17. Taikasana on sininen

20.-26.2.2012

Alkuviikko vierähti melko tavanomaisesti. Päivät koostuivat lenkkeilystä, leikkituokioista, turkinhuollosta, etsi-peleistä, temppujen tekemisestä jne. Uutena temppuna pitkästä aikaa aloitin taakse-käskyn, joka siis nimensä mukaan tarkoittaa sitä, että Tuiskun pitäisi ottaa askel taaksepäin. Tuiskun koirakaveri Viima sairastui harmillisesti kennelyskään, joten Tuisku joutui tyytymään vain ihmisten kanssa leikkimiseen. Päivä päivältä tuli kyllä huomattua, että energiaa alkoi olla jo ihan liikaa, ja sen purkaminen ei tahtonut enää millään onnistua.

Perjantain agilitytreeneissä tämä energialataus tuli myös huomattua - ei niin positiivisesti. Meillä oli tuplatreenit, mutta eihän niissä koiraa kohti tule yhteensä treeniaikaa kovin paljoa (mukana 5 koiraa) plus pitkät odottelutauot, joten taisi ainakin Tuiskulle olla enemmän raskasta henkisesti kuin fyysisesti. Tuisku piti hirveää meteliä koko ajan, kun joku toinen koira suoritti tehtäviä radalla. Se ei malttanut edes keskittyä leikkimään tai temppujen tekoon niin kuin yleensä malttaa. Kerran se karkasi jopa radalta toisen koiran luo, mitä se ei koskaan ole aiemmin tehnyt. Liekö kaipuu muiden koirien kanssa leikkimiseen niin kova, kun nyt jo kolmatta viikkoa on taukoa leikkiseurasta. Treeneissä uutena juttuna otettiin pöytää, jonka Tuisku hoksasi varsin hyvin. Lisäksi mentiin radan pätkää: hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy ja mutkaputki. Oliko Tuisku niin innoissaan ja ei malttanut keskittyä tarpeeksi vai minun ohjaukseni täysin pielessä, mutta melko paljon jouduttiin ottamaan toistoja, että saatiin pätkä menemään puhtaasti. Tuisku yritti joko karata kahdelta peräkkäiseltä hypyltä suoraa seuraavalle putkelle tai sitten ei olisi malttanut mennä ensimmäistä putkea ollenkaan! Tämä nyt ei ollut ollenkaan Tuiskun tapaista, mutta uutta opittiin tälläkin kerralla - eikä treenaaminen voi aina ollakaan ruusuilla tanssimista.

Tuisku ja palkintolelu

Kennelyskää kuuluu olevan melko paljon liikkeellä, joten olemme entisestään lenkeillä vältelleet koirakontakteja. Vähän hirvittää, saako Tuisku taudin, sillä iso osa juuri meidän treenipaikan koirista on sairastunut kennelyskään. No, ei yskän pelossa neljän seinän sisällekään voi jäädä, joten lähdimme lauantaina Toivalaan suuntanamme Agrimarketin tiloissa järjestettävä match show. Mätsärissä oli tällä kertaa kaikki mahdolliset luokat junior handlerista monirotuisiin. Tuisku osallistui luokkaan pikkupennut 4-8kk. Menimme paikalle noin puolta tuntia ennen kehien alkua ja saimme numeron 20.

Ensimmäinen huomio oli, että tapahtumassa oli melko huono informaatio. Meille ei kerrottu, missä kehässä luokkamme alkaisi. Kehät olivat myös todella ahtaat. Liukkaan lattian päälle oli onneksi laitettu pitävää muovimattoa, mutta todellakaan juoksutilaa ei ollut riittävästi. En tiedä mikä yleinen käytäntö on, mutta meille ei kerrottu, saako kehissä harjoitella etukäteen koiran kanssa. Kyllä siellä muitain kävi pari rinkiä kiertämässä, joten minä tein ihan saman Tuiskun kanssa. Alkuhässäkän jälkeen Tuisku malttoi keskittyä ihan kohtalaisen hyvin, joten hyvillä mielin jäimme odottamaan luokan alkua.

Neljän kärki sinisten pikkupentujen kehässä

Pääsimme kehään noin klo 12, ja parimme oli tumma 7 kuukauden ikäinen cockerspanieli. Tuisku esiintyi varsin hyvin, mutta en tykännyt esittää Tuiskua cockerspanielin takana. Se ravasi paljon Tuiskua hitaammin, joten meidänkin piti välillä hidastella. Tuisku seisoi pöydällä ihan nätisti ja näytti hampaat ilman ongelmia. Kuulemma olimme tasaväkinen pari, mutta syystä tai toisesta Tuisku sai sinisen ja cockerspanieli punaisen nauhan.


Parien arvostelun jälkeen siniset menivät kehään, ja siinä kehässä vasta ahdasta olikin! Koirat ensin seisotettiin ja sitten juoksutettiin, minkä jälkeen tuomari valitsi neljä koiraa kahdestatoista jatkoon. Ihme kyllä, me pääsimme jatkoon :) Siinä sitten parhaani mukaan koitin saada Tuiskun juoksemaan ja keskittymään. Kun neljäs ja kolmas koira oli sijoitettu, jäljellä olimme enää me sekä irlanninterrieri. Yleisön aplodien saattelemana siinä kierrettiin viimeisiä rinkejä, ja lopulta tuomari valitsi voittajaksi irlanninterrierin. Kuulemma sen meno oli tasaisempaa. Kieltämättä Tuisku teki pari loikkaa muovimaton ja lattian sauman yli nurkissa. Olisi itse pitänyt ymmärtää hidastaa nurkissa enemmän, mutta en enää siihen hoksannut keskittyä.

Siniselle koiralle sininen ruusuke.

Tuiskun kanssa oltiin siis sinisten pikkupentujen toisia, mikä oli oikein hyvä suoritus Tuiskulta! Palkinnoksi tuli sävy sävyyn koiran kanssa hieno sininen ruusuke (taikasanan täytyi olla siis sininen myös sijoituksen valinnassa!?), sininen Horze-merkkinen muovisanko, Tuiskulle ihana luun muotoinen lelu sekä koiran valokuvauttaminen paikan päällä. Kuvat saan myöhemmin kuulemma sähköpostilla, toivottavasti ne onnistuivat. Tuisku myös punnittiin paikanpäällä, ja painoa näkyi olevan 5,2 kg.

Tuisku, Rico ja Nemo

Aloin samantien mätsärin jälkeen etsiä Tuiskulle leikkikaveria, sillä se selvästi kaipaa sitä paljon. Leikkiseuraa löytyikin melko helposti, sillä tässä lähellä asuu kaksi shelttipoikaa, 2-vuotias Rico ja 3-vuotias Nemo. Heidän kanssaan suunnattiin sunnuntaina sitten läheiseen koirapuistoon, sillä siellä ei ollut ketään muita. Koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, ja isommat ymmärsivät Tuiskun olevan vasta pentu. Voi sitä riemua, kun koirat saivat juosta keskenään niin paljon kuin halusivat. Tuisku nukkuikin sunnuntaina leikkituokion jälkeen erittäin tyytyväisenä - tassut ja viiksikarvat nykien vielä unissaankin <3

Olikohan se Rico varmasti poika?

Isompi edellä ja pienempi perässä