13.-19.2.2012
Tuisku täytti jo 6 kuukautta; miten aika voi mennä niin nopeasti?! Alkuviikko meni samaan tapaan kuin edellinenkin: kissojen ja koiran yhteiselon tarkkailua tenttiin lukemisen lomassa. Päivittäin päästiin pitkälle lenkille, kun pakkaset eivät nousseet liian korkeiksi. Kissatkin pystyivät olla pieniä pätkiä ulkona, mikä vähän rauhoitti tilannetta. Palloleikit olivat myös todella suosiossa. Pohjanmaan naapuriin on tullut siperianhusky Barkley, joka välillä karkasi pihalle Tuiskua tervehtimään. Olipa Tuisku kerran apuna Barkleyn kiinni ottamisessakin, kun riehaantunut pentu juoksi kuurona läheiseen metsään.
Harmaita hiuksia aiheuttivat Tuiskun alakulmahampaat, joiden huomasin puhjenneen edellisten taakse. Niinhän se toki pitää ollakin, joten vetoleikkejä leikittiin melko ahkeraan perheen miesväen toimesta. Kahdessa päivässä molemmat hampaat irtosivatkin kiusaamasta Tuiskua, ja taas puruluiden kaluaminen maistui entiseen tapaan :) Harjoiteltiin jonkin verran myös maassa seisomista sekä näyttelyjuoksutusta, sillä viikonloppuna oli tulossa ensimmäinen mätsäri!
Torstaina myöhään illalla tehtiin sitten lähtöä takaisin Savoon. Pohjanmaan loma sujui kaikenkaikkiaan hienosti, vaikka Tuisku välillä olikin vähän painostava kissoja kohtaan. Kissat kuitenkaan eivät näyttäneet raisusta pojasta ahdistuvan, vaan hyppäsivät tyytyväisinä katselemaan sen touhuja joko sohvalle tai raapimispuun päälle.
Perjantaina harjoiteltiin näyttelyjuoksutusta ja pöydällä oloa lauantain mätsäriä silmällä pitäen. Lisäksi meillä oli illalla kolmannet babe/starter-kurssin agilitytreenit ACE:lla. Tuisku oli treeneissä ihan super ja omistaja voi olla kyllä erittäin tyytyväinen! Mentiin kahta hyppyestettä, joissa oli rimat maassa, sekä putkea - kaikkia ensin erikseen ja sitten näistä tehtiin kolmen esteen rata. Tuisku hoksasi tapansa mukaan melkeinpä heti kaikki jutut ja meni radalla kuin vanha tekijä haukkuen juostessaan :) Vielä kun omistaja pysyisi perässä ja osaisi ohjata oikein. Taitaa alkaa agilitytreenien rinnalla myös omistajan juoksutreenit, kunhan tuosta lumesta päästään eroon. Agilitytreenien jälkeen kuulimme, että koiria on ollut paljon poissa treeneistä kennelyskän takia. Jännityksellä odotetaan, saako Tuiskukin tartunnan. Emme ole antaneet sen onneksi haistella muita koiria lenkilläkään eikä kyllä annetakaan, jos se nyt mitään auttaa tartunnan välttämiseksi.
Lauantaina oli sitten se kauan odotettu ensimmäinen match show. Tuisku pestiin jo aiemmin viikolla tätä mätsäriä varten, eikä kyllä ollut moksiskaan koko pesemisprojektista. Mikäs siinä ollessa, kun saa kehuja ja kuivattuja kanaherkkuja samalla ;) Match show järjestettiin Musti ja Mirri-areenalla, mikä oli Tuiskulle entuudestaan tuttu paikka agilitystä ja rallytokosta. Ilmoittauduttiin paikanpäällä noin 40 minuuttia ennen kehien alkamista, ja saimme numeron 23. Tuisku tuntui olevan toisaalta hämmentynyt ja innostunut ympärillä olevista koirista ja ihmisistä, ja omistajan tuli useaan otteeseen selvittää, ettei tänne ole tultu nyt leikkimään kaverien kanssa. Sitä Tuiskun oli hieman vaikea sulattaa, mutta luovutti lopulta enimmät tervehtimisyritykset.
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Match showssa oli kaksi luokkaa: pennut alle 7 kk ja pennut 7-12 kk. Tuisku meni siis tähän alempaan luokkaan, ja tuomarina oli Niina Juurinen. Ehdimme onneksi hyvin ennen omaa vuoroamme pyörähtää pari kertaa harjoittelukehässä, jossa Tuiskulle alkoi pikku hiljaa valjeta, mikä on homman nimi. Varsinaisessa kehässä saimme pariksemme bichon frisén, joka myös esiintyi varsin vakuuttavasti. Tuisku onneksi liikkui kehässä reippaasti (tosin välillä häntä pystyssä) ja malttoi seistä sekä maassa että tuomarin katsottavana pöydällä. Tuomari käski minun näyttää koiran hampaat, joten niidenkään katsomisessa ei ollut ongelmaa. Lopulta saimme punaisen nauhan eli ykkösen; kuulemma Tuiskun hieno seisominen vei lopulta pelin meidän voitoksi. Parimme voitti lopulta siniset päästen bis-kehään, eli ei ollut mikään helppo vastus!
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
Kaikkien luokan punaisten mennessä kehään juoksutettiin ensin puolet koirista ja sitten puolet, minkä jälkeen porukkaa karsittiin yksi kerrallaan pois. Tuisku oli lopulta punaisten seitsemäs kahdestakymmenestä, eli oikein hienosti meni noin ensimmäiseksi kerraksi. Punaiset voitti valkoinen länsiylämaanterrieri. Olimme kaikki niin väsyneitä, että emme sen enempää jääneet loppukehiä katsomaan. Kaiken kaikkiaan onnistunut viikko takana niin tapahtumien, kotiutumisen kuin sisäsiisteydenkin puolesta!
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
 |
| Kuva: Anni-Maarit Sonninen |
 |
| Tuiskun puolivuotisposeeraus |
Harmaita hiuksia aiheuttivat Tuiskun alakulmahampaat, joiden huomasin puhjenneen edellisten taakse. Niinhän se toki pitää ollakin, joten vetoleikkejä leikittiin melko ahkeraan perheen miesväen toimesta. Kahdessa päivässä molemmat hampaat irtosivatkin kiusaamasta Tuiskua, ja taas puruluiden kaluaminen maistui entiseen tapaan :) Harjoiteltiin jonkin verran myös maassa seisomista sekä näyttelyjuoksutusta, sillä viikonloppuna oli tulossa ensimmäinen mätsäri!
Lauantaina oli sitten se kauan odotettu ensimmäinen match show. Tuisku pestiin jo aiemmin viikolla tätä mätsäriä varten, eikä kyllä ollut moksiskaan koko pesemisprojektista. Mikäs siinä ollessa, kun saa kehuja ja kuivattuja kanaherkkuja samalla ;) Match show järjestettiin Musti ja Mirri-areenalla, mikä oli Tuiskulle entuudestaan tuttu paikka agilitystä ja rallytokosta. Ilmoittauduttiin paikanpäällä noin 40 minuuttia ennen kehien alkamista, ja saimme numeron 23. Tuisku tuntui olevan toisaalta hämmentynyt ja innostunut ympärillä olevista koirista ja ihmisistä, ja omistajan tuli useaan otteeseen selvittää, ettei tänne ole tultu nyt leikkimään kaverien kanssa. Sitä Tuiskun oli hieman vaikea sulattaa, mutta luovutti lopulta enimmät tervehtimisyritykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti