - taas. Tätä sadetta on kyllä saatu tälle kesälle jo ihan tarpeeksi! Se on tullut huomattua mm. aina märistä lenkkareista ja tuulipuvusta sekä koiran kurapyyhevuoresta, joka pyykkipäivään mennessä on kasvanut ihan kiitettäviin lukemiin. Miten ihmeessä selviävät ne ihmiset, joilla on useampi koira tai isompi kuin kuuden kilon sessu talossa?No, joka tapauksessa maanantaina menimme Neean ja Veeran sekä Hennan ja Miisan kanssa käymään koirapuistossa. Tuisku leikki mukavasti molempien narttukoirien kanssa vuorotellen. Tuiskukin on saanut vähän itsevarmuutta isojen koirien kanssa juurikin Veeran ja Miisan ansiosta. Niiden kanssa varuilta on kuitenkin tehty niin, että vain toinen on yhtä aikaa Tuiskun kanssa irti. Otettiin myös vähän näyttelytreeniä, sillä halusin testata uutta Kuopiosta ostettua näyttelyhihnaa. Tuisku juoksi ihan hyvin silläkin, joten ehkä se otetaan nyt sitten vakiokäyttöön tästä lähtien :) Vanha hihna saa toimia varavaihtoehtona.
Tiistaina meillä oli viimeiset treenit Kalajoen jatkokurssilla. Treenikerta oli kyllä pienoinen katastrofi. Tuisku oli töideni takia hyvin pienellä aktivoinnilla ja lenkityksellä koko päivän, ja jouduin lähteä töihin suoraa treeneistä. Toki Tuisku sai siellä asianmukaiset lämmittelyt, mutta sen mielentila oli jo naksahtanut semmoiseen "agilityä, jeejee" -tilaan, joten meno oli sen mukaista. Radanpätkässämme oli pari hyppyä kaarevalla uralla, mutkaputki, jolle piti tehdä persjättö, hyppy ja mutkaputki. Kenttä oli yhtä vesilätäkköä ja lammikkoa, joten ei siinä tohtinut edes kunnolla juosta. Niinpä olin aina auttamattomasti myöhässä.Toisena harjoituksena teimme ekalta kerralta tuttua kahden esteen takaakiertoa, joka nyt onnistui paljon sujuvammin kuin pari kuukautta sitten. Jotain kehittymistä tässä on siis täytynyt kesän aikanakin tapahtua, edes ihan pientä! Varmaan se kehittyminen on lähinnä tullut omaan kehonhallintaan, jolloin toki Tuiskukin menee heti paremmin. Rengaskin sujui hyvin. Ainoa ongelmakohta oli se, että Tuisku hakee liikaa targetille, ihan kesken radankin se saattaa katsoa palkkaajaa ja jopa juosta sinne, jolloin koko radan rytmi katoaa. Täytyy varmaan alkaa vähän siedättämään sitä kuppiin esim. temppujen tekemisen yhteydessä, jotta kuppi menettää ihan vähän merkitystään, mutta ei liikaa!
 |
| Miisa ja Tuisku <3 |
Keskiviikko oli yllättäen sadepäivä. Milon kanssa sovittu aamulenkki peruuntui todellakin "koiranilman" takia. Kävimme sitten Tuiskun kanssa kaksistaan kävelemässä, ja olimme kyllä läpimärkiä sen jälkeen. Meidän lenkkipolkukin oli muuttunut virtaavaksi purojen rykelmäksi. Vapaapäivän kunniaksi aloin myös suunnitella tulevan syksyn kursseja ja treenimahdollisuuksia. Ilmoitin lopulta meidät ACE:lle trainings-ryhmään, joka on tavallaan ensimmäinen valmennusryhmä peruskurssin käyneille. Ryhmäpaikka on jatkuvasti kerran viikossa, ei siis mikään kurssimuotoinen juttu. Opiskelijabudjetti voi tosin tulla vastaan jossakin vaiheessa, mutta paikan irtisanominen kuulostin niin helpolta, että otin paikan vastaan :) Laitoin myös ilmoittautumisen menemään kontaktikurssille, mutta siitä ei ole vielä tullut vahvistusta.
Tuiskullahan on vähitellen nyt vaihdettu penturuuasta Royal Canin mini adult -nappularuokaan. Tuiskulla on nyt sitten vajaan viikon ollut maha hieman löysällä. En tiedä, johtuuko se tuosta ruuasta, sillä vaihdosta on ollut meneillään jo kolmisen viikkoa. Tuisku saa edelleen sekaisin pentu- ja aikuisruokaa, enkä omasta mielestäni alussa huomannut mitään vatsavaivoja. Etenkin maanantaina Tuisku oli suorastaan ripulilla, joten ostin sitten apteekista Promaxia ja Tehobaktia, joista onkin nyt ollut apua. Toivottavasti Tuiskun maha rauhoittuu pian, ettei tarvitse tehdä kummempia toimenpiteitä.
Torstaina Tuisku pääsi jälleen lammastilalle juoksentelemaan koko illaksi, mikä kyllä teki sille hyvää! Perjantaina kävimme itsenäisesti treenaamassa agilityä parin muun koirakon kanssa. Teimme hieman samanlaisen radan kuin tiistaina kurssilla, eli ensin pari hyppyä (eivät ihan suorassa linjassa), mutkaputki (persjättö), hyppy kohti ei mitään, tiukka kaarros vasemmalle mutkaputkeen (takaa leikkaus) ja viimeisenä rengas. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, että rengas sujui koko ajan tosi hyvin! Ensin en meinannut itse ehtiä ensimmäisen putken jälkeen oikealle paikalle, mutta sain onneksi korjattua virheeni. Ongelmana on myös kumartelu, mutta ehkä se vain tässä alkuvaiheessa on pientä varmistelua, jonka toivottavasti saa joskus karsittua pois.
Viikonloppuna Tuisku pääsi meidän kanssa mökkeilemään merenrantaan. Voi miten Tuisku taas nautti olostaan, kun sai toimia grillin vahtina, jahdata perhosia, etsiä mökin pihasta ihania aarteita (erilaisia risuja, keppejä ja käpyjä) sekä päivystää mökin pihaa sisäsohvalta, jonka kohdalla ikkuna on juuri sopivassa kohdassa Tuiskua ajatellen.
Saipa Tuisku vielä sankarin tittelinkin, kun löysi perheen kadoksissa olleen Virkku-kissan. Itse en varmasti olisi kissaa huomannut, mutta Tuisku ilmaisi selvästi pusikossa olevan jotakin, kun olimme sunnuntaina aamulenkillä. Aikani siinä huutelin Virkkua, sillä se oli joskus ennenkin lymyillyt mökin lähettyvillä. Lopulta kissa tulikin esiin ensin hieman epäröiden, mutta lopulta antoi kuitenkin kiinni. Sidoin Tuiskun puuhun, juoksin kissan kanssa mökille ja äkkiä takaisin Tuiskun luo. Siellä Tuisku istui kaikessa rauhassa siinä paikassa, mihin olin sen jättänytkin. Tuisku osoitti jälleen taas fiksun luonteensa - meidän oma sankarikoira <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti