keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

62. Pelottavia kipukohtauksia

10.-16.12.2012

Maanantaina Tuiskulla oli edelleen maha hieman sekaisin, mutta tylosiini alkaa onneksi vähitellen puremaan. Totesin nettiä miljoonannen kerran selanneena ja kasvattajan kanssa puhuttuani, että voisin kokeilla jättää maitotuotteetkin pois ruokavaliosta, vaikken kauheasti niiden osallisuuteen tässä sairasteluvyyhdissä uskokaan. No, onpa sekin asia sitten suljettu pois. Tuisku syö nyt pelkästään kanaa, kalkkunaa ja porkkanaa sekä koulutusherkkuina nakkeja. Eihän tämäkään mikään oikeanlainen eliminaatioruokavalio ole, mutta yritetään nyt kuitenkin karsia kaikki mahdollinen (ja mahdotonkin) pois.

Tiistaina Tuiskun vointi kääntyi jälleen huonompaan. Tuisku sai rajuja oksentelukohtauksia päivällä, ja saimme onneksi ajan eläinlääkäriin. Tuisku jälleen kerran ultrattiin, mutta mitään selitystä ei sieltä taaskaan löytynyt. Lääkäri mainitsi jotain autoimmuunitaudin mahdollisuudesta sanomatta kuitenkaan taudin nimeä, joten suostuin kokeilemaan hänen ehdottamaansa kortisonipiikkiä. Eläinlääkäri kehotti meitä jatkamaan tylosiinikuuria edelleen ja tällä kertaa melko pitkään, jopa kuukauden, jos kyse on suolistoperäisestä taudista.

Hapsukorva

Keskiviikkona oli helpotus huomata, että Tuiskun vatsa alkoi hieman rauhoittua. Liekö kortisonin, tylosiinin tai molempien vaikutusta, mutta pääasia, että tilanne on hieman paranemaan päin. Tai oli, ainakin hetken. Illalla Tuisku teki taas melkoiset sarjaoksennukset. Kyllä siinä itsellä on tosi voimaton olo, kun koiraparka kouristelee, on hädissään ja voi todella pahoin sekä näyttää tuskaiselta. Eläinlääkäri oli antanut varalle reseptin oksennuksenestolääkkeeseen, jota lähetinkin M:n hakemaan lähimmästä apteekista. Ennen kuin ehdin lääkettä antaa, oksennukset kuitenkin loppuivat, kun maha ilmeisesti tyhjeni kokonaan. Yöllä meillä ei paljoa nukuttukaan, vaan M:n kanssa vuorotellen pidimme vahtia siltä varalta, että kohtaus uusiutuisi. Tuisku kuitenkin nukkui yönsä melko rauhallisesti.



Torstaina jälleen seurailimme kotona Tuiskun vointia, mutta kohtaukset eivät onneksi enää uusiutuneet. Illalla Tuisku vaikutti jo kaipaavan hieman tekemistäkin, joten teimme kotona pari lyhyttä kontaktitreeniharjoitusta silityslaudan avulla. Perjantaina onni kääntyi jälleen, ja Tuisku aivan yhtäkkiä aloitti taas pyörimisen, jalkoihini hakeutumisen, levottoman uikutuksen - kipukohtauksia siis tulossa jälleen. Tuisku näytti hetkittäin siltä, että oksentelukohtaus on taas tulossa. Onneksi pahoinvointi menikin ohi, mutta Tuisku-raukka oli aivan voipunut, ja nuokkui istuallaan jalkojeni juuressa vielä pitkään, ennen kuin uskalsi käydä nukkumaan. Annoin Tuiskulle varuiksi vielä kipulääkettä, joka myös pysyi sisällä.



Oma mieli on kyllä ihan maassa koiran sairastaessa. Oireet tuntuvat muuttuvan yhä rajummiksi ja tulevan yhä tiheämmin. Eläinlääkäri toisensa jälkeen ihmettelee ja pyörittelee päätään. Yritetään hoitaa oireita, mutta oireiden todellista syytä ei ole onnistuttu selvittämään. Tuisku-parka ei todellakaan ansaitsisi tällaista elämää :(
Tuntuu, että epätoivo kasvaa päivä päivältä yhä suuremmaksi koiran laihtuessa, kieltäytyessä syömästä, ripuloidessa ja oksennellessa kovien kipujen kourissa. Täytyy vain toivoa, että näille oireille löytyisi pikimmiten jokin selitys, jota voitaisiin hoitaa, jotta Tuiskun ei tarvitsisi enää kärsiä.

<3





Lauantaina lisäsin vielä Tuiskun ruokavalioon maitohappobakteerit. Tuiskulle Tehobakt-jauheen antaminen on aika haastavaa, ja jauhetta on pakko antaa kolmessa erässä, jotta saa Tuiskun syömään kokonaisen mitallisen. Ilmeisesti Tehobaktin maku on aika karsea, ja jauheen sekoittaminen ruoka-annokseen olikin suuri virhe! Tuisku kiersi ruokakuppia kaukaa koko loppuillan, vaikka pesin kupin useaan otteeseen. Jauhetta täytyy siis yrittää antaa vain kädestä nakin tai kanan seassa. Parempi sekin kuin ei mitään. Illalla Tuisku tuntui jälleen kaipaavan tekemistä, eikä mahakaan pahemmin oireillut, joten kävimme ottamassa Musti ja Mirri -areenalla hieman agilityä ihan vain mielenvirkistykseksi Viiman ja S:n kanssa. Parilla hypyllä ja putkella treenattiin takaaleikkauksia, ja Tuisku alkoi selvästi saamaan vahvemmin jutun juonesta kiinni :) Lisäksi Tuisku meni ensimmäistä kertaa kuusi pujottelukeppiä, ja tosi hienosti menikin! Näimme myös Tuiskun suloisen siskopuolen, Minnin, joka toivottavasti tulee meillekin vierailulle, kunhan Tuiskun vointi jossakin vaiheessa paranee. Sunnuntaina kävimme vielä Viiman porukan kanssa koirapuistossa, jossa koirat saivat puolisen tuntia leikkiä kaksistaan. Tuiskukin tuntui nauttivan, eikä kohtauksiakaan enää onneksi tullut.


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

61. Mahaepisodia kerrakseen

3.-9.12.2012

Maanantai oli ihan normi viikon aloituspäivä. Tiistaina sen sijaan suuntasimme Viiman kanssa Hukka-hallille, ja kartturina toimi tällä kertaa varsinaisen agilityohjaajan sijaan Viiman näyttelyhandleri S. Saimme aikaiseksi oikein onnistuneet treenit näin kahdestaankin, vaikkei miesväki päässytkään mukaan. Teimme sopivaa radanpätkää, ja molemmat koirat olivat ihan innoissaan - kuin myös ohjaajat :D Kokeilin myös ohjata Viimaa, joka oli huomattavasti erilainen Tuiskuun verrattuna. Radan lisäksi Tuiskun kanssa otettiin neljää keppiä, jotka niinikään sujuivat oikein mallikkaasti.




Viima, Nalle ja Tuisku

Joululahja-apuri
Keskiviikkona suuntasimmekin Pohjanmaalle viikonlopun viettoon. Itsenäisyyspäivään torstaina kuului vähän joululeipomusten tekoa, mutta ehdimme myös naapurin kultaisennoutajan Miisan kanssa pururadalle lenkille. Oli jo vähän hämärää, ja Tuisku murisi hieman Miisalle semmoista varoitus/pelkomurinaa ennen kuin tunnisti tämän vanhaksi tutuksi. Koirat leikkivät hyvin, mutta oli tosi kurja huomata, että Tuiskun maha meni tämän jälkeen ihan sekaisin. Loppuilta menikin jälleen syytä pohtiessa sitä kuitenkaan suoranaisesti keksimättä.

Kontaktitreenit silityslaudalla :)


Perjantaina Tuiskun maha ei osoittanut kauheasti paranemisen merkkejä. Niinpä lisäsin ruokiin maitohappobakteereja, ja jätin ostamani Multidog-vitamiinin pois parin päivän kokeilun jälkeen, jos se vaikka olisi ripulin varsinainen aiheuttaja - vaikka epäilen suuresti. Vitamiinien saanti on Tuiskulla kuitenkin tällä hetkellä varmaan ihan nolla, joten ajattelin, että vitamiinilisä ei olisi pahitteeksi. Mutta mahan rauhoittuminen on tässä tapauksessa varmaan tärkeämpää, joten täytyy kokeilla, josko Multidogin poisjättö olisi ratkaisu.






Sylvi ja Tuisku

Saimi <3
Lauantaina Tuiskun maha näytti jo hieman paremmalle, joten menimme Miisan ja tämän omistajan kanssa koirahallille vähän treenaamaan. Tätä ennen kävimme koirien kanssa pururadalla, jotta koirat lämmittelylenkin ohessa saivat purkaa enimmät virrat pois. Teimme hallilla helppoja juttuja: neliössä rengas - hyppy - putki - hyppy -kuviota irtoamisharjoituksena, ja tämän jälkeen neljää keppiä. Harjoitukset sujuivat Tuiskulta moitteettomasti. Loppuajasta Tuisku onnistui pahaksi onneksi varastamaan Miisan rasiasta muutaman herkun, jota kyllä mahan takia ei olisi saanut tapahtua!

Sunnuntaina, kuten arvata saattoi, Tuiskulla oli jälleen maha ihan sekaisin :/ Minun oli pakko aloittaa tylosiinikuuri, sillä maha ei maitohappobakteereilla tai Promaxilla rauhoittunut lainkaan, ja koira näytti jälleen kieltäytyvän myös ruuan syömisestä yhä enemmän ja enemmän. Tylosiini on yleensä näissä tilanteissa rauhoittanut mahan, joten toivotaan, että se tekee sen nytkin. Sunnuntaina palasimme myös takaisin Kuopioon, ja toivotaan, että tästä mahaepisodista selvittäisiin ilman eläinlääkärireissua.