25.6.-1.7.2012
Maanantai oli ihan peruspäivä. Milon perhe oli lomailemassa, joten meidän perinteinen maanantain leikkituokio jäi tällä viikolla väliin. Tiistaina sen sijaan menimme Kalajoelle agilityn jatkokurssin harjoituksiin. Tuisku kävi treeneissä ihan valtavilla kierroksilla, minkä vuoksi sillä oli pieniä keskittymisvaikeuksia. Renkaan ja pussin kanssa oli alkuun pieniä ongelmia, kun Tuisku yritti vain juosta niiden ohi palkintoa hakemaan. Voisi tuon renkaan opettamisen ottaa ihan asiaksi, kun tulee käytyä itsenäisesti treenaamassa. Tuisku hyppäsi muutaman kerran myös renkaan sivusta kettinkien välistä, ennen kuin rengas taas lähti sujumaan oikein. Teimme myös paria pientä radanpätkää hypyistä ja putkista, jotka sujuivatkin loppujen lopuksi ihan mukavasti :) Tuiskun kanssa pitäisi käydä kunnon juoksulenkki aina ennen agilitytreenejä, mutta sitten en itse kyllä enää jaksaisi treeneissä varmaan juosta yhtään!
Keskiviikkona vuorossa oli Kokkolan match show ja tuomarina Annika Hohenthal. Ilma oli heti kuin syksyllä - tuuli oli todella kylmä ja sadekin uhkasi koko ajan. Ajankohta ei ollut mikään paras mahdollinen, sillä minun oli lähdettävä ajamaan KiltAreenalle suoraan töistä. Tuisku vaikutti koko automatkan hieman väsyneeltä, mutta kun pääsimme paikanpäälle, koira lähes räjähti käsiin. Tämä oli kyllä odotettavissa, mutta salaa toivoin, ettei näin kuitenkaan kävisi. Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä aiheutti halli, jossa oli parhaillaan menossa agilityharjoitukset. Tuiskunhan ei tarvitse kuin kuulla sana "putkeen" tai jonkun koiran juoksevan putkesta, niin sillä naksahtavat aivot tietynlaiseen "agilitytilaan" - ja siinä tilassa ei kyllä mätsärikehään oikein kannata mennä :D
 |
| Kuva: Johanna Niiranen |
Mätsäri oli siis hallin pihalla, mutta ei onneksi ihan vieressä, joten Tuiskukin oli autuaan tietämätön niistä agilitytreeneistä. Pentuluokkaan oli ilmoitettu 20 koiraa, ja olimme suunnilleen luokan puolivälissä. Pahaksi onneksi saimme pariksemme ISON englanninvinttikoiran ja vieläpä mustan sellaisen, mikä taitaa olla Tuiskun pahin painajainen. Hyvin Tuisku kyllä juoksi ison mustan koiran perässä, mutta edellä ei varmasti olisi suostunut menemään. Muita shelttejäkin oli paikalla, ja Tuisku huomasi ne juuri meidän kehävuorolla. Tämän seurauksena Tuisku sai "pientä" lisäenergiaa tuohon esiintymiseensä, mikä lopulta oli aika hätäistä ja häntä pystyssä -meininkiä. Saimme kuitenkin punaisen nauhan (?!).
 |
| Tuisku PUN3. Kuva: Johanna Niiranen |
Punaisten kehässä Tuisku juosi keskellä letkaa, ja veti aika lahjakkaasti edessä menevän perään, vaikka kuinka sitä komensin tai kehuin, kun meni hyvin. Seisotuskin meni vähän heikosti, sillä takana olevan ranskan bulldoggin omistaja päästi aina koiransa ihan kiinni Tuiskun häntään useista kielloistani huolimatta. Lopulta olimme kuitenkin punaisten kolmansia, joten ehkä se Tuiskun esiintyminen sitten tuntui minusta pahemmalta kuin miltä oikeasti näytti. Ranskan bulldoggi oli toinen ja kultainennoutaja voitti. Palkintona tällä kertaa karkkipussi, pokaali, ruusuke ja lelu Tuiskulle :)
Torstaina Tuisku pääsi jälleen Himangalle katsomaan lampaita, ja perjantainakin oli ihan normipäivä. Lauantaina sen sijaan kävin Tuiskun kanssa ensimmäisiä kertoja hölkkä-kävelylenkillä. Noin tunnin lenkin jälkeen (josta hölkkää about 20min) Tuisku ei ollut millänsäkään, vaan sen kanssa piti vielä jatkaa palloleikkejä. :) Illalla kävimme ottamassa agilityä itsenäisesti. Otimme yhden ACE:n basics-kurssilta tutun radan, jossa oli kaksi hyppyä takaakiertoineen, putki (persjättö), hyppy, ja sama takaisinpäin. Rata tuotti kurssilla vaikeuksia, mutta kas vain, nyt saimme sen menemään varsin näppärästi! :) Alkaa itsellekin valjeta, mitä minä tein väärin, jos koira ei mennytkään oikein. Se on hienoa, kun itsekin alkaa sen verran olla selvillä, että osaa jotain virheitä korjata ja oppia niistä. Lisäksi otettiin rengasta yksittäin. Sekin sujui hyvin, kun näytin Tuiskulle selkeästi, mistä sen piti hypätä.
Sunnuntaina otimme heti aamulla suunnaksi Tampereen Pirkkalan, sillä olimme sopineet pentuetapaamisen kasvattajan luokse. Löysimme perille noin neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Tuisku-raukka oksensi ihan loppumetreillä niin, että koko häkki lainehti aamueväistä (vaikka Tuisku ei aamulla syönyt edes täyttä annosta). Ilma oli muutenkin helteinen, joten ajomatka oli aika tuskaisa myös meille ihmisille. Perillä meitä odotti kahdeksan koiran lauma, jossa olivat mm. Tuiskun emo Kerttu sekä emonisä Curre. Vierailulle olivat myös saapuneet Tuiskun siskot Elli ja Taimi sekä puolisisko Vilma omistajineen. Koirat leikkivät mukavasti keskenään meidän ihmisten vaihtaessa kuulumisia. Saimme trimmausvinkkejä sekä tassuille että korville. Tuiskun viralliseksi korkeudeksi mitattiin 36,1cm. Oli hauska huomata, että Tuiskussa ja siskoissa oli havaittavissa samoja piirteitä :) Toivottavasti saamme vielä joskus koottua koko pentueen kasaan Pampulaa ja Villeä myöten. Paluumatka sujui jo rauhallisemmin Tuiskun nukkuessa suurimman osan matkasta - ilman pahoinvointia!
 |
| Tuisku ja Taimi |
 |
| Bigandan Love In Snow eli Kerttu-emo |
 |
| Tuisku, Taimi ja Kerttu |
 |
| Tuisku, Kerttu, Wiivi, Opri ja Taimi |
 |
| Taimi ja Tuisku huilaavat |
 |
| Vasemmalta Taimi, Vilma, Elli, Kerttu ja Tuisku <3 |
Keskiviikkona vuorossa oli Kokkolan match show ja tuomarina Annika Hohenthal. Ilma oli heti kuin syksyllä - tuuli oli todella kylmä ja sadekin uhkasi koko ajan. Ajankohta ei ollut mikään paras mahdollinen, sillä minun oli lähdettävä ajamaan KiltAreenalle suoraan töistä. Tuisku vaikutti koko automatkan hieman väsyneeltä, mutta kun pääsimme paikanpäälle, koira lähes räjähti käsiin. Tämä oli kyllä odotettavissa, mutta salaa toivoin, ettei näin kuitenkaan kävisi. Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä aiheutti halli, jossa oli parhaillaan menossa agilityharjoitukset. Tuiskunhan ei tarvitse kuin kuulla sana "putkeen" tai jonkun koiran juoksevan putkesta, niin sillä naksahtavat aivot tietynlaiseen "agilitytilaan" - ja siinä tilassa ei kyllä mätsärikehään oikein kannata mennä :D
Torstaina Tuisku pääsi jälleen Himangalle katsomaan lampaita, ja perjantainakin oli ihan normipäivä. Lauantaina sen sijaan kävin Tuiskun kanssa ensimmäisiä kertoja hölkkä-kävelylenkillä. Noin tunnin lenkin jälkeen (josta hölkkää about 20min) Tuisku ei ollut millänsäkään, vaan sen kanssa piti vielä jatkaa palloleikkejä. :) Illalla kävimme ottamassa agilityä itsenäisesti. Otimme yhden ACE:n basics-kurssilta tutun radan, jossa oli kaksi hyppyä takaakiertoineen, putki (persjättö), hyppy, ja sama takaisinpäin. Rata tuotti kurssilla vaikeuksia, mutta kas vain, nyt saimme sen menemään varsin näppärästi! :) Alkaa itsellekin valjeta, mitä minä tein väärin, jos koira ei mennytkään oikein. Se on hienoa, kun itsekin alkaa sen verran olla selvillä, että osaa jotain virheitä korjata ja oppia niistä. Lisäksi otettiin rengasta yksittäin. Sekin sujui hyvin, kun näytin Tuiskulle selkeästi, mistä sen piti hypätä.
Sunnuntaina otimme heti aamulla suunnaksi Tampereen Pirkkalan, sillä olimme sopineet pentuetapaamisen kasvattajan luokse. Löysimme perille noin neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Tuisku-raukka oksensi ihan loppumetreillä niin, että koko häkki lainehti aamueväistä (vaikka Tuisku ei aamulla syönyt edes täyttä annosta). Ilma oli muutenkin helteinen, joten ajomatka oli aika tuskaisa myös meille ihmisille. Perillä meitä odotti kahdeksan koiran lauma, jossa olivat mm. Tuiskun emo Kerttu sekä emonisä Curre. Vierailulle olivat myös saapuneet Tuiskun siskot Elli ja Taimi sekä puolisisko Vilma omistajineen. Koirat leikkivät mukavasti keskenään meidän ihmisten vaihtaessa kuulumisia. Saimme trimmausvinkkejä sekä tassuille että korville. Tuiskun viralliseksi korkeudeksi mitattiin 36,1cm. Oli hauska huomata, että Tuiskussa ja siskoissa oli havaittavissa samoja piirteitä :) Toivottavasti saamme vielä joskus koottua koko pentueen kasaan Pampulaa ja Villeä myöten. Paluumatka sujui jo rauhallisemmin Tuiskun nukkuessa suurimman osan matkasta - ilman pahoinvointia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti