27.2.-4.3.2012
Tuisku täytti jo 6,5 kuukautta! Ilma muuttui keväisemmäksi, joten nautimme siitäkin jälleen olemalla paljon ulkona niin kävelylenkkien kuin palloilun merkeissä :) Löysimme muutamia uusia, sopivia kävelyreittejä, jotka tuovat vähän pitistystä entisten jo täysin koluttujen rinnalle. Muuten alkuviikko oli taas melko tavallinen; etsi-peliä, vähän näyttelytreenejä ja vanhojen käskyjen kertausta. Laitoimme kokeeksi muutaman matonkin lattialle ja katsoimme, mitä Tuisku niistä sanoo. Ensin piti vähän maistella matonhapsuja, mutta muuten ne ovat saaneet melko neutraalin vastaanoton Tuiskun taholta ;) Myös yläkulmahampaat ovat lähteneet viikon vaihteessa onnistuneesti, ja uusien puhkeamista odotellaan. Kennelyskääkin on edelleen liikkeellä, mutta ainakin toistaiseksi olemme siltä välttyneet, onneksi!
|
Koirapuistosta |
Viime agilitytreenien lähes katastrofaalisesta koiran energiatasosta havahtuneena aloin kyselemään Tuiskulle leikkiseuraa myös tälle viikolle Viiman vielä toipuessa. Sopivaa seuraa löytyi neljästä soopelisheltistä, jotka tulivat meitä tapaamaan viereiseen koirapuistoon. Aluksi siellä oli suomenlapinkoiranpentu sekä kääpiövillakoira, jotka olivat myös terveitä kennelyskän suhteen. Koirat leikkivät ensin hetken porukassa, ja Tuisku joutui pari kertaa ärähtämään yli-innokkaalle lapinkoiralle. Kun jäljelle jäivät vain sheltit, alkoi leikki sujua huomattavasti paremmin, ja Tuisku saikin tunnin verran juosta patoutunutta virtaansa pois. Kyllä Tuisku taas nautti kovasti, kun sai koirakaverien seuraa :)
|
Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Perjantaina oli sitten viimeiset ACE:n babe/starter-kurssin treenit. Tuisku kävi ihan hurjilla kierroksilla, ja sen mielentila näyttää "pahentuvan" kerta kerralta. Tuisku huusi muiden suorituksien ajan etenkin, kun kuuli sanan "putkeen" tai jonkun juoksevan putkesta. Tuiskun into on kyllä varsin ihailtavaa, vaikka meinaakin välillä käydä omistajan hermoille, kun muiden koirat nätisti istuvat odottamassa vuoroaan. Mentiin aluksi rengasta, sen jälkeen suoralla rengas-putki-hyppy, hyppy-putki-hyppy-rengas-putki ja vielä lopuksi hyppy-putki-hyppy-putki -sarjaa S-kuviolla. Kaikki onnistuivat lopulta kohtalaisen hyvin, vaikka Tuisku ei ihan malttanutkaan keskittyä viimeisen päälle. On koiralla ainakin potentiaalia tähän lajiin, ja meillä jatkuukin ACE:n basics-kurssi sitten kahden viikon päästä. Sitä odotellessa!
|
BIS-kehä. Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Sunnuntaina oli Musti ja Mirri -areenalla Kuopiossa Lila's Dogcaren järjestämä match show. Päätimme mennä paikalle kennelyskävaarasta huolimatta ja olla erittäin tarkkoja siitä, ettei Tuisku ole lähikontaktissa muiden koirien kanssa. Ehdimme paikalle melko myöhään, noin puoli tuntia ennen kehän alkua. Pikkupentujen kehässä oli noin 35 koiraa, ja meillä oli numero 23. Kerkesimme siis onneksi treenata kehässä ennen omaa vuoroa sekä antaa Tuiskun rauhassa taas tottua tilanteeseen ja hälinään. Tuisku kävi taas aikamoisilla kierroksilla, eikä millään olisi malttanut seisoa paikallaan. Täytynee seuraavaan mätsäriin väsyttää sitä vielä vähän paremmin.
Tuomarina toimi jackrussel-kasvattaja Linta Laitinen. Saimme pahaksi onneksemme kehäämme pariksi jackrusselin, ja ehdin jo ajatella, että peli on menetetty. Tuisku käyttäytyi kehässä varsin hyvin, tosin se ei seisonut oikein rauhassa vaan otti askeleen eteenpäin melkein joka kerta, minkä jälkeen se ei seissyt tasaisesti. Sitä piti siis korjailla melko usein. Pöydällä oleminen meni myös hyvin, hampaiden katsominen sujui hienosti jne. Tuomari kehui, että olimme jackrusselin kanssa tasaväkinen pari, mutta lopulta Tuisku sai punaisen! Tuomari kehui Tuiskua erittäin kauniiksi, rohkeaksi ja hyvin esiintyväksi koiraksi.
|
Palkintoluu. Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Punaisten kehässä oli noin 17 koiraa ja rotuja jälleen laidasta laitaan. Shelttejä ei kuitenkaan ollut pennuissa meidän lisäksi muita. Pidin tällä kertaa hihnaa hieman kireällä seiso-käskyjen ajan, jolloin Tuisku seisoikin ihan hiljaa paikoillaan. Koiria putoili pois meidän ympäriltä, ja pääsimme neljän parhaan joukkoon. Yhtäkkiä olikin enää yksi lintukoira meidän lisäksi, jonka kanssa kilpailimme punaisten pentujen voitosta ja BIS-kehään pääsystä. Tuomarin kehottaessa yleisön antamaan aplodeja Tuisku innostui haukkumaan, ja ajattelin, että kakkoseksi jäätiin. Tuomari ilmeisesti oli kuitenkin tykästynyt Tuiskuun, sillä hän valitsi meidät voittajiksi ja BIS-kehään jatkajiksi :) Tuisku sai palkinnoksi tästä kehästä luun ja uuden sinisen krokotiililelun!
|
Tuisku 4.3.2012 match shown BIS 2 |
BIS-kehää odotellessa Tuisku kerkesi hieman rauhoittua syödessään palkintoluutaan. BIS-kehässä oli siis kaiken kaikkiaan 8 koiraa. Ensin seisotettiin koiria, sitten juoksutettiin, ja tuomarit alkoivat sijoittaa koiria kahdeksannesta alkaen. Lopulta koitti tilanne, että olimme jälleen kahden parhaan joukossa. Kytllä siinä piti jo epäillä, oliko tämä nyt ihan tottakaan, mutta kyllä vaan kiersimme lopulta kehää todella kauniin siperianhuskyn parina. Husky vei lopulta voiton, mutta Tuisku käyttäytyi aivan erinomaisesti BIS-kehässä, ja olimme enemmän kuin todella tyytyväisiä tähän täysin odottamattomaan BIS 2 -sijaan :) Tuisku sai hienon pokaalin, herkkuja sekä koirahierojalle lahjakortinkin. Loppupäivä menikin sitten lepäillessä ja katsellessa Tuiskun leikkejä uudella hienolla kroko-lelullaan!
|
Jännitystä BIS-kehässä. Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Seuraavia mätsäreitä ja ennen kaikkea tulevia näyttelyitä ajatellen pitäisi jotakin keksiä Tuiskun hännälle, joka siis nousee liikkeessä ajoittain ihan liian korkealle. Liekö iän mukana tuleva maltti sitten auttavan tähän, vai pitäisikö keksiä joku häntä-käsky, jos Tuisku oppisi sitä käskystä laskemaan, en tiedä. Toinen asia mikä tuli mieleen on, että Tuisku ei saisi katsoa minua juostessaan. Ei se varmaan katsoisikaan, ellen höpöttäisi sille koko ajan. Ainakin tässä mätsärissä nyt oli ihan pakko kuitenkin tehdä niin, sillä muuten Tuiskulla olisi kyllä keskittyminen mennyt ja esim. tuo innoissaan haukkuminen sitten alkanut. Jospa siihenkin ikä ja kokemus auttavat; harjoitus kai tässäkin tekee mestarin?
|
Tuisku 6,5 kuukautta. Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti