59. Mysteeritauti jatkaa kulkuaan

19.-25.11.2012

Maanantaina oli suhteellisen normaali päivä, tosin innostuin katsomaan koiratanssivideoita! Pitäisi välillä keksiä jotakin uusia temppuja, joita Tuiskulle voisi opettaa - meinaa oma mielikuvitus loppua kesken. Vanhojen temppujen kertauskaan ei kuitenkaan väsytä koiraa läheskään niin paljon, kuin jonkun ihan uuden opettelu. Tuisku on todella tykästynyt naksuttimen kanssa työskentelyyn, joten ajattelin hyödyntää sitä tulevien temppujen opettelussa. Koiratanssivideoissa toistui usein temppu, jossa koira hyppää omistajan jalan yli, kun omistaja seisoo, ja nostaa jalkaa maasta suoraan eteenpäin. No, tempun opettaminen ei tainnut mennä ihan nappiin, sillä Tuisku aina hyppää jalkaani vasten nojaamana etutassuillaan eikä hyppää jalan yli. Onko jollakin antaa vinkkejä, miten tuon tempun parhaiten voisi opetettua? Hyppy-käsky ei tunnu auttavan.

Tiistaina törmäsimme lenkillä kahteen shelttiurokseen, Bonoon ja Uunoon. Tuisku sai olla niiden kanssa vapaana ja purkaa pahimpia energiavarastojaan! Sheltit tuntuvat olevan varsin suvaitsevaa porukkaa keskenään - nytkin kolme urosta olivat ihan sulassa sovussa, vaikka Tuisku lähestyikin 50-senttistä Uunoa pienellä kunnioituksella suuren koon vuoksi! Keskiviikon trainings-vuoron ACElla myin lopulta Viiman porukalle koulukiireiden vuoksi. Harmitti kyllä, mutta onneksi pidettiin kuitenkin leikkituokio Viiman kanssa, niin Tuisku sai jälleen koirakaverin seuraa eikä päässyt liikaa tylsistymään. Harmillisesti Tuiskun vasen silmä alkoi rähmiä, ja laitankin siihen nyt viime kerrasta jäänyttä Fucithalmicia, koitan pitää silmän sen puhtaana sekä poistaa heti silmäkulmaan muodostuvat rähmät pois.

Vahtikoira

Torstaiaamu alkoi huonosti - Tuisku oksensi tyhjää mahaansa, vaikka sai kyllä ihan normaalin ruoka-annoksen keskiviikkoiltana. Tuiskuhan nyt vatsaongelmien takia syö neljä kertaa päivässä sekä iltamyöhään ennen nukkumaanmenoa vielä hieman nappulaa, koska tuo tyhjän mahan happo-oksentelu on niin kovin herkässä. Tämän aamun onni oli, että Tuisku suostui syömään hieman melko pian oksentelun jälkeen, joskus se saattaa olla päivän syömättä, minkä jälkeen alkaa sitten vuorostaan ripuli. Siksi tuota aamuoksentelua pyritään estämään kaikin tavoin, koska Tuisku on sen jälkeen usein pitkäänkin huonovointisen oloinen.

Perjantaina Tuisku jälleen oksensi aamulla tyhjää mahaansa, vaikka sai illalla isomman annoksen ruokaa kuin yleensä. Jotenkin tuota tyhjän mahan oksentamista on alkanut jo itsekin kauhulla odottamaan. Tuntuu, että Tuiskun maha eläisi ihan omaa elämäänsä. Vaikka se saisi miten paljon ruokaa, se saattaa oksentaa aamulla valtavan lammikon happoa tai saada kunnon oksennusryöpyn, eli oksentaa useita kertoja peräkkäin - pelkkää happoa. Tavaksi onkin tullut antaa Tuiskulle jotain pientä suuhunsa heti, kun herään, ja olen myös siirtänyt iltaruokaa aina vain myöhemmäksi ja omaa herätystäni aina vain aikaisemmaksi, mutta tulos vaihtelee ihan laidasta laitaan - joskus tulee oksennukset ja joskus taas ei :/ Onneksi päivän aikana vointi jälleen normalisoitui, ja mielenvirkistykseksi lähdimme käymään hallilla treenaamassa vähän agilityä itsenäisesti. Harjoittelimme pääasiassa putkille ja renkaalle irtoamista, rengasta eri kulmista sekä keppejä. Tuisku alkuksi häselsi ja touhotti kepeillä liikaa, mutta alkoi taas hyvin saada jutun juonesta kiinni :)


Lauantaina tyydyin itse lukemaan tenttiin, mutta Tuisku pääsi muun porukan mukaan shelttipikkujouluihin :) Ajattelin, että se olisi Tuiskulle mukavaa tekemistä nyt, kun Tuiskun maha on ripulin osalta hetkeksi taas rauhoittunut. Tuisku kyllä oli kuulemma ihan innoissaan juossutkin muun shelttiryhmän mukana ja ihastunut erityisesti tummaan soopelinarttu Siiriin :) Illalla tämäkin ilo muuttui taas harmistukseksi, sillä Tuisku aloitti uudelleen ripulirumbansa. Minusta tuntuu, että tämä ripuli tulee useimmiten liikuntasuoritusten jälkeen, mikä sinänsä ei kyllä ole kovinkaan kiva! Kyllähän Tuisku ei ilman koiraseuraa ja leikkituokioita taida pystyä elämään, eli täytyy tuotakin nyt pohtia ja tilannetta seurata, miten jatkossa sitten olisi järkevä toimia.

Pikkujoulutunnelmaa

Sunnuntaina Tuiskun vointi oli taas erittäin huono. Tuisku ripuloi ja oksenteli melko rajusti :/ Oksennuskertoja ja kouristuksia+kipukohtauksia laskin peräti neljä, ja olin jo lähdössä kiikuttamaan Tuiskua päivystykseen, kun oksentelu lakkasi, ja koiraparka varovasti meni maahan makaamaan uupuneen näköisenä :( Kyllä oli kauheaa katsottavaa, niin voimaton olo, kun ei oikein mitään voi tehdä. Ripulointiakin tähän liittyi se 4-5 kertaa, minkä vuoksi päätin aloittaa tylosiinin uudestaan ihan omin päin, samoin jätin nappulat kokonaan pois taas joksikin aikaa. Tylosiini onneksi tuntui auttavan, sillä illalla Tuisku ei enää ripuloinut, ja suostui maistelemaan hieman kanaakin. Kyllä näille oireille on nyt löydettävä joku järkevä selitys, ja täytyy heti ensi viikolla olla yhteydessä eläinlääkäriin, että olisiko vielä syytä tehdä jotakin jatkotutkimuksia.

Pikkujouluporukka

58. Uusia ohjauskuvioita

12.-18.11.2012

Maanantaina lähdimme takaisin Pohjanmaalta Kuopioon. Tuisku sai matkustaa osan matkasta pelkääjän paikalla sylissäni ja lopun aikaa omassa häkissään takapenkillä Postafenin voimin. Matka sujui ilman pahoinvointia ihan normaalisti. Kuopiossa Tuiskulle kelpasi ruokakin ihan hyvin, kun oli ennen automatkaa joutunut olemaan vähän normaalia pidemmän ajan syömättä.

Tiistaina kävin Mustissa ja Mirrissä vähän täydentämässä ruoka- ja puruluuvarastoja, ja kas vain mitä löysinkään! Tuiskun kaksi aiempaa roko-lelua kuluivat puhki kirjaimellisesti, ja Tuiskulle ei tahdo muut vinkulelut olla niin mieluisia. Tänään kuitenkin tärppäsi, ja löysin ihan uuden, vaaleanvihreän värisen rokon. Voi Tuiskun riemua, kun se huomasi saaneensa ihan ehjän lelun :D Kun osaisi itsekin iloita noin pienistä asioista.

Keskiviikkona ACE:n trainingsissä teemana oli päällejuoksut ja välistävedot kolmella hypyllä, lisäksi rataan sisältyi kaksi putkea. Minulle tämä oli kamalan vaikeaa oppia, oli jalat ja kädet ihan solmussa. Eihän siinä, jos saisi tehdä omassa tahdissa, koira pysyisi hanskassa ja omat raajat järjestyksessä. Huoh, aika mahdottomalta tuntui! Suurin ongelmani taisi olla se, että jäin liikaa odottelemaan Tuiskua, jolloin yhdessä hujauksessa peli oli menetetty. Rytmitystä siis pitäisi treenata, no, ainakin taas yksi aihe lisää itsenäisiin treeneihin! Pääasia, että Tuiskulla oli hauskaa, jos ohjaajalla ei niinkään. Tuisku sai lisäksi leikkiä treenien loputtua shelttikavereiden (Viima, Nalle ja Riimi) kanssa. Ohessa vielä kuva treeniradasta. Pahoittelen huonoa paint-laatua! Kuvassa siis ensin tulee seurata vaaleanpunaisia nuolia oikealta putkelta vasemmalle ja sieltä takaisin vaaleanvihreitä nuolia. Putkien paikat ja asennot eivät nyt täysin todellisuutta vastaa, mutta pienen hajun tuosta saa, mitä tehtiin. Täytyy jatkossa yrittää saada joku enemmän videoimaan agilitysuorituksia.

Voiko enää onnellisempaa ilmettä ollakaan? <3

Loppuviikko sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Meille tuli vieraita viikonlopuksi, joten mitään treenejä emme käyneet hallilla ottamassa. Perjantaina otin Tuiskun harjausurakan työstettäväksi, sillä Tusiku on alkanut pudottaa turkkiaan jo hyvän aikaa sitten - karvaa siis löytyy milloin mistäkin lojumasta. Keko, mikä saldoksi tällä kertaa tuli, ei ole ollenkaan suurin mahdollinen, ei läheskään. Saapa nähdä miten karvattomaksi Tuisku lopulta menee, on meinaan nytkin jo aika selkeästi pohjavillan pudottanut pois. Lisäksi olin onnellinen siitä, että Tuiskun maha on pysynyt suhteellisen hyvässä kunnossa. Ruokana siis menee edelleen porkkana-kana/kalkkuna-raejuustomössö ja Acanan määrää on vähitellen kasvateltu. Nyt sitä menee semmoinen 10-15 nappulaa per ruokailukerta, ja hyvin tuntuu sujuvan :) Toivottavasti jatkossakin maha pysyisi näin hyvänä!

57. Terveystarkastus

5.-11.11.2012

Maanantaina jatkettiin Tuiskun kohdalla jälleen omien ruokakokkailujen kanssa. Lisäsin vähän mukaan raa'asta pekonista rasvaosaa tai kalkkunaa, jotta ruoka maistui Tuiskulle paremmin (tuoksuu paremmalle). Päivä menikin hyvin, mutta illasta Tuisku-parka vaikutti taas kipeälle :/ Litalgin-kipulääke onneksi tuntui auttavan. Jos jotain hyvää tästä päivästä voisi sanoa, niin uudet, hienot kennel Bumtsi Bumin pipot saapuivat postissa!

Tiistaina aamulla ei annettukaan ruokaa ollenkaan, vaan lähdettiin Viiman porukan kyydissä Joensuuhun Jari Aholle terveystarkkeihin! Sää ei ainakaan suosinut, sillä räntää tuli taivaantäydeltä. Vähän jännitti, millaisia tulosarvioita ja lopulta tuloksia sieltä mahtaisi tulla. Tuisku matkusti etupenkillä mun kanssa, koska en viitsinyt pientä kiusata ja laittaa farmariauton takaosaan, jossa Tuisku vain huutaa ja ei viihdy (pelkäsin vähän myös sitä pahoinvointia, ei kiitos enää sitä näiden muiden vatsaongelmien lisäksi!). Perillä saatiin täyttää vino pino kaikenmoisia kaavakkeita, ja koirille laitettiin silmätippoja silmätutkimuksia varten. Ensin tuomio silmistä: hyvältä näyttää ja ei ylimääräisiä ripsiä! Samoin polvet ihan puhtaat, ja sydän kuulosti normaalille. Koirien rauhoituksen jälkeen otettiin vielä kuvat lonkista ja kyynäristä, jotka Ahon mukaan olivat vähintään B:tä ellei jopa A:ta. Hyvillä mielin päästiin siis kotimatkalle koko porukka :) Tuisku itki kurjuuttaan tokkurassa koko automatkan ja hoippuen käveli autolta sisälle. Illalla vähän kalkkunakin alkoi maistua, mutta ihan lepäillessä ja toipuessa meni tuo ilta.

Keskiviikkona päätimme mennä ACE:lle trainingsiin, kun edellispäivän reissua ei koirasta mitenkään huomannut. Harri piti varsin rohkaisevan ja hyvän treenin. Teimme pientä radanpätkää, jossa ideana oli opetella ohjaustekniikkaa pakkovalssijaakotus. Lisäksi harjoittelimme irtoamista putki - pituus - hyppy - putki -suoralla, ja sanoisin, että Tuisku kyllä meni eteenpäin tuossa harjoituksessa! Hienosti Tuisku myös meni ensimmäistä kertaa pituuden, jossa oli kolme palikkaa. Nyt vain pitää vähitellen alkaa nostamana estekorkeuttakin. Harri antoi lisäksi hyviä vinkkejä siihen, kun Tuisku aika-ajoin karkailee meidän radalta räkyttämään viereisellä radalla menevälle koiralle. Kuulemma minun täytyy tehdä itsestäni riittävän kiinnostava, esim. riehuttaa sitä jollain lelulla ennen suorituksen aloitusta. Tällä kerralla tuo juttu ainakin osittain näytti toimivan, tosin siitä huolimatta Tuisku pari kertaa otti hatkat kesken radanteon ja lähti huitelemaan. Välillä tekisi jo mieli ottaa toisenlaiset keinot käyttöön, esimerkiksi lopettaa suoritus ja poistaa koira hallista, kun alkaa pelleilemään. Mutta ehkä tämäkin ajan kanssa loppuu, saa nähdä.

Torstai-iltana käytiin Viiman porukan kanssa ottamassa itsenäisesti agilityä, ja teimme samaa, mitä eilen teimme ACE:lla. Alussa putkelle irtoaminen oli vähän ongelmallista, mutta pienissä pätkissä etenemällä saatiin sekin onnistumaan :) Ruuan kokkailuun vähän jo kyllästyneenä (ja myös siihen kyllästyneenä, ettei ruoka tahdo Tuiskulle edes kelvata!) tilasin Tuiskulle Acanan grasslands -nappularuokaa. Annoin treenien jälkeen Tuiskun maistaa pari nappulaa, ja pienen epäileväisen maistelun jälkeen näyttivät ainakin jollain lailla kelpaavan. Kyseessä on viljaton nappula, joka sisältää pääasiassa lammasta, ankkaa ja vähän siikaa sekä erilaisia hiilihydraattituotteita (http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=11&product_id=120).

Uudet Bumtsi Bum -pipot!

Saimi ja Tuisku <3

Sylvi <3

Tuisku luun kanssa, Sylvi nautiskelee!

Saimi

Perjantaina lähdimme Pohjanmaalle viikonlopun ja tulevan isänpäivän viettoon. Tuisku matkusti varsin levollisen näköisenä autossa Postafenin voimalla ilman pahoinvointia. Kun pääsimme perille, Tuisku oli jälleen aivan innosta sekaisin päästessään tuttuun paikkaan :) Kissoja sen piti heti päästä tervehtimään, ja ruokahalukin oli Pohjanmaalla paljon parempi kuin Kuopiossa pitkiin aikoihin. Lauantaina vietimme ihan normaalin ja rauhallisen kotipäivän. Tuisku pääsi bichon frisé Milon kanssa kuitenkin lenkille pururadalle, ja kyllähän kaverukset juoksivat! Sunnuntaina olimme sekä Kannuksessa että Himangalla. Lampaat olivat jo navetassa, joten niitä ei nähty tällä kertaa. Tuisku sai vähän maistaa sille vartavasten säästettyä lampaan luuta, ja kylläpä se tykkäsi siitä! Ei oikea ruoka meinannut sen jälkeen kelvata ollenkaan. Olen nyt antanut Tuiskulle Acanaa muutaman nappulan päivittäin kana/kalkkuna-raejuusto-porkkanamössön lisäksi, ja maha on pysynyt hyvänä :)

56. Iloa ja surua

29.10.-4.11.2012

Maanantaina Tuiskun vointi vaikutti olevan hyvä, joten ostimme ACE:lle yhden pujottelukurssikerran peruutuspaikalle. ACE:n tapa aloittaa keppien treenaus oli neljästä viimeisestä kepistä, ensin kädellä auttaen ja vähitellen koiran hoksatessa ideaa vähentää kädellä ohjausta. Tuiskua selvästi ärsytti, kun ei saanutkaan juostaa ja vouhottaa ympäriinsä, mutta se kyllä väsyi mukavasti, kun joutui laittamaan aivonsa töihin, ja olikin silminnähden ylpeä ja innostunut yrittämään lisää aina onnistuttuaan! Tästä sai hyviä neuvoja myös itse keppien opettamiseen, vaikka meidän onkin tarkoitus alkuvuodesta 2013 käydä kokonainen keppikurssi. Illalla satoi ensimmäisen kerran ihan kunnolla lunta!

Tiistaina Tuisku-paran huono olo palasi jälleen. Tuisku sai kauheita kipukohtauksia, eli tärisi ja läähätti, ravasi pientä ympyrää, ei kärsinyt kuin istua kyyryssä ja oksenteli rajusti. Pääsimme eläinlääkäriin, jossa Tuiskun vatsa ultrattiin taas kerran: ei poikkeavuuksia. Lisäksi otettiin verikokeet (maksa, haima, pieni verenkuva), jonka tuloksia saa huomenna kysellä. Tuisku sai myös kipupiikin oloa helpottamaan. Illalla Tuisku jopa hieman suostui syömäänkin. Ostimme lisää digestive-ruokaa, joka tosin oli eri tehtaan tekemä kuin edellinen. Niinpä Tuisku keksi nirsoilla uutta ruokaansa, saa nähdä kuinka se alkaa maistumaan.

Keskiviikkona soitin verikoetuloksia, ja urea-arvo oli hieman viiterajojen yläpuolella (viite 1,5-9,0 ja Tuiskun arvo 9,1). Muut arvot kuitenkin olivat ok. Eläinlääkärin mukaan urea-arvoa voisi jatkossa vielä kontrolloida uusilla verikokeilla kaiken varalta. Tänään oli myös tylosiinikuurin viimeinen päivä - saapa nähdä mitä lääkkeen lopetus tuo tullessaan.

Torstaina kävin hakemassa verikoetulokset eläinlääkäriltä itselleni muistiin. Lisäksi saimme Tuiskulle Litalgin-lääkereseptin kipukohtausten varalle, ja hainkin lääkkeen heti apteekista tiistain kauhukuvat mielessäni. Lisäksi meillä on varalla myös oksennuksenestolääkkeitä, joita tosin en vielä ole kokeillut. Selvittelin koirien vatsaoireita myös kasvattajan ja muutaman muun tuttavan kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että Tuiskulle voisi vielä kokeilla viljatonta ruokavaliota, jos kyse olisi vaikka keliakian tyyppisestä suolisto-oireilusta. Niinpä aloin suunnitella Tuiskulle sopivaa viljatonta ruokavaliota.

Perjantaina siirryimme viljattomaan ruokaan. Tein Tuiskulle kana-raejuusto-porkkana-kesäkurpitsa-mössöä, jossa kasvikset oli kypsennetty. Tuisku hieman vieroksui ruokaansa, mutta laitoin hajuksi sekaan hieman kalkkunan rasvaa, niin ruoka maistui paremmin. Haimme myös eläinkaupasta varalle Maukas-kasvissosetta hätävaraksi. Ostin toipilaalle myös uuden roko-lelun, jollaisia meillä on aiemmin ollut mätsäripalkintoina jo kaksi, mutta jotka on jo Tuiskun toimesta rei'itetty käyttökelvottomiksi. Kyllä uusi lelu olikin mieluinen! Iltapäivälenkillä heittelin Tuiskulle vähän myös lumipalloja, joita se tykkäsi kovasti jahdata. Tilasin myös Acanan grasslands dog -kuivaruokaa, joka on viljatonta ja sisältää mm. ankkaa. Positiivista on myös se, että Tuisku ei ole tänään ripuloinut eikä oksentanut!

Tuisku-reppana

Viikonloppuna teimme Tuiskulle edellä mainitsemaani omaa ruokaa, ja Tuisku söi sitä edelleen hieman epäluuloisena. Antepsinia olen antanut edelleen vatsansuojalääkkeeksi, ja siitä tuntuu olevan välillä apuakin. Sunnuntaina Tuiskun vointi oli suhteellisen normaali, ja se tuntui kaipaavan tekemistä. Niinpä kävimme itsenäisesti hallilla ottamassa keppejä ja kontakteja pari kertaa. Lisäksi oltin muutaman hypyn ja putken rataa, jossa oli vaikeuttamassa lisänä pussi, jota olemme ottaneet aika vähän. Tuisku meni pussin myös niin, että se oli täysin maassa, eli koiraan voin olla jälleen todella tyytyväinen :)

55. Tylosiinia ja taas uusi ruokavalio

22.-28.10.2012

Maanantaina soitin viimekertaiselle eläinlääkärillemme Tuiskun vatsaoireista. Eläinlääkäri ei ottanut oireita yhtään todesta. Hän määräsi Oriprim vet kuurin apteekkiin, mutten ollut siihen tyytyväinen. Soitin toiselle eläinlääkärille, joka oli meille ennestään tuntematon, mutta jota pari tuttua ovat kehuneet "ihan päteväksi". Ajan sain tälle samalle päivälle. Tuiskulle annettiin täältä 10 vuorokauden tylosiinikuuri, jota oikeastaan olin lähtenyt hakemaankin. Lisäksi ostettiin suolistoystävällinen ruoka Virbac digestive. Toivotaan että näistä nyt on apua, ja että Tuisku saataisiin kuntoon. Tietenkään kontaktikurssille ei tänäänkään menty.

Tiistaina pidettiin ihan lepopäivä. Tylosiini tuntuu auttavan ja "tykinsuusta ampuva" ripuli on loppunut! Tuisku vähän vierastaa uutta ruokaa, mutta pääsääntöisesti se tuntuu kelpaavan, kun on riittävän nälkä. Keskiviikkona trainingsiin mentiin, kun Tuisku oli niin virkeä ja ripuli oli loppunut. Tehtiin radanpätkiä, joissa oli poispäinkäännöksiä ja persjättöjä. Ite olin aivan älyttömän huono juoksemaan, ja jouduttiin tekemään tosi pienissä pätkissä. Tuisku olis kyllä ollut tosi näppärä, pitää varmaan ite alkaa treenata juoksemista ja enemmän sileällä harjoitella noita ohjauskuvioita.

Torstaina vietettiin normaali päivä. Kotona tehtiin kontakteja silityslaudalla, ja Tuisku oli tosi hyvin mukana ja osasi hienosti :) Nyt voin juosta Tuiskun edestä sen ollessa laudalla 2 on 2 offissa tai mennä pois näkyviltä, ja Tuisku pysyy asennossa liikkumatta.

 

Perjantaina Tuiskun maha on edelleen pysynyt hyvänä :) Ihanaa, että tylosiinista ja uudesta nappulasta tuntuu olevan oikeasti apua. Käytiin myöhään illalla Viiman porukan kanssa samaa, mitä viimeks otettiin trainingsissä. Tuisku ei meinannut itsenäisesti irrota putkiin, joten tätä pitää vielä vahvistaa ja harjoitella. Poispäinkäännös meni nyt tosi hyvin, eli jotain olemme ehkä oppineet nyt molemmat (koirassahan nyt ei aiemminkaan ole ollut mitään vikaa!).

Tuisku-raukka oksensi lauantaiaamuna tyhjää mahaansa, vaikka sai agilityn jälkeen eilen vielä myöhään ruuan. Tuisku kyllä alkoi syömään päivän mittaan, eikä ollut ripuilla. Haettiin eläinkaupasta Tuiskulle uusi vinkupallo leluksi ja kalkkunaa pakasteeseen. Sitä Tuiskun maha on tuntunut ihan hyvin kestävän kalkkunaa raakanakin. Sunnuntaina Tuisku teki yhdet ripuliulosteet, en kyllä osaa syytä arvailla. Mielestäni se ei ole saanut mitään ruokavalioon kuulumatonta. Vatsa onneksi toimi illalla taas normaalisti. Tuisku tosin tuntui nirsoilevan ruokaansa tai sitten sillä on edelleen vatsakipuja :( Olen antanut tehobaktiakin päivittäin, mutta jotenkin tuntuu, ettei tämä mahaongelman ratkaisu ollut vielä tässä.

54. Salapoliisityötä ja HIHS

15.-21.10.2012

Maanantaiaamu oli ensimmäinen pakkasaamu. Lampaat olivat valtavilla villaturkeillaan hyvin pärjänneet kuitenkin yön ulkona. Meidän matkamme kävi jälleen Pohjanmaalta takaisin Savoon, ja kyytiläisiksi otimme kaksi kissanpentua, Mallan ja Nipsun, joille oli uusi koti tiedossa Kuopiosta. Tuisku sai jälleen matkalle Postafenia, eikä ollut yhtään pahoinvoiva :) Nipsu-parka huusi kurjuuttaan puolet automatkasta, kun taas Malla otti rennosti. Uudet omistajat pitivät kissoista kovasti, ja ne voitiin hyvillä mielin jättää aloittamaan uutta elämäänsä.

Nipsu ja Malla

<3

Käärmeleikkejä

Illalla meillä oli ACE:lla kontaktitreenit, ja harmiksemme ohjaaja oli vaihtunut :/ Uudella ohjaajalla oli niin erilaiset koulutustavat, että meillä kurssilaisilla meinasi mennä hermot. Kerroin, mitä me olemme aiemmin tehneet, ja hän siitä huolimatta käski meidän ensin pelleillä kontaktilaatikon kanssa, vaikka ollaan aina treenattu kontakteja puomilla niin, että Tuisku käy kääntymässä ja tulee 2 on 2 offiin puomin loppuun takaisin. No, ohjaaja lopuksi päätti, että mennäänpäs nyt sitten koko puomia, mutta koiralta ei muka tarvinut vaatia silloin 2 on 2 offia, vaikka sen opetteluun olimme käyttäneet koko alkukurssin?!? Tästä ohjaajan vaihtumisesta annoimme kyllä palautetta.

Tiistaina oli normipäivä. Otimme kotona vähän kontaktitreenejä ja ruokavalio pidettiin yhä samana kuin tähän asti. Tuisku tekee kyllä silityslaudalla hyvin 2 on 2 off. Keskiviikkoaamuna Tuisku-raukka oksensi tyhjää mahaansa, vaikka sai ruokansa melko myöhään illalla. Täytyy varmaan antaa ruoka vielä myöhemmin. Päivällä Tuisku puolestaan ripuloi, ja aloitin heti Promaxin kolmen päivän kuurin. Ruokaan ei tehty kuitenkaan muutoksia, ja iltapäivällä ja illallakin ruoka onneksi kelpasi.

Illalla kävimme vielä Viiman kanssa lenkillä kaatosateessa, sillä Tuiskun yleiskunto oli hyvä ja se oli täynnä energiaa. Käytiin koirien kanssa läheisillä pelloilla ja pururadalla, ja olimme kyllä ihan läpimärkiä koko porukka tuon reissun jälkeen! Otin vielä illalla kontakteja. Uuden kurssivetäjän ainoa hyvä neuvo oli se, että täytyy kotona kontaktitreenejä tehdessään siirtyä pois mukavuusalueelta aina, kun koira osaa jonkun tietyn vaiheen tehdä oikein. Niinpä aloin tehdä kontakteja nyt niin, että itse seison enkä ole kyykyssä silityslaudan vieressä. Lisäksi aloin liikkua sivulle, eteen ja taakse, mutta Tuisku kyllä pysyi hyvin paikoillaan! :) Käskysanaksi otin "kiipee", jota nyt aletaan yhdistää kontaktitreeneihin.

Berhandilaisleikkejä!

Torstaina Tuisku oli vieläkin ripulilla. Jatkoin Promaxin antamista, mikä onneksi tuntuu vähän auttavan. Kotona jatkettiin kontaktitreenejä, ja kiipee-sanan merkitys on tullut Tuiskulle selväksi. Perjantaina Tuisku ei onneksi enää ripuloinut. Niinpä käytiin hallilla Viiman porukan kanssa itsenäisesti ottamassa vähän agilityä. Annoimme koirien juosta rataa tehdessämme samaan tapaan kuin aina ennenkin, ja koirat törmäsivät kerran toisiinsa sillä seurauksella, että Tuisku vinkui ja riiputti toista etujalkaansa :/ Ilmeisesti jalka vain tärähti, koska pian Tuisku jo viiletti Viiman kanssa entiseen malliin. Katsoin ja tunnustelin jalkaa, eikä Tuisku osoittanut aristavansa sitä enää. Teimme alkuun suoralla irtoamista: hyppy, muuti ja putki. Harjoittelimme myös hyppypätkää, jossa oli hypyistä tehty "mersunmerkki", ja ohjauskuvioina valssia sekä ennakoivaa valssia. Lisäksi teimme neljän hypyn rataa, jossa oli pakkovalssijaakotus ja niisto. Kylläpä tuntuivat ohjauskuviot vaikeilta Tuiskun vauhdissa! Vaatii kyllä useita harjoituskertoja, ennen kuin itse opin nuo ohjauskuviot edes sinne päin saati täsmälleen oikein. Illalla aloitin vielä Axilur-kuurin Tuiskulle, jos vaikka vatsavaivojen syynä olisi jotakin suolinkaisia. On tämä vatsaongelmien selvittely kyllä melkoista salapoliisityötä!

Radan rakennusta

Lauantainaamuna lähdimme kaverini kanssa junalla Helsinkiin, sillä tänä viikonloppuna Hartwall-areenalla oli kauan odotettu Helsinki International Horse Show! Oli ihana päästä hetkeksi pois arjesta, vaikka toki Tuiskun vointi painoi mieltä edelleen. M kuitenkin lupasi antaa väliaikatietoja Tuiskun voinnista. Juna oli Helsingissä ajallaan, ja meille järjestyi yöpymispaikka kaverini sukulaisten luota ihan Hartwall-areenan vierestä. Kävimme seuraamassa päänäytöstä, jossa nähtiin sekä este- että kouluratsastusta. Kesken lauantainäytösten M soitti, ja kertoi, että Tuisku oli oksentanut aamulla ja oli lisäksi vielä ripulillakin :( Käskin antaa Canicuria ja jatkaa edelleen Axilur-kuurin loppuun.

Sunnuntaina veimme tavarat valmiiksi juna-asemalle ennen areenalle menoa. Tuiskusta kuului taas huonoja uutisia eli ripulointi jatkui edelleen, ja tällä kertaa uloste oli jonkunmoisen limapussin sisässä. Se kai on tulehduksen merkki...? Käskin edelleen antaa Canikuria, ja maanantaina täytyykin heti soittaa eläinlääkäriin. Sunnuntai-iltana harmitti, että reissu oli niin pian ohi, ja toki huoli Tuiskun voinnista varjosti koko viikonloppua.