Viikko alkoi Milon ja Tuiskun maanantaisella leikkituokiolla. Olimme koirien kanssa raviradan koirapuistossa, missä jännitystä lisäsi raviradalla juokseva hevonen. Tuisku on sen verran jo tottunut noihin isoihin eläimiin, että ei ollut hevosesta moksiskaan. Edelleen aina hevosen tullessa lähemmäs sanoin joka kerta "Tuisku nätisti, heppa menee", ja niin Tuisku antoi aina hevosen olla. Miloa puolestaan jännitti hevonen jonkin verran, mutta Tuisku pysyi silti hienosti tyynenä näyttäen myös Milolle hyvää esimerkkiä. Tuisku muutenkin tuli leikkituokion aikanakin tosi hyvin luokse kutsuttaessa, mistä olin positiivisesti yllättynyt! Tuiskulla korvatkaan eivät enää häviä siis ihan jokaisessa tilanteessa, jossa on useampi häiriötekijä ;)
Perjantaina otimmekin kotiagilityä: erilaisia ohjausjuttuja minulle ja eteen-käskyn opettelua Tuiskulle. Olen vihdoin alkanut sisäistämään oman kehon käyttöä ja sitä, miten Tuisku lukee minua. Tuntuu välillä, että Tuisku lukee minua tosi tarkkaan, joten saan itse olla erittäin tietoinen siitä, missä käteni on tai mihin suuntaan olkapäälinjani osoittaa. Tämän toteuttaminen suhteellisen nopeassa temmossa ja kovassa vauhdissa ei vain aina tunnu ihan onnistuvan... Pitäisi varmaan itsekseen kuivaharjoitella koiran ohjaamista, kun vain saisi aikaiseksi. Onneksi viikon päästä pääsemmekin agilitykurssille!Lauantaina lähdimme viikonlopun viettoon merenrantamökille. Tuisku oli mökillä heti kuin kotonaan - niin kuin on yleensäkin missä tahansa paikassa. Tuisku osaa aina ottaa ilon irti paikasta kuin paikasta ja on aina niin tyytyväinen kaikkeen, että sen elämä tuntuu olevan ihan yhtä juhlaa! Mökin pihallakin Tuisku riepotteki innoissaan kaikenlaista vähänkään keppiä muistuttavaa, istui grillivahtina, oli apuna saunan lämmittämisessä ja etenkin harjan kimpussa mökin lattian lakaisussa :) Nukkumapaikan Tuisku löysi mökin kangassohvalta, vaikka ei yleensä kotona tulekaan sohville. Sohvalta se pystyi hyvin tähystämään myös ulos ikkunasta, joten se vakioitui Tuiskun päivystyspaikaksi sisätiloissa.
Sunnuntaina kävimme Kokkolassa katsomassa kansallisia esteratsastuskisoja. Minä lähinnä keskityin kisojen seuraamiseen ja valokuvaamiseen, siinä missä miesväki sai toimia Tuiskun viihdyttäjänä. Moni koira piti katsomossa hirveää konserttia hevosten tullessa lähemmäs, mutta kas kummaa, meidän (herkkähaukkuinen?!) lammaskoira se ei ollut moksiskaan yhtään mistään! Onneksi hevoset saatiin esiteltyä Tuiskulle hyvissä merkeissä jo varhaisessa vaiheessa, joten eipä Tuisku hötkyile niitä edes vieraissa paikoissa, missä muutenkin riittää jos jonkinmoista hälinää. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että Tuisku on erittäin fiksu ja noin yleisesti ottaen melko hyvin käyttäytyvä koira :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti