43. Koiraparka sairastaa

20.-26.8.2012

Maanantaina minä palasin jo työelämään, mutta perheen miesväki, Tuisku ja M, sai touhuta päivän kahdestaan. Tuisku pääsi kuulemma pitkälle lenkille, sai paljon palloleikkejä, etsi-pelin ja muuta aktivointia. Illalla suuntasimme kolmestaan vielä katsomaan ratsastuskisoja läheiselle tallille, joka on ollut minun vakioratsastuspaikkani jo yli 10 vuoden ajan Pohjanmaalla. Tuiskulla oli paikalla paljon ihmettelemistä: hevosia, lapsia, muita ihmisiä sekä pari koiraakin. Tuisku suhtautui tilanteeseen hienosti, eikä välittänyt hevosista mitään. Se on kyllä iso etu - muut koirat haukkuivat hevosia minkä ehtivät.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, josta aamu ja ilta olivat Tuiskun aikaa. Ehdimme lenkkeilyn ohella harjoitella näyttelyitä varten. Tuisku juoksi taas erinomaisen hyvin, mutta seisoessaan jätti aina toisen takajalan "mahan alle" enemmän kuin toisen. Etujalat sen sijaan ovat aina tasan. Jännä juttu mistä tuokin tapa on tullut. Tuiskullahan kerran kuluivat takatassun kynnet hieman turhan lyhyiksi jostain syystä, ja samaan aikaan alkoi tämä seisomisongelmakin. Liittyvätkö toisiinsa vai ei, vaikea sanoa (aiheuttivatko kynnet hieman kipua, minkä takia takatassut oli helpompi jättää milloin mihinkin asentoon).

Tuisku ja Sylvi ulkoilevat

Tiistai- ja keskiviikkoaamuina Tuisku pääsi jälleen juoksemaan Milon kanssa pururadalla aamulenkille, mikä olikin taas hyvä energianpurkukeino :) Alkuviikolla kiinnitin huomiota siihen, että Tuisku nukkui aika poikkeuksellisissa asennoissa. Jo aiemmin heinäkuussa huomasin, että Tuiskun kulkusten iho halkeili mukavasti laattoina pois, liekö sitten kuivunut jostain syystä vai miten, en tiedä. Nyt sitten katsoin ihoa uudelleen, ja se olikin harmillisen punainen, kuumottava ja arka. Soitin samantien vakioeläinlääkärillemme, jonka vastaaja kertoi karua kieltään: "Olen lomalla, ja tavoitettavissa tästä numerosta seuraavan kerran syyskuun lopulla".

Saimi

Siitäpä alkoi sitten eläinlääkärin metsästys. Ihan helppoa ei ollut löytää ilta-aikaa tästä suhteellisen läheltä, mutta lopulta saimme ajan Ari Murnieksille Kokkolaan torstaille. Hän oli mukava ja käsitteli koiraakin hyvin. Lääkäri epäili Tuiskun nuolleen kuivunutta ihoa, mistä syystä iho on sitten ärtynyt ja tulehtunutkin. Tuisku sai kortisoni- ja antibioottipistokset, antibioottitablettikuurin (Synulox) 5 päivää sekä voidekuurin (Fuciderm) 5-7 päivää. Tuisku sai kaulurinkin nuolemisen estämiseksi, mutta lamaantui siitä ihan täysin. Ensimmäisenä yönä minun piti nousta käyttämään Tuiskua myös ulkona ensimmäistä kertaa; ilmeisesti pistokset aiheuttivat pientä aineenvaihdunnan kiihtymistä. Tämän jälkeen en kauluria pitänyt juurikaan, ellei Tuisku jäänyt juuri voiteen laittamisen jälkeen yksin. Annoin myös antibioottien takia maitohappobakteereja ripulin estämiseksi.

Tablettien anto osoittautui yllättävän helpoksi! Tuisku otti ne makkaran seassa tempputuokion yhteydessä ihan tuosta vaan. Maitohappobakteerikin meni alas samalla konstilla, jos en aina muistanut sitä ruokaan jo laittaa. Perjantai ja lauantai olivat semmoisia rentoja peruspäiviä ihan tuon antibioottikuurinkin takia - se tuntuu ehkä hieman väsyttävän Tuiskua. Onneksi Tuiskun maha pysyi hyvänä, eikä mennyt sekaisin lääkkeistä niin kuin pelkäsin. Lauantaina myös harjasin Tuiskun jälleen perusteellisesti, ja siitä lähti vähintään yhtä paljon karvaa kuin viimeksikin! Pahalta näyttää, että loppuvuoden näyttelyt jäävät meiltä kyllä suosiolla väliin, mikäli karva ei kasva poikkeuksellisen nopeasti takaisin. Eihän Tuisku kalju ole, mutta kyllä siihen pisteeseen ollaan päätymässä hyvää vauhtia.

  

Sunnuntaina menimme Kalajoelle katsomaan kansallisia esteratsastuskisoja. Jälleen täytyy kehua Tuiskun erinomaista käytöstä sekä ratsastajien hienoa menoa! Illalla Tuisku pääsi vielä Miisan kanssa puoleksi tunniksi vähän leikkimään koirapuistoon. Hieman kyllä mietin sitä, kuinka paljon tuon antibioottikuurin aikana kannattaa koiraa väsyttää. Tuisku on kuitenkin ollut niin täynnä energiaa ja kyse ihotulehduksesta eikä vakavammasta sairaudesta, joten puoli tuntia ei minusta ollut liikaa. Koirat toki myös nuuskuttelivat maata osan ajasta, eivätkä juosseet itseään mitenkään läkähdyksiin. Kaiken lisäksi Tuiskun iho näyttää jo paljon paremmalta! :)