Maanantaina viikko alkoi heti tehokkaasti näyttelytreeneillä. Kokosimme oman porukan, jolla olikin hyvä harjoitella. Porukkaamme kuuluivat tällä kertaa novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä jo ennestään tuttu bichon frisé Milo. Menimme harjoittelemaan raviradan koira-aitaukseen, jossa ei onneksi ollut muita samaan aikaan. Teimme kolme teeniä pienissä pätkissä, ja aina kun Tuiskulla meni hyvin, päästimme koirat palkinnoksi leikkimään keskenään. Tässä tulikin samalla myös harjoiteltua parhaiden kavereiden kanssa treenaamista, mikä toivottavasti toisi Tuiskulle lisää malttia ja selvää eroa siihen, milloin leikitään ja milloin ollaan "töissä".
Tiistaina olimme jälleen Kalajoella agilitytreeneissä. Meillä oli tällä kertaa sijainen, joka kyllä teki myös ihan mukavan radan. Me menimme jälleen radan kahdessa pätkässä. Esteiden välit olivat taas melko pitkät, joten minulla oli vaikeuksia ehtiä joka paikkaan ajoissa. Ohessa on taas radasta paintilla veistelty piirroskuva, toivottavasti siitä ottaa jotakin selvää. Suoralla oli siis alkuun kaksi hyppyä, siitä mutkaputkelle (persjättö), pari hyppyä suoralla, vähän jännä kulma loivalle mutkaputkelle ja eteenkäskyn siivittämänä muurin ja hypyn yli.
Näin teoriassahan tämä kuulostaa varsin simppeliltä, mutta hieman muhkuraisen, pitkähkön ruohokentän lomassa pitkillä väleillä olevat esteet tekivät minulle ainakin hommasta hieman haastavan noin kokonaisuudessaan. Lisäksi Tuisku keksi ottaa enemmänkin häiriötä muista koirista, joiden luo piti karata pariinkin otteeseen kesken radan. Tuota se ei ole aikoihin tehnyt eikä toivottavasti muista sitä jatkossakaan.
Keskiviikkona Tuisku pääsi Milon kanssa purkamaan energiaansa pururadalle, ja torstaina vein Tuiskun päivähoitoon lampaita katsomaan :) Perjantaina pidettiin sitten uudet näyttelytreenit raviradan koira-aitauksessa Milon, Miisan sekä novascotiannoutaja Sirin voimin. Jälleen käytimme samaa periaatetta, eli kun saatiin onnistuneita suorituksia, koirat pääsivät leikkimään keskenään. Tätä toistettiin kolme kertaa pienissä pätkissä, jotta koirat eivät tylsisty. Tuiskulle edelleen pahinta näyttää olevan Milon perässä rauhallisesti ravaaminen, kun se Tuiskun mielestä ennemminkin on "ota kiinni jos saat" -leikki! Seisominen paikoillaan sen sijaan onnistuu hyvin jo 90% ajasta, mihin täytyy muistaa olla tyytyväinen.
Lauantaina vietimme viikonloppua melko rauhallisissa ja kerrankin aurinkoisissa merkeissä! Tuiskusta on tullut kyllä kesän aikana melkoinen pihakoira - se ei millään haluaisi tulla sisälle, vaan mieluummin tarkkailisi pihapiiriä portailta käsin. Aina, kun joku on menossa ulos, Tuisku on ensimmäisenä ovella lähdössä mukaan - oli kyse sitten auton pesusta, portaiden lakaisusta tai kirjan lukemisesta aurinkotuolissa. On kyllä ihanaa, kun koiraa voi pitää pihallakin valvotusti irti ilman, että tarvitsee pelätä sen lähtevän milloin minkäkin hajun perään kuurona juoksemaan.
Sunnuntaina kävin itsenäisesti treenaamassa agilityä saman radanpätkän kuin tiistaina Kalajoella. Nyt kenttä oli eri eli hiekkakenttä, joka oli paljon helpompi juoksemista ajatellen. Pääsimme kerran koko radan puhtaasti sen jälkeen, kun olimme aluksi tehneet sen kahdessa osassa, ja olin Tuiskuun todella tyytyväinen! Tähän olikin hyvä lopettaa tämä viikko, ja odotella seuraavia agilityhaasteita taas tulevalta viikolta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti