Maanantai oli ihan normipäivä; ei perus palloleikkien, lenkkeilyn tai koulutustuokioiden lisäksi mitään kummallista. Tiistaina sen sijaan olimme taas Kalajoella agilitykurssilla. Sade uhkasi koko ajan, mutta ei mitään kaatosadetta kuitenkaan saatu niskaamme. Teimme lyhyitä suhteellisen helppoja putkesta ja muutamasta hypystä koostuvia radanpätkiä sekä yksittäin jälleen rengasta. Tuisku oli kyllä hyvä - kuten aina :) Itsekin kovasti teen töitä, jotta oppisin! Meillä ei kyllä ole mihinkään kiire, vaan pääasia on, että molemmilla on hauskaa!
Keskiviikon voi lukea jälleen taas näihin normipäiviin, minkä lisäksi teimme näyttelytreeniä kotipihassa. Tuisku juoksee tosi hyvin yksin. Hihna saa olla ihan pitkänä ja löysänä, eikä Tuiskulla nouse häntäkään parin huomautuksen jälkeen. Tuiskua ei aina huvita seisoa, sillä palkkaan sen vain täsmälleen oikeanlaisesta seisomisasennosta (tasajaloin), mutta koitan kuitenkin aina innostaa sitä jatkamaan. Siitä Tuisku on helppo, että se innostuu 99% varmuudella mistä vain, eikä sitä ole lainkaan vaikeaa motivoida jatkamaan. Näyttelyharkoissa on vain se ongelma, että liikaa innostuessaan Tuisku sitten käy näyttelyhihnan kimppuun, koittaa ottaa maasta esim. kävyn tai roskan ja kantaa häntää kuin soihtua. Silloin Tuisku ei myöskään malta seisoa oikein. Onneksi semmoinen kultainen keskitie alkaa pikkuhiljaa löytyä.
Sylvi |
Saimi |
Sunnuntaina trimmasin Tuiskun tassut ja korvat, sillä Kokkolan näyttelyyn oli enää pari viikkoa aikaa. Täytyi taas todeta, että kylläpä nuo mun ohennussakset on sitten huonot! Taas tarvittiin avuksi ruuvimeisseliä, jolla ahkeraan sai kiristellä saksien löystyvää ruuvia varoen kuitenkaan kiristämästä liikaa. Taisin leikata hieman liikaa korvien välistä, mutta kyllä lopputulos oli ainakin parempi kuin alkuperäisversio. Olemme menossa kasvattajan luo käymään viikon päästä, joten hän varmaan mielellään auttaa lisää noiden korvien kanssa :)
Kävimme ensimmäistä kertaa katsastamassa paikallisen agilitykentän, jossa on lupa käydä itsenäisesti treenaamassa mahdollisuuksien mukaan. Otin ihan simppeleitä hypyistä ja putkesta koostuvia muutaman esteen pätkiä, joissa taattiin Tuiskulle lähes varma onnistuminen. Loppuun otimme myöskin rengasta, mikä sujui nyt varsin mallikkaasti :) Kyllä Tuisku nauttikin taas valtavasti agilitystä! Tuiskun ilme oli hyvin epäluuloinen, kun aloimme rakentaa "rataa", ja Tuisku joutui jäädä sivummalle hihnassa odottelemaan. Kun Tuisku tajusi, mistä oli kyse, sen ilme oli taas naurava, ja se odotti häntä soihtuna käskyä siitä, milloin saa ampaista radalle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti