52. Nyt sairastaa koiran lisäksi omistajakin

1.-7.10.2012

Maanantaina olimme ACE:lla taas kontaktikurssilla. Tuiskulla tuntui olevan kauheita keskittymisongelmia, kun viereisellä radalla koirat menivät putki-hyppy-ralleja, ja Tuisku olisi selvästi halunnut mukaan. Tuisku karkasi aina aidan luo räyhäämään (paimentamaan?) radalla menevälle koiralle. Kuulemma paimenkoiralle tyypillistä mutta todella rasittavaa! Täytyy ohjaajien kanssa miettiä, miten tästä tavasta pääsisi eroon. Toki se liittyy myös Tuiskun ikäänkin, kun se on vielä niin nuori ja hulvaton. Kokeiltiin laittaa Tuisku kerran pitkään liekaankin, mutta ei se pannan kanssa ole turvallinen, kun nykäisyssä voi revähtää niskatkin.

Koirahierontaa

Kaunis Viima

Tiistaina näimme Viiman kanssa koirapuistossa ennen näyttelytreeneihin menoa. Koirapuistoon tulivat myös jackrusselnarttu Nasu sekä schipperke Isa. Nasu, Viima ja Tuisku leikkivät varsin nätisti keskenään, vaikkei Nasu aina pysynytkään isompien mukana - vielä! Ehdimme olla puistossa noin puoli tuntia purkamassa energioita, jonka jälkeen suuntasimme treenipaikalle. Aluksi käytimme kymmenisen minuuttia koirien hieromiseen Tarun opastuksella. Oma selkäni on alkanut vihoittelemaan oikein toden teolla, käveleminenkin vihloo alaselkään aika ilkeästi - saati sitten juokseminen! Sinnillä koitin näyttelytreeneissä juosta Tuiskun kanssa muutaman ringin, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että Tuiskun vauhti luonnollisessa raviliikkeessä on aika kova, joten selkäparka kyllä joutui koetukselle!

 Tuiskulla on edelleen ongelmana se, että helposti sillä napsahtaa joku "ota kiinni jos saat" -leikkivire päälle, kun se ei saa mennä ensimmäisenä, vaan joutuu juoksemaan jonkun perässä. Tuiskun kaunis ravi muuttuu vetokoiramaiseksi kiskomiseksi, jolloin aina saa viheltää pelin poikki, ja aloittaa taas alusta - samoin tuloksi. Onko jollain antaa tähän vinkkiä? On yritetty sitäkin, että siedätetään Tuiskua pikkuhiljaa edellä menevään koiraan, ensin pidempi välimatka ja pikkuhiljaa sitä kurotaan pienemmäksi. Ei sekään tunnu auttavan. Kokonaisuutta ajatellen Tuisku meni kuitenkin ihan ok, mutta kyllä sitä pitäisi saada enemmän väsytettyä ennen treenejä.

Milou ja Tuisku

Viima ja Raipe ihmettelevät toisiaan

Keskiviikon trainingsiin menin vähän niin kuin soitellen sotaan - ei tällä selällä pystynyt juosta enää minkään vertaa. Kataisen Harri laittoikin meidät tekemään para-agilityä, ja se oli yllättävän hauskaa. Tähän selkäni vielä jollain lailla kykeni, ja Tuisku sai kuitenkin mielestäni ihan tarpeeksi vaativan treenin. Otimme tätä videollekin, ja onhan tuo oma könkkäämiseni aika kauheaa katsottavaa! No, pääasia että Tuisku nautti ja sai sopivia haasteita. Tuisku karkasi radalta pari kertaa, mutta tuli kuitenkin heti takaisin töihin, eli tältäkin osin jäi positiivinen mieli treeneistä.

Torstai oli varsin tavanomainen päivä. Kotona on otettu joka päivä parit kontaktit silityslaudan avulla, ja kyllä Tuisku osaa hyvin jo tarjo 2 on 2 offin, kun ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä :) Kyllä se näyttää olevan niin, että meidän on helpompi opettaa tämä juttu kotona minkä jälkeen sitä on helpompaa toteuttaa myös hallilla häiriöympäristössä.

Tuisku kauneusunilta herättyään

Perjantaina käytiin ottamassa agilityä itsenäisesti, ja teimme samaa kuin muu porukka viime trainingsissä, tosin lyhyemmillä esteväleillä, jotta selkävaivaisena edes melkein pysyin koiran perässä. Yllättävän hyvin Tuisku suoriutui, vaikka ohjaukseni oli aika-ajoin pahastikin myöhässä. Otettiin puomilla kontaktia, ja Tuisku tarjosi ihan oikein 2 on 2 offin! Kyllä oli ilo huomata, että treenaaminen on tuottanut tulosta.

Tuisku ja uusi herkkupussi, joka ei
lopulta kelvannutkaan.

Voiko kivun nähdä silmistä?

Lauantaina Tuisku alkoi oireilla oudosti. Aamulla annoin pitkästä aikaa ruuaksi maksalaatikkoa hieman nappuloiden sekaan, mikä oli näköjään tosi iso virhe. Vointi näytti kuitenkin paranevan iltaa kohti, mutta sunnuntaina Tuisku oli todella kipeä ja tuskainen. Aamulla Tuisku vielä söi, mutta sen jälkeen oksensi. Tuisku sai jonkinlaisia kipukohtauksia, joiden aikana se vain istui kyyryssä, tärisi, läähätti, ravasi välillä pientä ympyrää, ei kärsinyt oikein mennä makaamaan. Tuisku ei suostunut koko illan aikana syömään eikä juomaan mitään. Soitin jo päivystykseenkin, mutta sieltä todettiin, että yön aikana tuskin voivat tehdä paljoa, että jos koira pärjää aamuun niin mieluummin suosittelevat tulemaan silloin. Valvoimme koko yön vuorotellen Tuiskun kanssa, ja se onneksi rauhoittui lopulta nukkumaan.

51. Vatsaoireilu jatkuu

24.-30.9.2012

Maanantaina pääsimme ACE:lle kontaktitreeneihin. Tämä oli siis kurssin kolmas kerta. Tällä kertaa teimme A-esteellä oikean paikan ja 2-on 2-off -hakemista. Tuisku otti kauheasti häiriötä viereisellä radalla menevistä koirista, joten välillä keskittymisestä ei meinannut tulla mitään. Kun Tuisku keskittyi, se tiesi kuitenkin heti, mitä siltä odotettiin. Se laittoi joko toisen tai molemmat etutassunsa A-esteelle ja kävi pari kertaa kääntymässä ylhäällä ja tuli takaisin asentoon, jossa etutassut lähes koskettivat maata. Jos olisimme tehneet samaa puomilla, Tuisku olisi melko varmaan kääntynyt esteellä useamminkin, mutta A-esteen jyrkkyys näytti vähän mietityttävän sitä.

Tiistaina oli ihan normaali päivä. Keskiviikko sen sijaan aiheutti harmaita hiuksia, kun Tuisku aamuruokailun jälkeen oksensi kaksi kertaa :/ Tuiskulle onneksi näytti ruoka kuitenkin maistuvan, joten kävimme illalla Viiman kanssa ottamassa vähän leikkituokiota koirapuistossa. Puistoon tuli myös saksanpaimenkoira, jota Tuisku jännitti valtavasti, joten jätimme leikkituokion siihen, ettei pääse sattumaan mitään ikävää.

Päätöntä menoa!

Koiravalssia?

Illalla meillä oli myös trainings-valmennus ACE:lla. Meidän ryhmämme näyttää mukavasti koostuvan kolmesta sheltistä (Tuisku, Riimi ja Nalle), villakoirasta (Kore) sekä yhdestä muusta jäsenestä. Kaikki sheltitkin ovat toisilleen tuttuja ennestään, joten mukavaa, kun on joitakin tuttuja myös treenaamassa samaan aikaan :) Treeneissä tehtiin suljettuja putkia, irtoamista, sekä harjoiteltiin sylivekkiä, joka oli minulle täysin uusi juttu. Tuiskun nopeus asetti minulle haasteita etenkin, kun ohjauskuviot olivat ennestään outoja. Ohessa piirros yhdestä pienestä radanpätkästä.

Tuisku ihmettelee, mitä Viima tekee kuralätäkössä.

Agilityn jälkeen yritin tarjota Tuiskulle sen suurta herkkua Yrjölän puuron omaa versiotani: riisipuuro+jauheliha/kana+porkkana. Yllätyin suuresti, kun Tuisku oikein yökkäsi ja puisti päätään puurolle sen näköisenä, että ei olisi ikinä kyseisestä mössöstä edes tykännyt :P Täytynee kokeilla tuota puuroa joskus myöhemmin, kun sitä on aika paljon pakastimessa. Tyydyin paistamaan Tuiskulle maustamatonta kanaa, jotta sain sille jotakin vatsaystävällistä syötettyä - ja se onneksi kelpasi.

Torstaina aloitin Axilurin kolmen päivän kuurin siltä varalta, että oksentelun syynä saattaisi olla jonkin sortin matoja, joita tosin ei ole näkynyt oksennuksissa tai ulosteissakaan. Selvittelin koko päivän koiran mahdollisen oksentelun syitä, ja kyllähän tuo oksentelu voi liittyä vaikka mihin! Kaikenmaailman kauhukuviakin tuli erilaisten tarinoiden myötä mietittyä, mutta toivotaan, että tuosta matokuurista olisi jotakin apua.

Perjantaina Tuiskulle maistui ruoka jo paljon paremmin. Annan sille nyt 4 pienempää annosta päivässä, jos se olisi mahalle parempi kahden isomman annoksen sijaan. Käytiin illalla ottamassa vielä samaa pätkää Hukka-hallilla, mitä teimme keskiviikkona trainingsissä. M oli palkkaamassa Tuiskua, ja siitäpä Tuisku ottikin häiriötä yrittäen rynnätä palkalle jo ihan ennen aikojaan. Lopussa saatiin pari onnistunuttakin pätkää, ja Tuisku meni suoriin putkiin heti, kun jaksoi keskittyä olennaiseen eikä palkkauspaikalle kiiruhtamiseen. Otimme myös puomille kontaktia, ja Tuisku oli siinä kyllä ihan kympillä mukana! Tuisku tarjosi kontaktia puomille tosi hyvin.

Tuiskun halailuyritys - ja Viiman mielipide asiaan!

Viikonloppuna teimme kotona kontaktitreenejä silityslaudan voimin. Tuisku alkoi pikkuhiljaa hoksaamaan 2-on 2-off -ideaa, ja tarjosi sitäkin pari kertaa :) Täytyy ottaa tavoitteeksi, että Tuisku osaisi viimeistään kahden viikon päästä täysin tuon 2-on 2-off -kontaktin tarjoamisen silityslaudalla. Nopeasti se on ainakin tähän asti hoksannut kaikki koulutuksen vaiheet, ja nythän on vasta kolmas viikko menossa. En tiedä, miten nopeasti muut vaativat koiralta tällaisten asioiden oppimista, mutta meillä ei ainakaan ole mihinkään kiire, ja mielestäni perusteellinen opettelu on tässä asiassa varsin tärkeää, kun on nopea koira kyseessä. Varmaan koiralta voisi vaatia nopeampaakin etenemistä, ja helposti näin kotikoulutuksessa taitaa jämähtää mukavuusalueelle vaiheeseen, jonka koira jo täysin osaa. Onneksi meillä on tuo kurssi tässä samalla menossa, niin saa joka viikolle uudet kotitehtävät, joiden parissa edetä :)

Lauantai ja sunnuntai vietettiin melko rauhallisissa merkeissä. Tuisku ei oksentanut viikonloppunakaan, ja pysyttelimme pienissä ruoka-annoksissa edelleen, kun ne kerran todettiin hyviksi. Lauantaina kävimme vähän pellolla tuulettelemassa, ja Tuisku nautti, kun pääsi vapaana juoksemaan. Vesilintuja piti lammella taas vähän ihmetellä, kun ne veden sijasta olivatkin tällä kertaa rannalla tepsuttelemassa. Tuisku ei ollut ihan varma, ovatko ne ystäviä vai vihollisia - niille piti varmuuden vuoksi vähän puhista ;)

Toivotaan, että Tuiskun oksentelu loppui nyt tuohon Axilurin antamiseen, eikä isompaa ongelmaa piile tässä oireilussa.

50. Pohjanmaalla

17.-23.9.2012

Sohvanvaltaaja

Maanantaina otimme heti käyttöön silityslaudan, jolla tästä lähtien opettelemme kotona kontakteja agilityyn. Tänäänhän meillä olisi ollut oikeasti kontaktikurssi ACE:lla, ja siellä olivat kuulemma opettaneet koiria kävelemään laudalle kokonaan, kääntymään siinä ja pysähtymään etutassut mahdollisimman lähelle laudan reunaa. Tätä toki täytyy asteittain alkaa opettamaan, sillä nythän Tuisku osaa tarjota asentoa, jossa molemmat etutassut ovat laudalla.

Hopeakettu

Tiistaina menimme raviradan koirapuistoon tarkoituksenamme pitää näyttelytreenit omalla porukalla. Paikalle tuli ennestään tuttujen Milon, Miisan, Sirin ja Viktorin lisäksi kuitenkin myös isovillakoira Rambo sekä kiinanharjakoira Taavi. Päästimme siis koirat keskenään irti juoksemaan ja leikkimään ennen varsinaisia treenejä. Tuiskua jännitti aluksi kovasti iso musta villakoira, joka oli kuitenkin hyvin kiltti. Poikien piti hieman selvittää välejä keskenään, mutta tilanteet pysyivät hyvin rauhallisina.

Näyttelytreeneistähän ei tämän jälkeen kyllä tullut yhtään mitään ainakaan Tuiskun osalta, joka kävi melkoisilla kierroksilla leikeistä. Lopussa vielä Viktor ja Tuisku saivat energisimpänä kaksikkona kuluttaa loputonta virtaansa kahdenkeskisissä leikeissä. Pahaksi onneksi alkoi vielä satamaankin, joten valitettavasti tästä ei ole kuvia nyt ollenkaan. Viktor oli kyllä kasvanut hurjasti, mutta ei se ketteryydessään pärjännyt Tuiskulle alkuunkaan ;)

Pohjanmaalla on siitä mukava olla, että täällä on tosi hyviä paikkoja koiran irtipitämiseen lenkillä. Agilityssä Kataisen Harri sanoi viimeksi, että koiran tulisi saada olla lenkeistä vähintään 90 % vapaana, eikä tämä kyllä valitettavasti Kuopiossa pääse toteutumaan. Täällä sen sijaan on metsäpolkua, ravirataa, peltoa, pururataa ja hiekkatietä heti talon läheisyydessä. Tuiskuhan monesti hihnassa kulkiessaan vaihtaa peitsille, jos menemme sille liian hidasta vauhtia. Vapaana ollessaan se ravaa koko ajan puhtaasti, ja pysähtyy aina odottamaan minua tietyn matkan päähän.

Keskiviikkoaamuna sain kammettua itseni ennen seitsemää ylös, jotta ehdimme Milon kanssa samaan aikaan aamulenkille pururadalle. Kyllä Tuisku olikin innoissaan, kun sen joka-aamuinen Milon odottaminen vihdoin palkittiin! Pojat juoksivat kyllä innoissaan, ja Tuisku olisi vielä sisälläkin halunnut jatkaa leikkimistä. Tapasimme myös naapuriin muuttaneen 10-viikkoisen stabyhound-narttupentu Sillan, joka oli aivan ihastuttava! Silla olisi kovasti halunnut leikkiä Tuiskun kanssa, ja ne saivatkin Sillan ehdoilla vähän leikkiä niin, että pidin Tuiskun kaiken varalta hihnassa. Silla oli Tuiskuun verrattuna vielä niin kovin pieni ja hauras!

Torstaina kontaktitreenit olivat edenneet jo siihen pisteeseen, että Tuisku osasi kävellä laudalle ja kääntyä siinä. Olin Tuiskusta todella ylpeä - miten se oppiikin niin nopeasti :) Oikein pystyy nähdä, miten Tuiskun aivot raksuttavat, kun se miettii tehtävän ideaa. Perjantaina Tuisku oppi jo tarjoamaan asentoa, jossa etutassut ovat mahdollisimman lähellä laudan reunaa, joten voimme varmasti hyvillä mielin kotiläksyjen suhteen  mennä ensi maanantain ACE:n treeneihin!

Perjantaina Tuisku pääsi myös Himangalle lampaita katsomaan, ja vanhemmatkin palasivat lomareissulta. Tuiskusta ja kissoista on kyllä kuoriutunut melko hyviä kavereita tämän viikon aikana, kun olen niiden tekemisiä enemmän seuraillut. Tuisku usein pesee Saimi-kissan naaman ja toisin päin. Tänään näin myös Tuiskun pesevän Sylvin naaman ja kaikki kolme nukkuvan vierekkäin samalla sohvalla :) Eipä olisi tällaista tilannetta uskonut näkevän vielä viime jouluna, kun Tuisku innoissaan yritti jahdata epäluuloisia, sähiseviä kissoja.

Syysaurinko <3

Sunnuntaina menimme Kannuksen mätsäriin. Aamu alkoi Tuiskun "väsyttämisellä", eli teimme tunnin reippaan lenkin, jonka jälkeen Tuisku sai ruokansa piilotusleikin ja aktivointipallon avulla. Mätsäripaikkana toimi maaseutuopiston hiekkakenttä, jolla olimme kesällä käyneet myös agilityssä. Tuisku oli suhteellisen innoissaan, ja olimme pienten aikuisten luokan ensimmäiset ilmoittautuneet. Tuiskun kanssa juoksin kehässä aika paljon ennen luokkien alkua, ja käytin sitä myös pöydällä seisomassa.

Pienten aikuisten luokkaan ilmoittautui lopulta 13 koiraa. Parinamme luokassa oli sekarotuinen lyhytkarvainen, pystykorvaa muistuttava koira. Tuisku sai onneksi juosta ensimmäisenä, joten se meni ihan hyvin. Pöydällä Tuisku ei seisonut kovinkaan ryhdikkäänä, joten pöytäkäytöstä pitäisi vielä harjoitella. Tuomari käski myös juosta kolmion sekä edestakaisin, ja Tuisku sai lopulta punaisen nauhan. Punaisten kehässä tuomari katsoi vain koiria rivissä seisomassa, sekä pyysi koirat pareittain juoksemaan edestakaisin. Tätä olemme treenanneet viimeksi yli puoli vuotta sitten, joten siihen nähden Tuisku meni ihan ok. Tuisku kyllä katsoi koko ajan vieressä juoksevaa koiraa, enkä oikein saanut sen huomiota. Emme tällä kertaa sijoittuneet, mutta olemme ainakin yhtä kokemusta rikkaampia taas :)

Pienten aikuisten punaisten kehä

Kävimme mätsärin jälkeen vielä Himangalla auttamassa lampaiden siirtämisessä toiselle laitumelle. Tuisku alkoi yllättäen laitumella oksentamaan, ensin kerran ja vielä toisenkin kerran. Tuisku ei suostunut syömään eikä juomaan mitään, ja ajattelin, että ehkä tämä on vain ohimenevää. Oksennuksessa oli ruokaa sekä mätsärissä käytettyjä koulutusnameja. Lähdimme tämän jälkeen takaisin Savoon, ja automatkalla Tuisku oksensi samannäköistä mössöä vielä kaksi kertaa, eli varmaan maha tuli lopulta tyhjäksi. Illalla Tuisku vähän söi, ja vaikutti olevan muuten normaali. En kyllä yhtään tiedä, mistä tämä pahoinvointi sai alkunsa. Olisiko Tuisku saanut napattua mätsärikehästä maasta jonkun herkun, joka sille ei sopinutkaan, vai onkohan tässä jostain kulkutaudista kyse?

49. Kontaktikouluun

10.-16.9.2012

ACE:n keskiviikon treenit

Maanantaina aloitimme ACE:lla kontaktikurssin. Kurssi kestää kahdeksan kertaa, ja meitä on yhteensä siinä viisi koirakkoa. Tällä ensimmäisellä kurssikerralla Kataisen Sanna kertoi meille aika paljon teoriaa koirademon avulla, ennen kuin pääsimme tositoimiin. Tuiskun kanssa lähdimme opettamaan kontakteja naksuttimen avulla. Koiran kanssa mentiin puomi-esteen toiseen päähän maahan, ja heti koiran kiinnostuttua vähänkään puomista: naksautus ja palkka. Tätä otettiin pariin otteeseen, ja kotiläksyksi tuli harjoitella esimerkiksi silityslaudan avulla tätä samaa. Tavoitteena olisi, että koira osaisi seuraavalle kerralle vähän tarjota kontaktin koskemista tassulla.

Sannan kommentit Tuiskusta olivat, että älyttömän helppo koira opettaa ja erittäin motivoitunut agilityyn. Tuiskuahan ei voi enää oikeastaan pitää ACE:n hallissa odottamassa vuoroaan edes häkissä, koska se huutaa koko ajan kurkku suorana jonkun muun koiran suorittaessa rataa. Niinpä Tuisku saa odotella yleensä autossa omaa vuoroaan. Tuisku kyllä hallin ovelta asti alkaa pitämään kunnon älämölöä ja kitisevää kurkkuääntä, kun sillä on niin kova hinku päästä radalle! Sanna kysyikin mistä kennelistä Tuisku on, ja kun kerroin sen olevan Bumtsi Bumilta, niin Sannan kommentti oli "ilmankos" :D

M:n huppari, omaani saan vielä odotella.

Tiistaina kehittelin siis kotiläksyksi annettua kontaktitreeniä kotona. Naksuttimen käytön otin päivittäiseen ohjelmaan mm. ruokailun ja palkkauksen yhteyteen kontaktitreenien lisäksi. Paremman puutteessa käytin kontaktin korvikkeena ison säilytyslaatikon kantta, jonka sai tuettua hieman kallelleen kontaktin tapaan. Ensimmäisellä kerralla Tuiskulle sai antaa vähän vinkkiä, että laatikon kansi oli nyt se juttu. Jo toisella harjoituskerralla Tuisku tarjosi kiitettävästi kuonon tai tassun laittamista kannelle, ja tämän jälkeen Tuisku oppi tarjoamaan aina vähintään yhtä tassua kannelle, josta seurasi valtavat kehut ja palkkaus. Itsekin hämmästyin Tuiskun valtavan nopeaa oppimiskykyä :)

Keskiviikkona olimme toista kertaa ACE:lla trainings-treeneissä, ja Sanna oli taas meitä opettamassa. Rata oli taas yhteensä parikymmentä estettä pitkä, mutta me teimme sen alusta neljän esteen radanpätkää: hyppy - pituus - muuri - putki. Haasteina meillä oli pakkovalssi sekä suljettu putki. Pakkovalssi oli aluksi vaikea, sillä Tuisku ei millään jarruttanut vaan porhalsi täyttä vauhtia ohi minusta ja ohjausyrityksistäni. Niinpä palkkasin Tuiskun tässä kohtaa kädestä, mikä selvästi auttoi asiaa. Suljettu putkikulma oli muurin jälkeen, minkä Tuisku haki erittäin hyvin muutaman erehdyksen jälkeen. Tuisku häiriintyi valtavasti pariin otteeseen viereisellä radalla juosseesta australianpaimenkoirasta, mutta eiköhän se ajan kanssa totu tähänkin häiriötekijään.

Tuiskun silmätulehdus parani lopulta viikon kuluessa. Alkuviikolla vielä näytti pahalta, sillä silmästä tuli edelleen melko paljon vihreää rähmää. Jatkoin silmätipan käyttöä yhdeksän päivän ajan oikeaan silmään ja seitsemän päivää vasempaan silmään, ja silmätulehdus tällä käyttöajalla viimein rauhoittui. Silmätippojen laitto sinänsä vaikeutui kerta kerralta, sillä Tuisku oppi jotenkin inhoamaan koko tilannetta. Niinpä viimeiset päivät laitoinkin tipat vain ihan ohimennen ilman minkäänlaista suurempaa operaatiota, mikä varmaan yllätti Tuiskunkin, sillä se ei ennättänyt vastustella ollenkaan :)

Torstaina Tuisku oli koti-kontaktitreeneissä ihan super!! Se hallitsee tosi hyvin nyt tuon laatinkonkansi-kontaktin, ja on itsekin ihan innoissaan siitä. Heti kun laitan kannen lattialle, Tuisku juoksee sen luokse ja heittää joko toisen tai molemmat etutassut kannen päälle häntä heiluen - fiksu koira! Viime viikolla ajattelin, että onpas Tuiskusta tullut aikuinen, sillä se oli todella rauhallinen sisällä koko ajan. Noh, tällä viikolla kujeilut ovat taas tulleet kuvioihin mukaan: jo pentuajoilta tuttu kenkien varastelu on nykyään Tuiskun suosikkipuuhaa. Tässä siitä hieman todistusaineistoa kuvien muodossa.

Se en ollut minä!

Tuisku ja Sylvi

Etsi kuvasta lammaskoira!

Lammaskoiran lauma koossa

Tuiskulla oli hauskaa risun kanssa :D

Torstai-iltana käytiin vielä Riimin ja Viiman kanssa treenaamassa itsenäisesti Musti ja Mirri -areenalla. Otettiin melkein samaa radanpätkää kuin ACE:lla. Laitettiin neljän hypyn suora, yksi hyppy keskiviikon radalta tutun muurin tilalle (pakkovalssi), siitä suljettu putki ja vielä yksi hyppy. Alla video radanpätkästä. Tuisku suoritti tämän seitsemän esteen radan virheittä, joten ei voinut kuin olla erittäin tyytyväinen tähän viikkoon kokonaisuudessaan! Loppuun otettiin vielä eteen-käskyä hyppysuoralla, ja siinäkään ei ollut mitään moitteen sanaa.

Perjantaina lähdimme viikon reissulle Pohjanmaalle. Tuisku matkusti autossa takapenkillä häkissään oikein mukavasti. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla ilman pahoinvointia tai muutakaan hämminkiä :) Tuisku oli todella innoissaan huomattuaan, mikä olikaan automatkan määränpää! Kissatkin tervehtivät Tuiskua kuten vanhaa tuttua kuuluukin, joten pystyimme siltäkin osin turvallisin mielin asettua jälleen taloksi. Tavoitteena olisi ensi viikolla nähdä ainakin Miloa, pitää ainakin yhdet näyttelytreenit sekä käydä mahdollisesti mätsärikehässäkin pyörähtämässä.

Lauantaipäivä oli näitä tavallisia päiviä. Tuisku nautti, kun se sai koko aamulenkin olla vapaana ja haistella uusia hajuja. Sunnuntaina kävimme tutustuttamassa Tuiskua taas tallielämään, ja pojasta on kyllä kuoriutunut varsin etevä tallikoirakin kaiken muun ohella! Pupuja Tuisku näki ensimmäistä kertaa, ja niiden loikkiminen vähän ihmetytti.

Iltapäivällä menimme vielä Himangalle lampaita katsomaan, ja Tuisku oli jälleen ihan elementissään. Tuisku kyllä nautti hurjasti taas vapaana juoksemisesta, ja lampaatkin joko oikeasti tai kuvitellusti olivat myös kiinnostuneita Tuiskun näkemisestä. Käytiin katsomassa myös suloisia kissanpentuja, jotka olivat kasvaneet hurjasti viime näkemästä. Rohkein pentu teki mukavasti tuttavuutta Tuiskun kanssa :) Saimme myös vanhan silityslaudan, joka saa ensi viikolla toimia kontaktitreeneissä näin kotioloissa. Innolla treenejä odotellessa!