Maanantai olikin itsenäinen agilitytreenipäivä. Koottiin meidän tavallinen koirapuistoporukka tällä kertaa agilityn pariin: novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä bichon frisé Milo ja tietenkin Tuisku. Kentällä olikin nyt enemmän vilskettä, sillä kennellinjan koulu oli alkanut. Tuisku kävi ihan valtavilla kierroksilla alusta asti, joten nämä häiriötekijät eivät ainakaan auttaneet asiaa.
Rakennettiin rata, jossa oli suoralla neljä hyppyä peräkkäin, mutkaputki sekä rengas. Tässä ideana oli harjoitella Tuiskulle vielä työn alla olevaa rengasta sekä koiran jättämistä pitkän hyppysuoran päähän. Tuiskulle hypyt eivät tuottaneet mitään ongelmia, mutta valtavan energiatason takia rengasta piti harjoitella vähän enemmän. Sekin kuitenkin sujui lopulta tosi hyvin! Otettiin myös eteen-käskyä ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä, ja Tuisku suoriutui tästäkin tehtävästä erittäin hyvin. Tuiskulle ei kyllä moni pärjää vauhdissa agilityradalla :DTiistaina harjoiteltiin näyttelyjuttuja kotona. Uusi näyttelyhihna näyttää toimivan, ja Tuiskulle sopivat hyvin lyhyet treenipätkät. Häntä ei kotitreeneissä enää ole ongelma, ja seiso-käskykin sujuu taas yleensä niin kuin pitääkin. Treenien päätteeksi harjasin Tuiskun perusteellisesti viikon tauon jälkeen. Täytyy kyllä todeta, että karvanlähtö on tainnut alkaa. Selästä pohjavilla on melkein pudonnutkin, mutta nyt kaulus ja takajalkojen seutu tulevat hyvää vauhtia perässä.
Tiistaina tuli myös tieto, että pääsemme 10.9. alkavalle ACE:n kontaktikurssille! Siispä meillä on 8 viikon ajan tiedossa kaksi ohjattua agilitykertaa. Täytyy nyt tämä viimeinen opiskeluvuosi yrittää kunnolla hyödyntää ACE:n tarjoamat kurssit, sillä seuraavasta vuodesta ja treenimahdollisuuksista ei sitten olekaan mitään tietoa. Pujottelukurssi olisi myös tarkoitus ottaa mahdollisesti vuodenvaihteessa, mutta ei missään tapauksessa yhtä aikaa kontaktikurssin kanssa, ettei tule koiralle liikaa uutta opeteltavaa kerralla.
 |
| Tuisku ja Milo |
Perjantaina kävin vielä Tuiskun kanssa normaalisti aamulenkillä, mutta päivällä lähdin miesväen perheen kanssa Lapin reissulle. Tuisku siis jäi ensimmäistä kertaa hoitoon, mutta onneksi hoitopaikka oli vanhempieni luona eli siellä, missä Tuisku on koko kesän asunutkin. Minulle teki kyllä hyvää vähän vaihtaa maisemaa, kun koko kesä on tullut vain oltua töissä.
 |
| Poron pääkallokin löytyi metsästä |
Määränpäämme oli Savukoskella lähellä itärajaa, joten automatkaan meni semmoiset kahdeksan tuntia suuntaansa. Aluksi vähän mietin Tuiskun ottamista mukaan matkalle, mutta sen autopahoinvoinnin takia en viitsinyt sitä niin pitkää matkaa lähteä kuljettamaan. Menomatkalla kävimme mm. Haaparannassa, mutta tulomatkan tulimme eri reittiä Kuusamon kautta. Paikanpäällä tuli samoiltua harjujen ja vaarojen päällä sekä metsässä mustikassa - Lapin luonto on kyllä todella näkemisen ja kokemisen arvoinen! Matkalla näimme myös poroja, jotka onneksi eivät päättömästi ryntäilleet tielle, vaan pysyttelivät tien penkalla.
Sunnuntaina palasimme kotiin myöhään illalla. Tuisku oli kyllä valtavan iloinen, kun tajusi meidän vihdoin palanneen reissulta :) Tuisku oli kuulemma syönyt ruokansa hyvin, herättänyt talon väen ennen seitsemää sekä lauantaina että sunnuntaina, osannut vaatia itselleen tekemistä, hakenut palloa vaikka loputtomiin, varastellut sukkia, kaivanut pihanurmikolle kuoppia (!?!), nukkunut yönsä sekä makuuhuoneessa että olohuoneen sohvilla sekä mennyt aina ovelle auton ääneen kuultuaan, kenties odottaen meitä kotiin. Helppo hoitolapsi siis, eikö? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti