18.-24.6.2012
Maanantai oli ihan normipäivä; ei perus palloleikkien, lenkkeilyn tai koulutustuokioiden lisäksi mitään kummallista. Tiistaina sen sijaan olimme taas Kalajoella agilitykurssilla. Sade uhkasi koko ajan, mutta ei mitään kaatosadetta kuitenkaan saatu niskaamme. Teimme lyhyitä suhteellisen helppoja putkesta ja muutamasta hypystä koostuvia radanpätkiä sekä yksittäin jälleen rengasta. Tuisku oli kyllä hyvä - kuten aina :) Itsekin kovasti teen töitä, jotta oppisin! Meillä ei kyllä ole mihinkään kiire, vaan pääasia on, että molemmilla on hauskaa!
Keskiviikon voi lukea jälleen taas näihin normipäiviin, minkä lisäksi teimme näyttelytreeniä kotipihassa. Tuisku juoksee tosi hyvin yksin. Hihna saa olla ihan pitkänä ja löysänä, eikä Tuiskulla nouse häntäkään parin huomautuksen jälkeen. Tuiskua ei aina huvita seisoa, sillä palkkaan sen vain täsmälleen oikeanlaisesta seisomisasennosta (tasajaloin), mutta koitan kuitenkin aina innostaa sitä jatkamaan. Siitä Tuisku on helppo, että se innostuu 99% varmuudella mistä vain, eikä sitä ole lainkaan vaikeaa motivoida jatkamaan. Näyttelyharkoissa on vain se ongelma, että liikaa innostuessaan Tuisku sitten käy näyttelyhihnan kimppuun, koittaa ottaa maasta esim. kävyn tai roskan ja kantaa häntää kuin soihtua. Silloin Tuisku ei myöskään malta seisoa oikein. Onneksi semmoinen kultainen keskitie alkaa pikkuhiljaa löytyä.
 |
| Sylvi |
Torstaiaamulle olimme sopineet treffit Milon kanssa pururadalle. Pojat saivat kyllä hyvän aamulenkin (tekisi kyllä hyvää itsellenikin!), kun juoksivat peräkanaa purut pöllyten mäkiä ylös alas :) Tuisku onneksi keskittyy Milon kanssa hauskanpitoon, eikä sille niin tyypillisen toisten koirien selkään hyppimiseen. Illalla Tuisku pääsi vielä lampaita katsomaan Himangalle, joten ainakin tältä päivältä sen liikunnan tarve tuli täytettyä.
 |
| Saimi |
Perjantaiaamuna toistimme saman leikkituokion Milon kanssa, koska juhannusaatosta näytti tulevan sen verran lämmin, ettei päivällä kannattanut koiria hyppyyttää. Lähdimme Himangan mökille juhannuksen viettoon. Tuisku nautti, kun sai taas käydä kokeilemassa merivettä, avustaa grillaajia ja saunojia sekä sai osakseen paljon paljon rapsutuksia kaikilta juhannuksen viettäjiltä :)
Lauantai oli jopa helteinen päivä. Kävimme ajelemassa uimarannalla, jossa ei ollut koirakieltoa, joten Tuiskukin pääsi kokeilemaan uimista! Kannoin Tuiskun rauhallisesti veteen, ja pidin sitä sylissäni vedessä ensin niin, että sen maha ja tassut kastuivat. Sitten kastelin Tuiskun selän ja hännän, kannattelin sitä vedessä niin, että Tuisku alkoi polskimaan, ja päästin sen pienen matkan päästä rantaa kohti uimaan tullen itse perässä. Tämä toistettiin muutamaan kertaan, ja Tuisku sai aina rantaan päästyään hirveät hepulit! Tuisku kieri onnellisena hiekassa ja haki keppiä veden rajasta, mutta ei kuitenkaan mennyt kertaakaan uimaan itse. Ehkä se vielä joskus innostuu itsekin uimaan!
Sunnuntaina trimmasin Tuiskun tassut ja korvat, sillä Kokkolan näyttelyyn oli enää pari viikkoa aikaa. Täytyi taas todeta, että kylläpä nuo mun ohennussakset on sitten huonot! Taas tarvittiin avuksi ruuvimeisseliä, jolla ahkeraan sai kiristellä saksien löystyvää ruuvia varoen kuitenkaan kiristämästä liikaa. Taisin leikata hieman liikaa korvien välistä, mutta kyllä lopputulos oli ainakin parempi kuin alkuperäisversio. Olemme menossa kasvattajan luo käymään viikon päästä, joten hän varmaan mielellään auttaa lisää noiden korvien kanssa :)
Kävimme ensimmäistä kertaa katsastamassa paikallisen agilitykentän, jossa on lupa käydä itsenäisesti treenaamassa mahdollisuuksien mukaan. Otin ihan simppeleitä hypyistä ja putkesta koostuvia muutaman esteen pätkiä, joissa taattiin Tuiskulle lähes varma onnistuminen. Loppuun otimme myöskin rengasta, mikä sujui nyt varsin mallikkaasti :) Kyllä Tuisku nauttikin taas valtavasti agilitystä! Tuiskun ilme oli hyvin epäluuloinen, kun aloimme rakentaa "rataa", ja Tuisku joutui jäädä sivummalle hihnassa odottelemaan. Kun Tuisku tajusi, mistä oli kyse, sen ilme oli taas naurava, ja se odotti häntä soihtuna käskyä siitä, milloin saa ampaista radalle <3
Maanantai oli ihan normipäivä; ei perus palloleikkien, lenkkeilyn tai koulutustuokioiden lisäksi mitään kummallista. Tiistaina sen sijaan olimme taas Kalajoella agilitykurssilla. Sade uhkasi koko ajan, mutta ei mitään kaatosadetta kuitenkaan saatu niskaamme. Teimme lyhyitä suhteellisen helppoja putkesta ja muutamasta hypystä koostuvia radanpätkiä sekä yksittäin jälleen rengasta. Tuisku oli kyllä hyvä - kuten aina :) Itsekin kovasti teen töitä, jotta oppisin! Meillä ei kyllä ole mihinkään kiire, vaan pääasia on, että molemmilla on hauskaa!
Keskiviikon voi lukea jälleen taas näihin normipäiviin, minkä lisäksi teimme näyttelytreeniä kotipihassa. Tuisku juoksee tosi hyvin yksin. Hihna saa olla ihan pitkänä ja löysänä, eikä Tuiskulla nouse häntäkään parin huomautuksen jälkeen. Tuiskua ei aina huvita seisoa, sillä palkkaan sen vain täsmälleen oikeanlaisesta seisomisasennosta (tasajaloin), mutta koitan kuitenkin aina innostaa sitä jatkamaan. Siitä Tuisku on helppo, että se innostuu 99% varmuudella mistä vain, eikä sitä ole lainkaan vaikeaa motivoida jatkamaan. Näyttelyharkoissa on vain se ongelma, että liikaa innostuessaan Tuisku sitten käy näyttelyhihnan kimppuun, koittaa ottaa maasta esim. kävyn tai roskan ja kantaa häntää kuin soihtua. Silloin Tuisku ei myöskään malta seisoa oikein. Onneksi semmoinen kultainen keskitie alkaa pikkuhiljaa löytyä.
Lauantai oli jopa helteinen päivä. Kävimme ajelemassa uimarannalla, jossa ei ollut koirakieltoa, joten Tuiskukin pääsi kokeilemaan uimista! Kannoin Tuiskun rauhallisesti veteen, ja pidin sitä sylissäni vedessä ensin niin, että sen maha ja tassut kastuivat. Sitten kastelin Tuiskun selän ja hännän, kannattelin sitä vedessä niin, että Tuisku alkoi polskimaan, ja päästin sen pienen matkan päästä rantaa kohti uimaan tullen itse perässä. Tämä toistettiin muutamaan kertaan, ja Tuisku sai aina rantaan päästyään hirveät hepulit! Tuisku kieri onnellisena hiekassa ja haki keppiä veden rajasta, mutta ei kuitenkaan mennyt kertaakaan uimaan itse. Ehkä se vielä joskus innostuu itsekin uimaan!
Sunnuntaina trimmasin Tuiskun tassut ja korvat, sillä Kokkolan näyttelyyn oli enää pari viikkoa aikaa. Täytyi taas todeta, että kylläpä nuo mun ohennussakset on sitten huonot! Taas tarvittiin avuksi ruuvimeisseliä, jolla ahkeraan sai kiristellä saksien löystyvää ruuvia varoen kuitenkaan kiristämästä liikaa. Taisin leikata hieman liikaa korvien välistä, mutta kyllä lopputulos oli ainakin parempi kuin alkuperäisversio. Olemme menossa kasvattajan luo käymään viikon päästä, joten hän varmaan mielellään auttaa lisää noiden korvien kanssa :)
Kävimme ensimmäistä kertaa katsastamassa paikallisen agilitykentän, jossa on lupa käydä itsenäisesti treenaamassa mahdollisuuksien mukaan. Otin ihan simppeleitä hypyistä ja putkesta koostuvia muutaman esteen pätkiä, joissa taattiin Tuiskulle lähes varma onnistuminen. Loppuun otimme myöskin rengasta, mikä sujui nyt varsin mallikkaasti :) Kyllä Tuisku nauttikin taas valtavasti agilitystä! Tuiskun ilme oli hyvin epäluuloinen, kun aloimme rakentaa "rataa", ja Tuisku joutui jäädä sivummalle hihnassa odottelemaan. Kun Tuisku tajusi, mistä oli kyse, sen ilme oli taas naurava, ja se odotti häntä soihtuna käskyä siitä, milloin saa ampaista radalle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti