65. Tammikuu 2013

Yritän päivittää blogin ajantasalle mahdollisimman pian. Motivaatiota ei juurikaan ole viime vuoden muisteluun, etenkin alkuvuosi oli niin surullinen, ahdistava, masentava ja pelottava Tuiskun voinnin heikkenemisen takia. Kuitenkin tiedän, että joku muu voi joskus tästä sairaskertomuksesta hyötyä, ja toki vuoteen on mahtunut paljon myös ilon hetkiä, minkä vuoksi haluaisin kaikki päivitykset kirjata ylös. Tässä kirjoituksessa siis luvassa vuodentakainen tammikuu pääpiirteissään.

Uusi vuosi meni todella rauhallisissa merkeissä. Kaikkia kauhutarinoita kuunnellessä sai itse olla todella onnellinen selväpäisestä koirasta, jota ei tippaakaan häirinnyt rakettien pauke :) Keskiviikkona 2.1. Tuisku pääsi leikkimään bichon frisén, Milon, kanssa, ja pojat ovat oikein hyviä kavereita keskenään. Torstaina Tuiskun maha oli valitettavasti ihan sekaisin, ja ensiavuksi annoin Tehobaktia suurehkon määrän, mikä ainakin hieman tuntui rauhoittavan vatsaa. Perjantaina kävimme uudelleen Milon kanssa lenkillä sekä hieman hallilla treenaamassa. Tuisku meni tosi hienosti rengasta eri kulmista, ja ensimmäisen kerran reippaasti myös pujotteli kuusi keppiä :) Tuiskun yleisvointi oli hyvä. Sunnuntaina Tuisku pääsi vielä leikkimään kultaisennoutajan Miisan kanssa, ennen kuin matkustimme takaisin Kuopioon joululoman loputtua. Postafenin ansiosta Tuiskulla ei ollut matkapahoinvointia.

Tuisku ja Miisa

Maanantaina 7.1. alkoi ACE slalom-kurssi. Koska itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta koiran agilitypujottelun opettamisesta, ajattelin, että erillinen kurssi olisi syytä varata tähän tarkoitukseen. Tuisku keskittyi suhteellisen hyvin, vaikka paras koirakaveri Viima meni välillä samaan aikaan toisella radalla. Loppujen lopuksi Tuisku pujotteli kahdeksan keppiä :) Keskiviikkona uskaltauduimme pitkästä aikaa ACE:lle trainings-vuorolle. Ennen joulua agilitymasennus iski, koska Tuisku käyttäytyi todella raivostuttavasti, ja karkasi aina räyhäämään viereisellä radalla meneville koirille kesken oman suorituksensa. Jotain kuitenkin oli tapahtunut joulutauon aikana, sillä Tuisku ei karannut kertaakaan, vaikka pariin otteeseen ehkä sitä hieman harkitsikin. Menimme kolmea erilaista radanpätkää, jossa oli ohjauskuvioina mm. niistoja, sylkkäreitä ja pakkovalsseja sekä putkiansoja. Tuisku meni paljon paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Ohessa kuvia radanpätkistä.

Perjantaina meillä kävi ihastuttava pentuvieras, kaunis shelttityttö Isla kaverini kanssa. Tuisku oli aivan haltioissaan pennusta, ja leikkikin itsensä ihan väsyksiin. Tuiskun vatsaoireiden (oireettomuuden) perusteella aloin lopettelemaan tylosiini-antibioottia, ja otin Inupekt forten nyt päivittäiseen käyttöön siinä toivossa, että yksistään se pitäisi vatsaoireet poissa. Lauantaina menimme Musti ja Mirri -areenalle, jossa oli Helskon kennelin Tarun vetämät näyttelytreenit. Oletin, että Tuisku on täysin agilityfiiliksissä, eikä jaksa lainkaan keskittyä sen mielestä tylsiin näyttelykuvioihin. Ihmeen hyvin Tuisku malttoi kuitenkin mielensä, mistä palkaksi pääsi lopuksi muutaman kerran kepittelemään, ja jälleen onnistui kahdeksan keppiä :) Sunnuntai-iltana Tuisku oli taas niin energinen, että päätimme käydä ottamassa pikaisesti hieman treeniä vielä hallilla. Otettiin pieni irroittelupätkä alkuun, lähinnä Tuiskulle irtoamista (ja minulle juoksua). Sen jälkeen otettiin muutamat kepittelyt, ensin 8, sitten 10 ja lopulta täydet 12 keppiä, jes!! Vauhtia taitaa vielä tulla lisää kokemuksen ja tekniikan hioutumisen myötä. Tuisku oli niin <3 

Kepeistä löytyy myös video http://www.youtube.com/watch?v=tuoY3SwkOXw

Tuisku ja Isla

Maanantaina 14.1. oli ACE:n slalom-kurssin toinen kerta. Tuiskulla oli hieman keskittymisongelmia, mutta kepitteli kuitenkin hienosti kaikki 12 keppiä :) Pystyin lisäksi välillä kävelemään mukana hieman taaempana ja vaihtamaan puolta oikealta vasemmalle. Keskiviikkona menimme jälleen Maarikan pitämään ACE:n trainings-valmennukseen. Viiman kanssa Tuisku pääsi ennen ja jälkeen treenien purkamaan pahimpia virtoja metsässä juoksemalla lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Itse treeneissä suurimmaksi kompastuskiveksi koitui takaaleikkaus putkelle, missä tuli aika paljon kieltoja. Tietääpähän ainakin nyt, mitä itsenäisesti kannattaa käydä treenaamassa :) Tuisku oli kuitenkin koko ajan todella hyvin mukana tekemässä, eikä karannut kertaakaan toiselle puolen paimentamaan muita koiria, joten olin siihen todella tyytyväinen. Ohessa vielä kuva radanpätkästä, jota treenasimme.

Torstaina onni kääntyi, sillä Tuiskun vatsa meni ihan kuralle, ja päädyinkin vähän karsimaan housuvilloja pesemisen helpottamiseksi. Lisäksi otettiin inupekt forten lisäksi käyttöön tehobakt sekä promax-valmisteet. Varasin ensi viikolle Tuiskulle verikoeajan eläinlääkärille, sillä tämä on kyllä kaikkea muuta kuin normaalia. Lisäksi huolestuttaa, että Tuisku vaikuttaa välillä hieman kipeällekin, vaikka hyvin tuntuu sen piilottavan. Tuntuu, että maha alkaa reagoida, kun meillä on ollut enemmän treeniä tai muuta aktiviteettiä. Tuisku ei kuitenkaan vaikuta stressaavalta koiralta, joten kyllä tässä taitaa nyt olla jotain pahempaa taustalla :(

Lauantaina Tuisku oli taas niin energinen, että kävimme hieman ottamassa puomia, keppejä ja takaaleikkausta hallilla Viiman porukan kanssa. Kivasti alkaa Tuiskulla tulla edistymistä tuon puomin suhteen. Mentiin koko puomi rauhalliseen tahtiin, ja hyvin malttoi pysähtyä 2 on 2 offiin puomin loppuun. Myös takaaleikkauksessa kahden hypyn väliin tuntui tulevan edistymistä! Myös suljetun putken Tuisku haki hienosti. Sunnuntaina Tuiskun maha oli taas hieman löysällä, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin torstaina. Isla tuli pistäytymään kylässä, ja Tuisku tuntui olevan aivan onnessaan pennun näkemisestä ja leikkimisestä :)

Maanantaina 21.1. emme olleet ACE:n slalomissa, koska Tuiskun vatsa oli edelleen hieman löysällä. Tuntui huomattavasti paremmalta idealta pitää lepopäivä, ja vain kotona hieman ottaa kontaktijuttuja silityslaudan avulla. Tiistaina kävimme eläinlääkärissä verikokeissa. Tuiskun urea-arvo oli 12,3 (viitearvon yläraja 9,0), mitä eläinlääkäri piti huolestuttavana, ja tätä olisi syytä jatkossa seurata. Eläinlääkäri mainitsi, että tässä voisi olla jokin autoimmuunitaudin tai allergian mahdollisuus, ja kortisonipiikin avulla voisimme testata, olisiko jokin tällainen tauti syypää Tuiskun oireisiin. Niinpä eläinlääkäri pisti Tuiskulle kaksi viikkoa vaikuttavan kortisonipistoksen. Urea-arvon vuoksi epäiltiin myös maksashunttia, mikä alkuunkaan ei olisi hyvä asia :( Nyt alkuun kuitenkin seurataan kortisonin vaikutusta ja verikoearvoja. Illalla kävimme hallilla vielä pyörähtämässä Viiman porukan kanssa. Otimme takaaleikkauksia, keppejä (meni kaikki 12!) ja puomia, Tuisku teki todella hyvin :)

Keskiviikkona menimme ACE:lle Harrin pitämälle trainings-tunnille. Rata oli meille suhteellisen haastava ja minulle vaikea, koska siinä kysyttiin ketteryyttä ja juoksunopeutta, jota minulla ei juurikaan ole. Kerran Tuisku karkasi toiselle radalle, mikä Harrin mukaan johtui turhautumisesta (Tuisku luuli tehneensä oikein, mutta minun virheeni takia meni väärin, ja kun en palkannut --> karkasi). Harri tuumasi, että Tuisku on sellainen tosi herkkä urheiluauto, jota en ihan vielä osaa ohjata hallitusti, mutta kun sen taidon opin, olemme aika lyömätön pari :D Tämä ajatus on vielä aika kaukainen, sillä oma ohjaamiseni on vielä niin alkeellista, mutta ehkä se tästä vielä. Tuisku pääsi jäähyttelylenkillä leikkimään yhdessä Nalle ja Riimi -shelttien kanssa.

Ohessa vielä pari videopätkää treeneistä:
http://www.youtube.com/watch?v=U74WCr1c7QI
http://www.youtube.com/watch?v=GLqTZyZqYDg

Torstaina Tuisku taas kaipasi aivojumppaa, minkä vuoksi päätin opettaa sille uusia "turhia" temppuja. Tempun nimi oli "vati", eli etutassut väärinpäin käännetyn pesuvadin päälle ja takatassut maahan. Tavoitteena olisi Tuisku vielä saada pyörimään tuossa asetelmassa vatia ympäri :) Lisäksi otimme parit kontaktit silityslaudan kanssa. Perjantaina lähdimme ajamaan heti aamusta Pohjanmaalle, ja Tuisku selvisi automatkasta Postafenin voimin ilman pahoinvointia. Tuisku pääsi bichon frisé Milon kanssa lenkille lauantaina, ja Tuisku oli ihan innoissaan. Vaikutti siltä, että Tuiskulla energia lisääntyi, tai sitten vain kuvittelin, mutta kortisonista on saattanut todellakin olla apua! Viikonlopun ajan Tuisku ainakin söi hyvin eikä kieltäytynyt ruuasta :)

Milo ja Tuisku

Maanantaina 28.1. ajoimme takaisin Kuopioon ja ACE:lle slalom-kurssille. Tuisku teki hienosti 12 keppiä. Tuisku ei meinannut aluksi millään hyväksyä, että voisi kepitellä kaikessa rauhassa, vaikka itse olisin jo lähtötilanteessa vasemmalla puolella. Tätä siis täytyy jatkossa treenata lisää! Tiistaina kävimme eläinlääkärissä uusissa verikokeissa, ja kerroin kortisonin auttaneen. Tuisku sai lisää kortisonia pistoksena, ja helpotukseksi Tuisku oli saanut myös lisää painoa! Entinen täysin luurankoinen otus (painoa 5,2 kg) painoi nyt 6,2 kg :) Tämä oli todella suuri helpotus, ja jäimme odottamaan verikoetuloksia.

Keskiviikkona kävimme viimeistä kertaa ACE:n trainings-valmennuksessa meidän "omassa" ryhmässämme. Ennen vuodenvaihdettahan irtisanoin vakipaikkamme, koska Tuiskun terveydentila ei ole vakaa ja toisekseen eläinlääkärikäynteihin on mennyt todella paljon rahaa - ja todennäköisesti tulee menemään edelleenkin. Ostan siis mahdollisuuksien mukaan irtovuoroja vakipaikan sijaan. Mutta itse treenikerta Sannan ohjauksessa oli aivan huikea, paras kaikista! Pääsimme 16 esteen radan, kahdella virheellä tosin, mutta olin sekä koirasta että hieman itsestänikin todella ylpeä. En olisi uskonut, että minä itse selviäisin siitä radasta! Alla olevat videot puhuvat puolestaan. Tuisku oli niin huikea <3 Ohessa vielä video radasta:

http://www.youtube.com/watch?v=LmjGxZ8vWQg

Torstaina saapuivat paljon odotetut verikoetulokset hyvine ja huonoine uutisineen. Maksa-arvot olivat normaalit, mikä oli suuri helpotus - maksashunttiepäily oli siis väärä! Sen sijaan urea-arvo oli kohonnut edelleen, ja se oli nyt 13,7 :( Eläinlääkäri oli hieman neuvoton, minkä vuoksi olen kysellyt apua kasvattajalta ja myös parilta muultakin eläinlääkäriltä. Jatkotutkimuksia on vielä luvassa, ja toivon mukaan Tuisku-paran sairaudelle saadaan mahdollisimman pian nimi ja oikea hoito. Epätietoisuus on näin omistajan näkökulmasta todella hirveää. Sitä ei voi käsittää, ennen kuin kokee itse sen kaiken henkisen tuskan ja voimattomuuden tunteen, kun ennen niin elämäniloinen koira kuihtuu hiljalleen vain haamuksi itsestään.... :´(

<3

Mitä meille kuuluu nyt?

Tuisku 5.9.2013

Kuten kaikki ovat ehkä huomanneet, blogi on viettänyt viime aikoina melkoista hiljaiseloa gradun kirjoittamiseni takia. Täällä kuitenkin ollaan, ja paljon on tapahtunut tässä vajaan vuoden sisällä, miltä ajalta kuulumiset puuttuvat oikeastaan kokonaan. Tarkoituksenani on edelleen pitää blogi vireillä koko ajan aktiivisemmassa määrin, ja ainakin pääkohdat kuluneelta ajaltakin kirjoittaa teille ja itselleni muistiin. Jotta teitä edes vähän kiinnostaisi edelleen jatkaa blogin seuraamista, ajattelin hieman valoittaa, missä täällä nykyään mennään.

Tuisku voi huomattavasti paremmin kuin vajaa vuosi sitten. Kirjoitan Tuiskun terveystarinaa vielä tarkemmin menneeltä ajalta, mutta tällä hetkellä Tuisku voi elää lähestulkoon normaalia koiranelämää. Suurempia stressitilanteita tulee välttää aina jatkossa, mutta muuten koiran vointi on parantunut huomattavasti ja sopiva ruokavaliokin alkanut löytyä. Kesällä kävimme Tuiskun kansa kymmenisen starttia agilityn möllikisoissa sekä muutamissa mätsäreissä hyvin tuloksin. Tuiskun kanssa harrastamme agilityä ohjatussa ryhmässä kerran viikossa ja itsenäisesti lisäksi vähintään kerran viikossa. Tuisku on päässyt myös tutustumaan tokoon sekä pallopaimennukseen, ja onkin osoittanut olevansa melkoinen monilahjakkuus! 

Haiku ja Tuisku 15.9.2013

Tuisku 15.9.2013

Suurin elämänmuutos saapui rikastuttamaan arkeamme Tuiskun 2-vuotissyntymäpäivänä 31.8.2013. Tuiskulle kaveriksi otettiin tuolloin 7,5-viikkoinen shelttiurospentu Qtamon Pied Wagtail, joka tunnetaan paremmin nimellä Haiku. Haikulla ja Tuiskulla on sama isä, joten siltäkin osin ne ovat veljeksiä! Haiku on tällä hetkellä 16,5 viikkoa vanha, ja siitä on kuoriutunut melkoinen hurmuripoika :) Haiku on persoonaltaan hieman ujompi ja vieraita kohtaan hitaammin lämpenevä, mutta on päivä päivältä saanut lisää itseluottamusta ja varmuutta toimia kaikenlaisissa tilanteissa. Haikun kanssa käymme pentukurssilla, ja Haiku on päässyt myös mukaan pallopaimennusta kokeilemaan. Perusarjen lisäksi Haiku opettelee näyttelyitä varten, ja agility on tarkoitus myös alottaa tulevaisuudessa Tuiskun tavoin.

Veljekset 22.9.2013

14.9.2013 Haiku 9,5 vkoa

3.10.2013 Haiku 12 viikkoa

27.10.2013 Haiku 15,5 viikkoa

64. Loman aikaa part II

24.-30.12.2012

Maanantaina olikin sitten jouluaatto perinteineen. Tuiskun ja kissojen osalta jännittävin asia oli varmaan joulukuusi, tai niin ainakin luulin. Tuisku ei välittänyt kuusesta mitään, ja kissojakin kiinnostivat lähinnä joulupallot kuusenoksilla. Jouluruualla eläimille annettiin pienenpienet maistiaiset kinkusta, ja hyvin tuntui maistuvan. Tuisku sai pari uutta leluakin, mutta laitoin toisen vielä säästöön, jos joku nykyisistä menee rikki. Paketista löytyi myös siankorvia ja -saparoita, jotka kuitenkin odottavat vielä suurempaa nälkää. Tuiskulle niitä ei voi usein eikä suuria määriä muutenkaan antaa vatsaoireiden takia.

Joulupäivänä oli kyllä varsinainen paukkupakkanen, ja Tuisku sai taas käyttää ulkona takkiaan, jota ei tosin osaa ollenkaan arvostaa. Se tuntuu tekevän jäljelläolevasta turkista epämukavan sähköisen. Kävimme sukulaisilla, ja Tuiskun maha tuntui onneksi olevan ok, joten sen pystyi hyvin jättämään muutamaksi tunniksi itsekseen kotiin. Tapaninpäivänä kävimme Himangalla, ja sielläkin kuusi sai olla Tuiskulta täysin rauhassa. On se fiksu koira! Siellä olikin Tuiskulle paljon innokkaita lapsikavereita, jotka halusivat heittää ulkona Tuiskun kanssa palloa. Kyllä koira nautti, kun sai olla huomion keskipisteenä :)

Sylvi ja Saimi nautiskelevat

Torstaina viikko jatkui tietenkin minun osaltani shoppailulla kauppojen alessa, ja Tuiskun osalta normaalisti palloleikkien ja lenkkien merkeissä paukkupakkasten jatkuessa. Onneksi Tuiskun maha edelleen pysyi normaalina. Perjantaina sain järjestettyä Tuiskulle leikkiseuraksi naapurin bichon frisén Milon, ja kyllä koirat jaksoivatkin hyvin leikkiä :) Illalla innostuin pitkästä aikaa tokon treenaamisesta, ja teimmekin Tuiskun kanssa perusjuttuja: perusasentoa, seuraamista, kaukoja, liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Tuisku tuntui olevan aika innoissaaan, joten täytynee yrittää itse nyt kunnostautua tuossa tokon treenaamisessa ihan vaikka vaihtelun vuoksi!

Viikonloppuna meillä kävi aika paljon vieraita, myös lapsia, ja Tuisku osasi suhtautua hirmu fiksusti :) Se onneksi tuntuu pitävän lapsista aika kovasti. Pakkanen alkoi lauhtumaan, joten päästiin jo pidempiä lenkkejäkin ilman tassujen nostelua. Sunnuntaina tein itselleni vaikean päätöksen ja peruin meidän vakiopaikan ACE:n agilityvalmennuksessa. Tarkoitus ei ole lopettaa siellä käymistä, mutta tulee edullisemmaksi ostaa irtovuoroja, joita on kyllä myynnissä lähes joka viikko. Lisäksi Tuiskun terveydentilan epävarmuuden takia ei kannata tässä vaiheessa maksaa vakituista valmennusryhmäpaikkaa, vaan käydä treeneissä aina, kun koira voi hyvin. Lisäksi Hukkahallilla on tarkoitus käydä treenaamassa edelleen itsenäisesti valmennuksissa saamiamme oppeja.

63. Loman aikaa

17.-23.12.2012

Tuisku ja Minni

Maanantaina viimeisestä tentistä ja gradupalaverista joululoman kynnyksellä selvittyäni kuulin, että meille olisi tulossa kylään Tuiskun siskopuoli Minni (Abundantia's Bi My Blue Princess). Tuiskulla ja Minnillä on sama isä (Bumtsi Bum Puzzling Bi Colour), ja sukulaisuuden huomasi ainakin rohkeasta luonteesta - ja ehkä pienestä yhdennäköisyydestäkin, jos tarkkaan katsoo ;) Minni on tainnut ulkonäkönsä puolesta tulla enemmän Morrikseen ja Tuisku taas emoonsa, Kerttuun. Minni on kyllä erittäin valloittava persoona, ja leikit menivät Tuiskun kanssa hyvin yksiin. Lopuksi vielä napattiin Minnin korvat liimaan, josko neiti pääsisi tulevaisuudessa vaikka näyttelykehiä kiertämään!

Saimi <3

Tiistaina lähdimme jo päiväsaikaan ajelemaan joulun viettoon Porjanmaalle. Tuiskulle sopii huomattavasti paremmin päiväsaikaan matkustaminen, vaikka voisi kuvitella, että pimeässä esimerkiksi pahoinvointia esiintyy automaattisesti vähemmän. Tuisku tuntuu ahdistuvan erityisesti vastaantulevien autojen sekä katuvalojen vilinästä pimeässä, ja tällöin kyyröttää puoli-istuvassa asennossa häkinnurkassa, kun taas muuten makoilee rennonnäköisesti häkissään. Postafenin ansiosta ei tämänpäiväinenkään automatka siis tuottanut ongelmia, ja perillä Tuisku oli ihan innoissaan huomattuaan, mikä olikaan jälleen kerran määränpää :)

Sylvi <3

Väinö pysyi hetken paikoillaan!

Keskiviikko ja torstai sujuivat varsin jouluisissa merkeissä: valmisteltavaa riitti yhtä sun toista viime hetken lahjaostosten ja leipomisen merkeissä. Tuiskun kanssa teimme silityslaudan avulla kontaktitreenejä, lenkkeilimme sekä heitimme palloa ulkona. Aika tarkkaan sai kyllä vahtia, että Tuisku ei saanut muruakaan sille kuulumatonta ruokaa, jotta ei tulisi heti takapakkia tuon mahan kanssa.

Perjantaina Tuisku pääsi myös mukaan kuusimetsälle ja toimi kiitettävästi uuninvahtina, kun leipomisurakka jatkui eiliseltä. Illalla kävimme Tuiskun kanssa katsomassa kaverini ranskanbulldoggipentua Väinöä, joka alkuun herätti Tuiskussa melkoista ihmetystä ja epäilyksiä, oliko tuo kohti tuijottava ja nopeasti liikkuva otus koira ollenkaan! Tuiskulle kuitenkin tekee hyvää kohdata muitakin kuin omanrotuisiaan lajitovereita, ja pienen kannustuksen jälkeen Tuisku innostui leikkimäänkin Väinön kanssa :) Ainut vaan, että pennun hajut taisivat tuoksua aika voimakkaasti Tuiskun nenään - Tuisku oli nimittäin sitä mieltä, että matot täytyisi merkata ihan omilla hajuilla! Tuiskuakin sai siis vahtia sen osalta, ettei se jättäisi omia puumerkkejään Väinölle taas uudelleen merkattavaksi :P

Sylvi, Tuisku ja Saimi

Lauantaipäivä meni vielä viime hetken valmisteluissa, ja Tuisku sai viettää melko leppoista päivää perusrutiinien merkeissä. Sunnuntaina aatonaattona näimme naapuriin muuttanutta stabyhound-pentua, joka ei enää ollutkaan niin pennun kokoinen, mutta sitäkin riehakkaampi! Tuisku ei tykännyt tästä riehuvasta ja melko isokokoisesta koiranalusta sitten ollenkaan vaan suorastaan pelkäsi sitä :/ Tilanteesta poistuttiin heti, kun huomattiin, että Tuisku ei tunne oloaan mukavaksi, mutta siitä huolimatta (tai jostain ihan muusta syystä, who knows) - Tuisku meni ripulille :( Argh! Annoin lääkkeeksi maksimiannokset Promaxia ja Tehobaktia sekä tylosiinia, jotta ripuli saataisiin pysäytettyä heti alkuunsa...

62. Pelottavia kipukohtauksia

10.-16.12.2012

Maanantaina Tuiskulla oli edelleen maha hieman sekaisin, mutta tylosiini alkaa onneksi vähitellen puremaan. Totesin nettiä miljoonannen kerran selanneena ja kasvattajan kanssa puhuttuani, että voisin kokeilla jättää maitotuotteetkin pois ruokavaliosta, vaikken kauheasti niiden osallisuuteen tässä sairasteluvyyhdissä uskokaan. No, onpa sekin asia sitten suljettu pois. Tuisku syö nyt pelkästään kanaa, kalkkunaa ja porkkanaa sekä koulutusherkkuina nakkeja. Eihän tämäkään mikään oikeanlainen eliminaatioruokavalio ole, mutta yritetään nyt kuitenkin karsia kaikki mahdollinen (ja mahdotonkin) pois.

Tiistaina Tuiskun vointi kääntyi jälleen huonompaan. Tuisku sai rajuja oksentelukohtauksia päivällä, ja saimme onneksi ajan eläinlääkäriin. Tuisku jälleen kerran ultrattiin, mutta mitään selitystä ei sieltä taaskaan löytynyt. Lääkäri mainitsi jotain autoimmuunitaudin mahdollisuudesta sanomatta kuitenkaan taudin nimeä, joten suostuin kokeilemaan hänen ehdottamaansa kortisonipiikkiä. Eläinlääkäri kehotti meitä jatkamaan tylosiinikuuria edelleen ja tällä kertaa melko pitkään, jopa kuukauden, jos kyse on suolistoperäisestä taudista.

Hapsukorva

Keskiviikkona oli helpotus huomata, että Tuiskun vatsa alkoi hieman rauhoittua. Liekö kortisonin, tylosiinin tai molempien vaikutusta, mutta pääasia, että tilanne on hieman paranemaan päin. Tai oli, ainakin hetken. Illalla Tuisku teki taas melkoiset sarjaoksennukset. Kyllä siinä itsellä on tosi voimaton olo, kun koiraparka kouristelee, on hädissään ja voi todella pahoin sekä näyttää tuskaiselta. Eläinlääkäri oli antanut varalle reseptin oksennuksenestolääkkeeseen, jota lähetinkin M:n hakemaan lähimmästä apteekista. Ennen kuin ehdin lääkettä antaa, oksennukset kuitenkin loppuivat, kun maha ilmeisesti tyhjeni kokonaan. Yöllä meillä ei paljoa nukuttukaan, vaan M:n kanssa vuorotellen pidimme vahtia siltä varalta, että kohtaus uusiutuisi. Tuisku kuitenkin nukkui yönsä melko rauhallisesti.

Torstaina jälleen seurailimme kotona Tuiskun vointia, mutta kohtaukset eivät onneksi enää uusiutuneet. Illalla Tuisku vaikutti jo kaipaavan hieman tekemistäkin, joten teimme kotona pari lyhyttä kontaktitreeniharjoitusta silityslaudan avulla. Perjantaina onni kääntyi jälleen, ja Tuisku aivan yhtäkkiä aloitti taas pyörimisen, jalkoihini hakeutumisen, levottoman uikutuksen - kipukohtauksia siis tulossa jälleen. Tuisku näytti hetkittäin siltä, että oksentelukohtaus on taas tulossa. Onneksi pahoinvointi menikin ohi, mutta Tuisku-raukka oli aivan voipunut, ja nuokkui istuallaan jalkojeni juuressa vielä pitkään, ennen kuin uskalsi käydä nukkumaan. Annoin Tuiskulle varuiksi vielä kipulääkettä, joka myös pysyi sisällä.

Oma mieli on kyllä ihan maassa koiran sairastaessa. Oireet tuntuvat muuttuvan yhä rajummiksi ja tulevan yhä tiheämmin. Eläinlääkäri toisensa jälkeen ihmettelee ja pyörittelee päätään. Yritetään hoitaa oireita, mutta oireiden todellista syytä ei ole onnistuttu selvittämään. Tuisku-parka ei todellakaan ansaitsisi tällaista elämää :(

Tuntuu, että epätoivo kasvaa päivä päivältä yhä suuremmaksi koiran laihtuessa, kieltäytyessä syömästä, ripuloidessa ja oksennellessa kovien kipujen kourissa. Täytyy vain toivoa, että näille oireille löytyisi pikimmiten jokin selitys, jota voitaisiin hoitaa, jotta Tuiskun ei tarvitsisi enää kärsiä.

<3

Lauantaina lisäsin vielä Tuiskun ruokavalioon maitohappobakteerit. Tuiskulle Tehobakt-jauheen antaminen on aika haastavaa, ja jauhetta on pakko antaa kolmessa erässä, jotta saa Tuiskun syömään kokonaisen mitallisen. Ilmeisesti Tehobaktin maku on aika karsea, ja jauheen sekoittaminen ruoka-annokseen olikin suuri virhe! Tuisku kiersi ruokakuppia kaukaa koko loppuillan, vaikka pesin kupin useaan otteeseen. Jauhetta täytyy siis yrittää antaa vain kädestä nakin tai kanan seassa. Parempi sekin kuin ei mitään. Illalla Tuisku tuntui jälleen kaipaavan tekemistä, eikä mahakaan pahemmin oireillut, joten kävimme ottamassa Musti ja Mirri -areenalla hieman agilityä ihan vain mielenvirkistykseksi Viiman ja S:n kanssa. Parilla hypyllä ja putkella treenattiin takaaleikkauksia, ja Tuisku alkoi selvästi saamaan vahvemmin jutun juonesta kiinni :) Lisäksi Tuisku meni ensimmäistä kertaa kuusi pujottelukeppiä, ja tosi hienosti menikin! Näimme myös Tuiskun suloisen siskopuolen, Minnin, joka toivottavasti tulee meillekin vierailulle, kunhan Tuiskun vointi jossakin vaiheessa paranee. Sunnuntaina kävimme vielä Viiman porukan kanssa koirapuistossa, jossa koirat saivat puolisen tuntia leikkiä kaksistaan. Tuiskukin tuntui nauttivan, eikä kohtauksiakaan enää onneksi tullut.

61. Mahaepisodia kerrakseen

3.-9.12.2012

Maanantai oli ihan normi viikon aloituspäivä. Tiistaina sen sijaan suuntasimme Viiman kanssa Hukka-hallille, ja kartturina toimi tällä kertaa varsinaisen agilityohjaajan sijaan Viiman näyttelyhandleri S. Saimme aikaiseksi oikein onnistuneet treenit näin kahdestaankin, vaikkei miesväki päässytkään mukaan. Teimme sopivaa radanpätkää, ja molemmat koirat olivat ihan innoissaan - kuin myös ohjaajat :D Kokeilin myös ohjata Viimaa, joka oli huomattavasti erilainen Tuiskuun verrattuna. Radan lisäksi Tuiskun kanssa otettiin neljää keppiä, jotka niinikään sujuivat oikein mallikkaasti.

Viima, Nalle ja Tuisku

Joululahja-apuri

Keskiviikkona suuntasimmekin Pohjanmaalle viikonlopun viettoon. Itsenäisyyspäivään torstaina kuului vähän joululeipomusten tekoa, mutta ehdimme myös naapurin kultaisennoutajan Miisan kanssa pururadalle lenkille. Oli jo vähän hämärää, ja Tuisku murisi hieman Miisalle semmoista varoitus/pelkomurinaa ennen kuin tunnisti tämän vanhaksi tutuksi. Koirat leikkivät hyvin, mutta oli tosi kurja huomata, että Tuiskun maha meni tämän jälkeen ihan sekaisin. Loppuilta menikin jälleen syytä pohtiessa sitä kuitenkaan suoranaisesti keksimättä.

Kontaktitreenit silityslaudalla :)

Perjantaina Tuiskun maha ei osoittanut kauheasti paranemisen merkkejä. Niinpä lisäsin ruokiin maitohappobakteereja, ja jätin ostamani Multidog-vitamiinin pois parin päivän kokeilun jälkeen, jos se vaikka olisi ripulin varsinainen aiheuttaja - vaikka epäilen suuresti. Vitamiinien saanti on Tuiskulla kuitenkin tällä hetkellä varmaan ihan nolla, joten ajattelin, että vitamiinilisä ei olisi pahitteeksi. Mutta mahan rauhoittuminen on tässä tapauksessa varmaan tärkeämpää, joten täytyy kokeilla, josko Multidogin poisjättö olisi ratkaisu.

Sylvi ja Tuisku

Saimi <3

Lauantaina Tuiskun maha näytti jo hieman paremmalle, joten menimme Miisan ja tämän omistajan kanssa koirahallille vähän treenaamaan. Tätä ennen kävimme koirien kanssa pururadalla, jotta koirat lämmittelylenkin ohessa saivat purkaa enimmät virrat pois. Teimme hallilla helppoja juttuja: neliössä rengas - hyppy - putki - hyppy -kuviota irtoamisharjoituksena, ja tämän jälkeen neljää keppiä. Harjoitukset sujuivat Tuiskulta moitteettomasti. Loppuajasta Tuisku onnistui pahaksi onneksi varastamaan Miisan rasiasta muutaman herkun, jota kyllä mahan takia ei olisi saanut tapahtua!

Sunnuntaina, kuten arvata saattoi, Tuiskulla oli jälleen maha ihan sekaisin :/ Minun oli pakko aloittaa tylosiinikuuri, sillä maha ei maitohappobakteereilla tai Promaxilla rauhoittunut lainkaan, ja koira näytti jälleen kieltäytyvän myös ruuan syömisestä yhä enemmän ja enemmän. Tylosiini on yleensä näissä tilanteissa rauhoittanut mahan, joten toivotaan, että se tekee sen nytkin. Sunnuntaina palasimme myös takaisin Kuopioon, ja toivotaan, että tästä mahaepisodista selvittäisiin ilman eläinlääkärireissua.