Maanantaina aloitimme viikon näyttelytreeneillä, joissa olivat osallisina Tuiskun lisäksi novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa, sheltti Fiti sekä Milo. Näyttelytreenit menivät jälleen vaihtelevasti, sillä Tuiskun kanssa on hirvittävän vaikea juosta liian hitaasti menevän perässä. Joudun joko pysähtelemään vähän väliä tai sitten ottamaan hirmu pitkän välimatkan heti alkuun, jolloin Tuiskun mielessä syntyy ota-kiinni-jos-saat-leikki, ja nätisti ravaaminen ei onnistu millään. Koirat saivat pitää pari leikkituokiotakin, mikä teki taas ainakin Tuiskulle hyvää.
Torstaina pakkasin töiden jälkeen koiranäyttelykamppeet kasaan, ja lähdimme vielä ajamaan myöhään illalla Kuopioon - jälleen kaatosateessa. Ajomatka kesti hieman tavallista kauemmin huonon sään sekä Tuiskun pahoinvoinnin takia - pysähdyimme pari ylimääräistä kertaa, sillä Tuisku näytti todella pahoinvoivalta. Reipas koira sinnitteli koko matkan kuitenkin perille asti ilman oksentelua. Tuisku oli aivan innoissaan huomattuaan perillä, mihin olimmekaan tulleet. Puolenyön jälkeen suoritimme vielä tavaroiden pakkaamisen näyttelypäivää varten sekä tassujen ja kauluksen pesun ja kuivauksen.
 |
| Mitäs mulkoilet? :D |
Perjantaiaamu valkeni kaikkien sääennusteiden vastaisena poutaisena! Kävimme heti aamulla tunnin reippaan lenkin, jotta Tuiskulta saatiin enimmät aamuenergiat purettua. Otimme myös riskin, ja menimme 15 minuutiksi Viiman kanssa koirapuistoon. Puisto ei onneksi ollut mitenkään kurainen, joten koirat eivät sen kummemmin likaantuneet telmiessään. Koirat olivat kyllä tosi innostuneita jälleennäkemisestä, sillä olihan edelliskerrasta aikaa jo kolme kuukautta.
Kansainvälinen näyttely järjestettiin Sorsasalon raviradalla, jonne ei meiltä ole kuin kymmenen minuutin ajomatka. Olimme paikanpäällä lähes puoltatoistatuntia ennen kehän alkua, ja löysimme kehämme radan takasuoralta varsin näppärästi. Parkkeerasimme häkin ja muut tavarat kehän laidalle, laitoimme Tuiskun turkkia ja juoksin sen kanssa kehässä. Minun onneni esittäjänä oli se, että Tuisku vaikutti hieman väsyneeltä eilisestä automatkasta. Niinpä Tuiskun esiintyminen ja kuunteleminen ennen kehää keskittyi jo varsin hyvin minuun ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta.
Meidän luokassamme oli yhteensä viisi koiraa. Tuisku oli aakkosissa ensimmäisenä, ja sitä paikkaa olimme erityisesti treeneissä harjoitelleetkin. Tuiskun käytös kehässä oli kyllä ihan täysi kymppi, eikä enempää olisi mitenkään voinut tehdä. Tuisku juoksi sekä yksin että ryhmässä aivan erinomaisen hyvin häntä oikealla korkeudella, ja seisoi varmaan parhaiten ikinä juuri tuomarin arvostelussa. Olin jo melkein varma, että saamme erinomaisen arvosanan. Pettymys oli kyllä suuri, kun tuomari antoi arvosanaksi H. Olin suorastaan järkyttynyt siinä vaiheessa, kun tuomari tuli kertomaan, että tähän arvosanaan johti Tuiskun useat hammaspuutokset. Tuiskultahan todellisuudessa puuttuu vain yksi hammas, joten minun olisi pitänyt ymmärtää vaatia tuomaria katsomaan hampaat uudelleen.
Viima onneksi loisti kehässä paremmin, ja oli lopulta JUN EH JUK4. Tästä näyttelystä jäi itselle kyllä niin paha maku suuhun, että taidetaan pitää jonkin verran taukoa näyttelyistä. Ärsyttää oma tyhmyys, kun ei tajunnut, että tuomaria olisi voinut pyytää katsomaan hampaita uudestaan. Ärsyttää myös se, että Tuiskun superhieno, suorastaan ihan täydellinen esiintyminen meni tavallaan ihan hukkaan. Tuisku ei ole missään ikinä esiintynyt noin hienosti, ja nyt tuomari ei arvostanut sitä tippaakaan. Tarkemman näyttelyarvostelun voi lukea niiden omalta sivulta. Illalla pidettiin vielä Viiman ja Tuiskun leikkituokio, ennen kuin lähdimme ajomatkalle takaisin kohti Pohjanmaata.
Lisäksi ostimme uuden näyttelyhihnan! Hihnassa on ketju (puolikuristava, säädettävä), ja hihna on mielestäni Tuiskulle sopiva harmaan värinen :)
 |
| Viima ensimmäisenä junnunarttujen kehässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti