28.5.-3.6.2012
Tämä viikko oli melko tavallinen, jos nyt näin voi sanoa. Tai jos mitään viikkoa voi kuvata sanalla tavallinen, niin se oli varmaan sitten tämä viikko :) Maanantaina olimme sopineet koiratreffit raviradan koirapuistoon jo ennestään tutun bichon frisén Milon kanssa. Tuisku ja Milo leikkivät tunnin ajan, ja täytyy kyllä sanoa, että koirilla menee leikki melkoisen hyvin yksiin! Välillä toki koiria sai innostaa pallolla, mutta muuten ne kyllä juoksivat ihan omasta aloitteestaan; välillä jahtaajan roolissa Tuisku ja välillä Milo. Raviradalle tuli myös walesinspringerspanieli, ja Tuisku keksi karata koirapuiston aidan ali sitä tervehtimään. En ollut edes tajunnut, että se tosiaan mahtuu sieltä aidan alta! Onneksi spanieli oli hyvin ystävällinen, niin mitään sen kummempaa härdelliä ei päässyt syntymään.
 |
| Tuisku ja Milo |
Tiistai olikin ihana päivä, kun minulla oli töistä vapaata. Kerrankin sattui otollinen, suhteellisen aurinkoinen sää noin vapaapäiväksi, joten hyödynsimme sen Tuiskun kanssa olemalla paljon ulkona. Toteutettiin pienimuotoista kotiagilityä takapihalla (erilaisia ohjausjuttuja), eli puiden ja pensaiden kiertämisharjoituksia sekä paria hyppyä kyhättynä risuista. Tuisku kyllä hoksasi heti idean, vaikka nämä kyhäelmät eivät muistuttaneet agilityesteitä sitten yhtään :D Aloin opettamaan Tuiskulle myös uutta eteen-käskyä, eli Tuiskun olisi tämän avulla tarkoitus oppia irtoamaan eteenpäin, vaikka minä jäisinkin taaemmas. En tule kuitenkaan pysymään sen vauhdissa agilityssä, joten sen olisi hyvä oppia hakemaan myös itse esteille vähän kauempaakin. Tein parin esteen suoraa linjaa, ja Tuisku kyllä ymmärsi tämänkin jujun todella nopeasti. Palkkasin sitä välillä myös pallolla, mikä on helpompi näin yksin treenatessa toteuttaa. Tuisku ei ollenkaan pitänyt pallopalkkaa huonona, vaikka tähän asti olemme käyttäneet aina oikeastaan herkkupalkkaa.
Keskiviikko olikin muuten ihan normipäivä, mutta ilmoitin meidät Kalajoella alkavalle agilityn 10 kerran jatkokurssille. Agilityn itsenäisen treenaamisen mahdollisuudesta ei nyt ole tullut mitään infoa, joten pakko jotakin agilityjuttuja keksiä näin kesän ajallekin :) Onhan tuonne treenipaikalle matkaa, mutta kun kurssi ei ole hinnalla pilattu, niin käytetään tilaisuus hyödyksi. Torstaina menin itse hevostelemaan, joten Tuisku pääsi miesväen kotiin iltahoitoon. Tuisku kyllä viihtyy siellä maalla aivan valtavan hyvin! Mikäs siinä pallon perässä juostessa, kun on niin paljon tilaa. Tuisku ei millään haluaisi sieltä lähteä pois oikeastaan koskaan. Lampaidenkin ollessa nyt ulkona Tuiskulla on niissäkin jännää seurattavaa :)
 |
| Saimi kopissaan |
Perjantaipäivä oli tavallinen mutta siitä mukava, että sekä aamu- ja iltalenkeillä satuimme läheiselle pururadalle bichon frisé Milon kanssa yhtäaikaa. Koirat saivat siis leikkiä tänäänkin kahteen kertaan, vaikkemme olleet mitään suunnitelleetkaan etukäteen. Milo on hieman Tuiskua ehkä korkeampi ja meni muutaman kerran Tuiskua karkuun kivien päälle. Tästä kivikiipeilystä Tuiskukin innostui ottamaan mallia, mutta vähän toppuuttelin sitä niiden takajalkojen kynsien takia. Onneksi ne ovat nyt vähän jo kasvaneet takaisin! Lauantaina vietimme rauhallisen päivän kotona pitkän lenkin ja leikkituokioiden kera. Tuiskun turkin harjaamiseen menikin sitten reilu tunti, kun harmaan korvan takana ollut takkukin vaati selvittämistä. Nuo korvakarvat ovat kyllä semmoista silkin ja pumpulin sekoitusta, että tahtovat väkisin pakkautua takuiksi, jos joka päivä ei muista niitä käydä harjan kanssa läpi.
 |
| Sylvi ja Tuisku |
 |
| Vihreä hetki |
Miesväen kotona oli kolmas kissapentue, ja tällä viikolla kaikki kuusi pentua pääsivät uusiin koteihin. Todella kaunis ja vilkas harmaa tyttöpentu sai kodin Jyväskylästä, joten lähdimme autoreissulle viemään sitä hieman lähemmäs Perhoon. Harmiinaksi kutsuttu pentu matkusti Tuiskun kanssa automme takapenkillä, molemmat omissa häkeissään. Peitimme kissan häkin vielä pyyhkeellä, jotta se olisi vähän rauhallisempi näin ensimmäisellä autoreissullaan. Harmiina kuitenkin päätti miukua lähes koko 1,5-tuntisen matkan ajan niin paljon, kuin pienestä kissasta vain lähti ääntä! Tuisku sen sijaan ottaa jo varsin rauhallisesti autossa - jospa se häkki tuntuu ihan turvalliselta. Tuisku ei vieläkään tule autoon vapaaehtoisesti, enkä tiedä, aikooko ikinä tullakaan, mutta malttaa kuitenkin makoilla häkissään, mikä sinänsä on suuri edistysaskel :)
 |
| Kissanpennut, yksi puuttuu |
 |
| Harmiina |
Tämä viikko oli melko tavallinen, jos nyt näin voi sanoa. Tai jos mitään viikkoa voi kuvata sanalla tavallinen, niin se oli varmaan sitten tämä viikko :) Maanantaina olimme sopineet koiratreffit raviradan koirapuistoon jo ennestään tutun bichon frisén Milon kanssa. Tuisku ja Milo leikkivät tunnin ajan, ja täytyy kyllä sanoa, että koirilla menee leikki melkoisen hyvin yksiin! Välillä toki koiria sai innostaa pallolla, mutta muuten ne kyllä juoksivat ihan omasta aloitteestaan; välillä jahtaajan roolissa Tuisku ja välillä Milo. Raviradalle tuli myös walesinspringerspanieli, ja Tuisku keksi karata koirapuiston aidan ali sitä tervehtimään. En ollut edes tajunnut, että se tosiaan mahtuu sieltä aidan alta! Onneksi spanieli oli hyvin ystävällinen, niin mitään sen kummempaa härdelliä ei päässyt syntymään.
Keskiviikko olikin muuten ihan normipäivä, mutta ilmoitin meidät Kalajoella alkavalle agilityn 10 kerran jatkokurssille. Agilityn itsenäisen treenaamisen mahdollisuudesta ei nyt ole tullut mitään infoa, joten pakko jotakin agilityjuttuja keksiä näin kesän ajallekin :) Onhan tuonne treenipaikalle matkaa, mutta kun kurssi ei ole hinnalla pilattu, niin käytetään tilaisuus hyödyksi. Torstaina menin itse hevostelemaan, joten Tuisku pääsi miesväen kotiin iltahoitoon. Tuisku kyllä viihtyy siellä maalla aivan valtavan hyvin! Mikäs siinä pallon perässä juostessa, kun on niin paljon tilaa. Tuisku ei millään haluaisi sieltä lähteä pois oikeastaan koskaan. Lampaidenkin ollessa nyt ulkona Tuiskulla on niissäkin jännää seurattavaa :)
Perjantaipäivä oli tavallinen mutta siitä mukava, että sekä aamu- ja iltalenkeillä satuimme läheiselle pururadalle bichon frisé Milon kanssa yhtäaikaa. Koirat saivat siis leikkiä tänäänkin kahteen kertaan, vaikkemme olleet mitään suunnitelleetkaan etukäteen. Milo on hieman Tuiskua ehkä korkeampi ja meni muutaman kerran Tuiskua karkuun kivien päälle. Tästä kivikiipeilystä Tuiskukin innostui ottamaan mallia, mutta vähän toppuuttelin sitä niiden takajalkojen kynsien takia. Onneksi ne ovat nyt vähän jo kasvaneet takaisin! Lauantaina vietimme rauhallisen päivän kotona pitkän lenkin ja leikkituokioiden kera. Tuiskun turkin harjaamiseen menikin sitten reilu tunti, kun harmaan korvan takana ollut takkukin vaati selvittämistä. Nuo korvakarvat ovat kyllä semmoista silkin ja pumpulin sekoitusta, että tahtovat väkisin pakkautua takuiksi, jos joka päivä ei muista niitä käydä harjan kanssa läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti