17. Taikasana on sininen

20.-26.2.2012

Alkuviikko vierähti melko tavanomaisesti. Päivät koostuivat lenkkeilystä, leikkituokioista, turkinhuollosta, etsi-peleistä, temppujen tekemisestä jne. Uutena temppuna pitkästä aikaa aloitin taakse-käskyn, joka siis nimensä mukaan tarkoittaa sitä, että Tuiskun pitäisi ottaa askel taaksepäin. Tuiskun koirakaveri Viima sairastui harmillisesti kennelyskään, joten Tuisku joutui tyytymään vain ihmisten kanssa leikkimiseen. Päivä päivältä tuli kyllä huomattua, että energiaa alkoi olla jo ihan liikaa, ja sen purkaminen ei tahtonut enää millään onnistua.

Perjantain agilitytreeneissä tämä energialataus tuli myös huomattua - ei niin positiivisesti. Meillä oli tuplatreenit, mutta eihän niissä koiraa kohti tule yhteensä treeniaikaa kovin paljoa (mukana 5 koiraa) plus pitkät odottelutauot, joten taisi ainakin Tuiskulle olla enemmän raskasta henkisesti kuin fyysisesti. Tuisku piti hirveää meteliä koko ajan, kun joku toinen koira suoritti tehtäviä radalla. Se ei malttanut edes keskittyä leikkimään tai temppujen tekoon niin kuin yleensä malttaa. Kerran se karkasi jopa radalta toisen koiran luo, mitä se ei koskaan ole aiemmin tehnyt. Liekö kaipuu muiden koirien kanssa leikkimiseen niin kova, kun nyt jo kolmatta viikkoa on taukoa leikkiseurasta. Treeneissä uutena juttuna otettiin pöytää, jonka Tuisku hoksasi varsin hyvin. Lisäksi mentiin radan pätkää: hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy ja mutkaputki. Oliko Tuisku niin innoissaan ja ei malttanut keskittyä tarpeeksi vai minun ohjaukseni täysin pielessä, mutta melko paljon jouduttiin ottamaan toistoja, että saatiin pätkä menemään puhtaasti. Tuisku yritti joko karata kahdelta peräkkäiseltä hypyltä suoraa seuraavalle putkelle tai sitten ei olisi malttanut mennä ensimmäistä putkea ollenkaan! Tämä nyt ei ollut ollenkaan Tuiskun tapaista, mutta uutta opittiin tälläkin kerralla - eikä treenaaminen voi aina ollakaan ruusuilla tanssimista.

Tuisku ja palkintolelu

Kennelyskää kuuluu olevan melko paljon liikkeellä, joten olemme entisestään lenkeillä vältelleet koirakontakteja. Vähän hirvittää, saako Tuisku taudin, sillä iso osa juuri meidän treenipaikan koirista on sairastunut kennelyskään. No, ei yskän pelossa neljän seinän sisällekään voi jäädä, joten lähdimme lauantaina Toivalaan suuntanamme Agrimarketin tiloissa järjestettävä match show. Mätsärissä oli tällä kertaa kaikki mahdolliset luokat junior handlerista monirotuisiin. Tuisku osallistui luokkaan pikkupennut 4-8kk. Menimme paikalle noin puolta tuntia ennen kehien alkua ja saimme numeron 20.

Ensimmäinen huomio oli, että tapahtumassa oli melko huono informaatio. Meille ei kerrottu, missä kehässä luokkamme alkaisi. Kehät olivat myös todella ahtaat. Liukkaan lattian päälle oli onneksi laitettu pitävää muovimattoa, mutta todellakaan juoksutilaa ei ollut riittävästi. En tiedä mikä yleinen käytäntö on, mutta meille ei kerrottu, saako kehissä harjoitella etukäteen koiran kanssa. Kyllä siellä muitain kävi pari rinkiä kiertämässä, joten minä tein ihan saman Tuiskun kanssa. Alkuhässäkän jälkeen Tuisku malttoi keskittyä ihan kohtalaisen hyvin, joten hyvillä mielin jäimme odottamaan luokan alkua.

Neljän kärki sinisten pikkupentujen kehässä

Pääsimme kehään noin klo 12, ja parimme oli tumma 7 kuukauden ikäinen cockerspanieli. Tuisku esiintyi varsin hyvin, mutta en tykännyt esittää Tuiskua cockerspanielin takana. Se ravasi paljon Tuiskua hitaammin, joten meidänkin piti välillä hidastella. Tuisku seisoi pöydällä ihan nätisti ja näytti hampaat ilman ongelmia. Kuulemma olimme tasaväkinen pari, mutta syystä tai toisesta Tuisku sai sinisen ja cockerspanieli punaisen nauhan.


Parien arvostelun jälkeen siniset menivät kehään, ja siinä kehässä vasta ahdasta olikin! Koirat ensin seisotettiin ja sitten juoksutettiin, minkä jälkeen tuomari valitsi neljä koiraa kahdestatoista jatkoon. Ihme kyllä, me pääsimme jatkoon :) Siinä sitten parhaani mukaan koitin saada Tuiskun juoksemaan ja keskittymään. Kun neljäs ja kolmas koira oli sijoitettu, jäljellä olimme enää me sekä irlanninterrieri. Yleisön aplodien saattelemana siinä kierrettiin viimeisiä rinkejä, ja lopulta tuomari valitsi voittajaksi irlanninterrierin. Kuulemma sen meno oli tasaisempaa. Kieltämättä Tuisku teki pari loikkaa muovimaton ja lattian sauman yli nurkissa. Olisi itse pitänyt ymmärtää hidastaa nurkissa enemmän, mutta en enää siihen hoksannut keskittyä.

Siniselle koiralle sininen ruusuke.

Tuiskun kanssa oltiin siis sinisten pikkupentujen toisia, mikä oli oikein hyvä suoritus Tuiskulta! Palkinnoksi tuli sävy sävyyn koiran kanssa hieno sininen ruusuke (taikasanan täytyi olla siis sininen myös sijoituksen valinnassa!?), sininen Horze-merkkinen muovisanko, Tuiskulle ihana luun muotoinen lelu sekä koiran valokuvauttaminen paikan päällä. Kuvat saan myöhemmin kuulemma sähköpostilla, toivottavasti ne onnistuivat. Tuisku myös punnittiin paikanpäällä, ja painoa näkyi olevan 5,2 kg.

Tuisku, Rico ja Nemo

Aloin samantien mätsärin jälkeen etsiä Tuiskulle leikkikaveria, sillä se selvästi kaipaa sitä paljon. Leikkiseuraa löytyikin melko helposti, sillä tässä lähellä asuu kaksi shelttipoikaa, 2-vuotias Rico ja 3-vuotias Nemo. Heidän kanssaan suunnattiin sunnuntaina sitten läheiseen koirapuistoon, sillä siellä ei ollut ketään muita. Koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, ja isommat ymmärsivät Tuiskun olevan vasta pentu. Voi sitä riemua, kun koirat saivat juosta keskenään niin paljon kuin halusivat. Tuisku nukkuikin sunnuntaina leikkituokion jälkeen erittäin tyytyväisenä - tassut ja viiksikarvat nykien vielä unissaankin <3

Olikohan se Rico varmasti poika?

Isompi edellä ja pienempi perässä

16. Match show- ja agilityloistoa

13.-19.2.2012

Tuisku täytti jo 6 kuukautta; miten aika voi mennä niin nopeasti?! Alkuviikko meni samaan tapaan kuin edellinenkin: kissojen ja koiran yhteiselon tarkkailua tenttiin lukemisen lomassa. Päivittäin päästiin pitkälle lenkille, kun pakkaset eivät nousseet liian korkeiksi. Kissatkin pystyivät olla pieniä pätkiä ulkona, mikä vähän rauhoitti tilannetta. Palloleikit olivat myös todella suosiossa. Pohjanmaan naapuriin on tullut siperianhusky Barkley, joka välillä karkasi pihalle Tuiskua tervehtimään. Olipa Tuisku kerran apuna Barkleyn kiinni ottamisessakin, kun riehaantunut pentu juoksi kuurona läheiseen metsään.

Harmaita hiuksia aiheuttivat Tuiskun alakulmahampaat, joiden huomasin puhjenneen edellisten taakse. Niinhän se toki pitää ollakin, joten vetoleikkejä leikittiin melko ahkeraan perheen miesväen toimesta. Kahdessa päivässä molemmat hampaat irtosivatkin kiusaamasta Tuiskua, ja taas puruluiden kaluaminen maistui entiseen tapaan :) Harjoiteltiin jonkin verran myös maassa seisomista sekä näyttelyjuoksutusta, sillä viikonloppuna oli tulossa ensimmäinen mätsäri!

Torstaina myöhään illalla tehtiin sitten lähtöä takaisin Savoon. Pohjanmaan loma sujui kaikenkaikkiaan hienosti, vaikka Tuisku välillä olikin vähän painostava kissoja kohtaan. Kissat kuitenkaan eivät näyttäneet raisusta pojasta ahdistuvan, vaan hyppäsivät tyytyväisinä katselemaan sen touhuja joko sohvalle tai raapimispuun päälle.

Perjantaina harjoiteltiin näyttelyjuoksutusta ja pöydällä oloa lauantain mätsäriä silmällä pitäen. Lisäksi meillä oli illalla kolmannet babe/starter-kurssin agilitytreenit ACE:lla. Tuisku oli treeneissä ihan super ja omistaja voi olla kyllä erittäin tyytyväinen! Mentiin kahta hyppyestettä, joissa oli rimat maassa, sekä putkea - kaikkia ensin erikseen ja sitten näistä tehtiin kolmen esteen rata. Tuisku hoksasi tapansa mukaan melkeinpä heti kaikki jutut ja meni radalla kuin vanha tekijä haukkuen juostessaan :) Vielä kun omistaja pysyisi perässä ja osaisi ohjata oikein. Taitaa alkaa agilitytreenien rinnalla myös omistajan juoksutreenit, kunhan tuosta lumesta päästään eroon. Agilitytreenien jälkeen kuulimme, että koiria on ollut paljon poissa treeneistä kennelyskän takia. Jännityksellä odotetaan, saako Tuiskukin tartunnan. Emme ole antaneet sen onneksi haistella muita koiria lenkilläkään eikä kyllä annetakaan, jos se nyt mitään auttaa tartunnan välttämiseksi.

Lauantaina oli sitten se kauan odotettu ensimmäinen match show. Tuisku pestiin jo aiemmin viikolla tätä mätsäriä varten, eikä kyllä ollut moksiskaan koko pesemisprojektista. Mikäs siinä ollessa, kun saa kehuja ja kuivattuja kanaherkkuja samalla ;) Match show järjestettiin Musti ja Mirri-areenalla, mikä oli Tuiskulle entuudestaan tuttu paikka agilitystä ja rallytokosta. Ilmoittauduttiin paikanpäällä noin 40 minuuttia ennen kehien alkamista, ja saimme numeron 23. Tuisku tuntui olevan toisaalta hämmentynyt ja innostunut ympärillä olevista koirista ja ihmisistä, ja omistajan tuli useaan otteeseen selvittää, ettei tänne ole tultu nyt leikkimään kaverien kanssa. Sitä Tuiskun oli hieman vaikea sulattaa, mutta luovutti lopulta enimmät tervehtimisyritykset.

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Match showssa oli kaksi luokkaa: pennut alle 7 kk ja pennut 7-12 kk. Tuisku meni siis tähän alempaan luokkaan, ja tuomarina oli Niina Juurinen. Ehdimme onneksi hyvin ennen omaa vuoroamme pyörähtää pari kertaa harjoittelukehässä, jossa Tuiskulle alkoi pikku hiljaa valjeta, mikä on homman nimi. Varsinaisessa kehässä saimme pariksemme bichon frisén, joka myös esiintyi varsin vakuuttavasti. Tuisku onneksi liikkui kehässä reippaasti (tosin välillä häntä pystyssä) ja malttoi seistä sekä maassa että tuomarin katsottavana pöydällä. Tuomari käski minun näyttää koiran hampaat, joten niidenkään katsomisessa ei ollut ongelmaa. Lopulta saimme punaisen nauhan eli ykkösen; kuulemma Tuiskun hieno seisominen vei lopulta pelin meidän voitoksi. Parimme voitti lopulta siniset päästen bis-kehään, eli ei ollut mikään helppo vastus!

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Kaikkien luokan punaisten mennessä kehään juoksutettiin ensin puolet koirista ja sitten puolet, minkä jälkeen porukkaa karsittiin yksi kerrallaan pois. Tuisku oli lopulta punaisten seitsemäs kahdestakymmenestä, eli oikein hienosti meni noin ensimmäiseksi kerraksi. Punaiset voitti valkoinen länsiylämaanterrieri. Olimme kaikki niin väsyneitä, että emme sen enempää jääneet loppukehiä katsomaan. Kaiken kaikkiaan onnistunut viikko takana niin tapahtumien, kotiutumisen kuin sisäsiisteydenkin puolesta!

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Tuiskun puolivuotisposeeraus

15. Pohjanmaan lomailua

6.-12.2.2012

Onneksi pakkaset hieman hellittivät tällä viikolla, niin Tuiskukin pääsi taas lenkkeilyn makuun vähän enemmän. Tuisku sai myös käyttöönsä ne tossut, joista vähän viimeksi oli puhetta. Ne olivat just eikä melkeen sopivat, mutta niiden käyttö vaatii Tuiskulta vähän totuttelua. Kovasti se koitti niitä ensin ravistella ja nykiä pois tassuista, mutta kyllä se niihin hiljalleen taitaa tottua kuitenkin :)

Maanantaina illalla lähdettiin omatoimisesti treenaamaan agilityä Lauran ja hänen shelttiensä kanssa. Tuiskun kanssa otimme putkea vähän kaikissa muodoissaan: lyhyttä, pitkää, suoraa ja loivaa mutkaa. Kaikki onnistuivat aina, kun Tuisku malttoi keskittyä. Intoa sillä oli ja vauhtia, mutta ohjaaja tahtoi joskus unohtua. Kai se kuuluu tähän ikään ja alkuinnostukseen :) Tuisku kyllä silminnähden nautti hommasta, ja sai lopuksi vielä leikkiä pallolla ja vähän Riimi-sheltinkin kanssa. Jäi varmasti mukavat muistot treenistä - ainakin tassut nykivät siihen malliin Tuiskun nukkuessa treenin jälkeen. Taisi se pari kertaa haukahtaakin unissaan!

Tiistaina Tuisku pääsi käymään toista kertaa tallilla. Karsinoista työntyviä uteliaita hevosten päitä uskallettiin haistella jo rohkeammin kuin viimeksi. Tällä viikolla ei koulutuksen suhteen tullut juuri mitään uutta. Näyttelyjuoksutusta harjoiteltiin jonkin verran, samoin seiso-käskyä sekä maassa että pöydällä. Etsi-peli oli kovassa suosiossa aktivointipallon ohella. Yksi hammaskin lähti vetoleikkien yhteydessä. Keskiviikkona sitten suuntasimme kohti Pohjanmaata, nimittäin meitä odotti reilun viikon pesti kahden kissaneidin hoitajina. Tuisku matkusti autossa aluksi jalkatilassa, vaan ei tällä kertaa oikein viihtynyt siellä. Niinpä loppumatkasta se hyppäsi syliini ja torkkui siinä. Perillä Tuisku heti tunnisti paikat, ja oli innolla haistelemassa kissoja. Matot oli tällä kertaa jätetty lattialle, mutta sisäsiisteys säilyi siitä huolimatta koko viikon :)

Loppuviikosta Tuisku sai taas juosta parkkipaikalla vapaana pallon perässä. Tämä auttaa huomattavasti energian purkamiseen ja sitä kautta vähentää kissoihin kohdistuvaa jahtaamista ja leikkimisyrityksiä. Kissat Sylvi ja Saimi ovat olleet Tuiskua kohtaan varsin suopeita, vaikka se välillä hyppii aika rajusti niiden ympärillä. Pakkanen pysyi inhimillisissä rajoissa, joten lenkkimatkoja pidennettiin noin 2,5 kilometriin. Toki pieniä ulkoiluja joutuu tehdä edelleen 2-3 tunnin välein. Tuisku pääsi myös kaverini luo kylään, eikä sielläkään tullut enää sisälle vahinkoa :) Vielä mainittakoon, että tällä viikolla alettiin noudattaa kahta ruokailukertaa per päivä, mikä toimii hyvin ilman ongelmia. Tällä siis jatketaan tästä eteenpäin.

14. Pakkasen puremia

30.1.-5.2.2012

Tuisku täytti jo 5,5 kuukautta! Maanantaina meillä oli vähän jännitystä matkustaessamme Pohjanmaalta takaisin Savoon, kun meidän ydinporukan lisäksi kyytiin otettiin noin 3 kuukauden ikäinen kissanpentu :) Pentu matkusti siis uuteen kotiinsa, ja meidän tehtävämme oli saattaa pikkuinen ensimmäisellä automatkallaan uudelle omistajalle. Pikkuinen tyttökissa huusi ainakin tunnin takapenkin kuljetusboksissaan, ennen kuin tyytyi kohtaloonsa ja rauhoittui nukkumaan. Tuisku matkusti koko matkan jalkatilassa onnistuneesti, ja malttoi jopa makoilla suurimman osan matkasta (rentoutumisen merkkejä autossakin!). Toki sen piti alkuun kuunnella sitä pientä surkeaa maukumista, joka takapenkiltä kantautui. Kisu saatiin lopulta turvallisesti uuteen kotiinsa.

Viikko oli varsin ankea pakkasten takia. Lenkkeily oli erittäin hankalaa, sillä Tuiskun tassut tahtoivat paleltua jo alkumetreillä. Pakkasta oli parhaimmillaan eräs aamu -33 astetta, ja vaikka Tuiskulle puettiin uusi takki päälle, niin eihän se tassuja suojaa. Kohtalotovereiden innoittamana aloin miettiä Tuiskullekin fleecetossujen hankintaa. Harmillista kyllä, en omista ompelukonetta (jos edes osaisin enää sellaista käyttää), joten meinasi tossuhaave kaatua saman tien. Kuitenkin eräs ihana ystäväni lupasi auttaa, sillä hänellä on ompelukone. Tossut saadaan varmaan käyttöön ensi viikon alusta, innolla jo odotellaan!

Viima noin 4,5 kk ja Tuisku noin 5,5 kk

Tämä viikko oli muuten melko tavallinen. Täydellinen sisäsiisteys jatkui, eli omistaja voi olla erittäin tyytyväinen! Peruskäskyjä harjoiteltiin ja aivotyötä teetettiin Tuiskulle lenkkeilyn korvikkeena (etsi-peliä, pahvirullien sisään piilotettuja nameja, aktivointipalloa jne.). Pöytätreeniä tehtiin edelleen jonkin verran. Onneksi Viima-sheltti kävi torstaina Tuiskun kanssa leikkimässä, niin saatiin kaveruksilta  vähän virtaa purettua. Kylläpä ne innolla leikkivätkin jälleen kerran, ja Tuisku nukkui loppuillan varsin tyytyväisenä :) Semmoinen huomio tuli tehtyä, että Tuisku oli kasvanut Viimaa kiinni jonkin verran. Myös Tuiskun turkissa on tapahtunut selvä parannus: häntään on tullut lisää karvaa sekä kaulus alkaa hiljalleen muotoutua. Muutenkin koko koira tuntuu paljon isommalta kuin pari viikkoa sitten!

Perjantaina oli ACE:n babe/starter -kurssin toinen kerta ja mukana jälleen kuusi koirakkoa. Pakkasista huolimatta hallissa tarkeni, ja Tuiskun innostus tarttui jälleen väkisin myös ohjaajaan. Aluksi muisteltiin edellisen kerran juttua eli lyhyehköä suoraa putkea ja targetille palkkaamista. Sen jälkeen harjoiteltiin uutena juttuna rengasta, jonka Tuisku hoksasti heti :) Lopuksi vielä suoraa pitkää putkea, jonka läpi Tuisku viiletti hirmuista vauhtia! Kurssin vetäjä kehui Tuiskua kovasti, kun oli niin reipas, vauhdikas ja nopea oppimaan. Kuulemma oikein hyvä agilitykoiran alku!

Sunnuntaina kävimme yli 30 asteen pakkasista huolimatta katsomassa agilitykisoja, jotka toki olivat lämmitetyssä sisähallissa. Tuisku pääsi mukaan ihmettelemään vilskettä ja meteliä sekä kisaajien menoa agilityradoilla. Aluksi tietenkin piti kuunnella kaikkia ääniä sekä ihmetellä radalla haukkuvia koiria ja juoksevia ihmisiä. Tuisku sai paljon huomiota ihmisiltä ja otti tapansa mukaan kaiken huomion avoimesti vastaan. Lopussa Tuisku innostui vinkumaan ja haukkumaan radalla meneville koirille - taisi olla varsin jännittävää katsottavaa :) Illalla uni maistuikin hyvin, kun oli ollut sopivaa aktiviteettia päivällä.

Semmoisen erityishuomion voisi vielä tältä viikolta mainita, että Tuisku nukkuu tosi usein nykyään myös selällään :) Näyttää osaavan siis ottaa myös rennosti jo enemmän. Tuisku tulee edelleen mielellään myös syliin, ja nukkuu siinäkin aina selällään!