53. Lääkekuuri ja ruokavalion muutos

8.-14.10.2012

Maanantaina vietiin Tuisku eläinlääkärille A, mikä oli kyllä aika iso virhe, tosin mistäpä sitä olisi etukäteen voinut tietää. Eläinlääkäri oli ulkomaalaistaustainen, eikä ehkä edes ymmärtänyt kaikkea mitä yritin selittää. Koitin sanoa, että epäilen Tuiskulla vatsakipuja (istuu kyyryssä, ei pysty mennä makaamaan, tärisee). Eläinlääkäri päätti röntgenkuvata vatsaontelon ja suoliston lisäksi selkärangan ja lonkat (?!?), eikä kuvissa paljastunut mitään. Lääkkeeksi määrättiin Metacamia jalkojen ja selän lihaskipuihin, mutta onneksi olen lääkealalla itse, joten tiedän, että vatsan ärsytystiloissa sitä missään nimessä ei saisi antaa. Ei Tuiskulla varmasti ollut kyllä selkä tai jalat kipeänä - semmoista rallia veti kun kotiin päästiin!

Eläinlääkärissä Tuiskulle yritettiin antaa purkkiruokaa, jonka Tuisku myöhemmin oksensi tyrkyttämisen seurauksena pois. Sen jälkeen Tuisku oli taas virkeämpi. Illan mittaan Tuisku vähän härkki ruokaansa, mutta ei juuri mikään kelvannut. Hain apteekista Antepsinia, jos se auttaisi mahdolliseen närästykseen tai vatsaongelmiin. Sanomattakin on selvää, että ACE:n kontaktitreenit jätettiin väliin, mutta kavereilta kuulin kyllä hyviä vinkkejä, miten itsenäisesti voisi jatkaa treenaamista, kunhan Tuiskun tila paranee.

Tiistaina soitin heti eläinlääkärille B, joka oli jo ennestään meille tuttu. Selitin sielläkin Tuiskun vatsakipuepäilyistä, ja Tuiskulta otettiinkin veri- ja virtsanäytteet. Kaikki kokeet antoivat normaalin tuloksen. Eläinlääkäri veikkasi Tuiskulla närästysoireita, ja määräsi siihen happosalpaajakuurin Zitac. Varalle saatiin myös resepti Cerenia-oksennuksenestolääkkeeseen, jos sille tulee myöhemmin tarvetta. Eläinlääkärin kehotuksesta ostimme uudelleen Tuiskulle Royal caninin mini junior -nappulaa, joka sille sopi pentuvaiheessa ainakin hyvin. Lisäksi ostimme Maukas-pakasteista naudan mahaa tulevaisuuden varalle sekä kalkkunan jauhelihaa, jonka pitäisi käydä herkkävatsaiselle koiralle. Lisäksi myyjä suositteli Stomax-valmistetta vatsaa tasapainottamaan, ja aiomme sitäkin kokeilla. Illalla keitin Tuiskulle vielä kaurapuuro-kana-raenjuusto mössöä, johon laitoin mausteeksi vielä tipan piimää. Tuiskulle tämä seos kelpasi vähän vaihtelevasti. Myös Zitac-kuuri aloitettiin heti illalla.

Keskiviikkona Tuisku ei suostunut syömään puuromössöä yhtään. Ei siis yhtään. Herkut kyllä olisi kelvanneet, ja illalla laitoin puuron sekaan muutaman nappulan houkuttimeksi, mikä tuntuikin tehoavan vähän. Tähän nirsoiluun ei tietenkään saisi lähteä mukaan, enkä tämän enempää aiokaan joustaa, mutta sairas koira olisi tärkeä saada syömään happosalpaajakuurin aikana edes jotain vatsaystävällistä ruokaa. Illalla Tuisku pursusi energiaa heikosta syömisestä huolimatta, joten teimme kontaktitreenejä kotona. Joillekin oli jo annettu kurssilla ohjeeksi, että naksutinta voisi jättää pois. Itse kuitenkin aion vielä pitää sen mukana vahvistamassa Tuiskulle käskyä myös, kun alamme harjoitella oikeilla esteillä silityslaudan sijaan.

 Torstaina oli taas ihan normaali kotipäivä. Ruokailussa pitäydyimme edelleen nappula-kana-raenjuusto-piimä-kaurapuurolinjassa, lisäksi Stomaxia ja Zitacia. Kontakteja otimme vähän, ja ne sujuivat hyvin. Perjantaina lähdimme Pohjanmaalle viikonlopun viettoon. Tuisku oli aivan innoissaan huomattuaan, mikä oli automatkan määränpää, ja ruokakin upposi ilman mitään epäilyksiä tai nirsoiluja :) Ensimmäistä kertaa kokeilin antaa neljäsosa tabletin Postafen-matkapahoinvointilääkkeestä automatkalle, ja Tuisku näytti matkustavan häkissään varsin levollisesti ja ilman pahoinvointeja!

Lauantaina oli normipäivä, ruoka kelpasi edelleen ja Tuisku oli virkeä. Siispä sunnuntaina uskalsimme pitää Milon kanssa leikkituokion metsässä, ja molemmat koirat olivat aivan innoissaan nähdessään pitkästä aikaa :) Ei olisi Tuiskusta päällepäin tiennyt yhtään, että vatsaongelmia on ollut koko viikon! Ehkä Zitacista ja ruokavalion muutoksesta on ollut apua? Lähdimme yöksi vielä Himangalle, ja Tuisku pääsikin siellä katselemaan lampaita - tällä kertaa tosin vain aidan takaa, ettei tule liikaa riehuttua kipeän mahan kanssa.