32. Mökkeilyä ja kisatunnelmia

4.-10.6.2012


Viikko alkoi Milon ja Tuiskun maanantaisella leikkituokiolla. Olimme koirien kanssa raviradan koirapuistossa, missä jännitystä lisäsi raviradalla juokseva hevonen. Tuisku on sen verran jo tottunut noihin isoihin eläimiin, että ei ollut hevosesta moksiskaan. Edelleen aina hevosen tullessa lähemmäs sanoin joka kerta "Tuisku nätisti, heppa menee", ja niin Tuisku antoi aina hevosen olla. Miloa puolestaan jännitti hevonen jonkin verran, mutta Tuisku pysyi silti hienosti tyynenä näyttäen myös Milolle hyvää esimerkkiä. Tuisku muutenkin tuli leikkituokion aikanakin tosi hyvin luokse kutsuttaessa, mistä olin positiivisesti yllättynyt! Tuiskulla korvatkaan eivät enää häviä siis ihan jokaisessa tilanteessa, jossa on useampi häiriötekijä ;)

Keskiviikko oli ihan tavallinen päivä, mutta tiistaina ja torstaina Tuisku pääsi miesväen kotiin lammastilalle. Tuisku sai kerran vähän kokeilla ajaa laumaakin, ja kuulemma osasi hyvin ajaa lampaita kasaan ja karkulaisia takaisin muiden luo :) Tuisku on kyllä ollut mukavan rauhallinen aina iltaisin oltuaan maalla juoksentelemassa!

Perjantaina otimmekin kotiagilityä: erilaisia ohjausjuttuja minulle ja eteen-käskyn opettelua Tuiskulle. Olen vihdoin alkanut sisäistämään oman kehon käyttöä ja sitä, miten Tuisku lukee minua. Tuntuu välillä, että Tuisku lukee minua tosi tarkkaan, joten saan itse olla erittäin tietoinen siitä, missä käteni on tai mihin suuntaan olkapäälinjani osoittaa. Tämän toteuttaminen suhteellisen nopeassa temmossa ja kovassa vauhdissa ei vain aina tunnu ihan onnistuvan... Pitäisi varmaan itsekseen kuivaharjoitella koiran ohjaamista, kun vain saisi aikaiseksi. Onneksi viikon päästä pääsemmekin agilitykurssille!

Lauantaina lähdimme viikonlopun viettoon merenrantamökille. Tuisku oli mökillä heti kuin kotonaan - niin kuin on yleensäkin missä tahansa paikassa. Tuisku osaa aina ottaa ilon irti paikasta kuin paikasta ja on aina niin tyytyväinen kaikkeen, että sen elämä tuntuu olevan ihan yhtä juhlaa! Mökin pihallakin Tuisku riepotteki innoissaan kaikenlaista vähänkään keppiä muistuttavaa, istui grillivahtina, oli apuna saunan lämmittämisessä ja etenkin harjan kimpussa mökin lattian lakaisussa :) Nukkumapaikan Tuisku löysi mökin kangassohvalta, vaikka ei yleensä kotona tulekaan sohville. Sohvalta se pystyi hyvin tähystämään myös ulos ikkunasta, joten se vakioitui Tuiskun päivystyspaikaksi sisätiloissa.

Sunnuntaina kävimme Kokkolassa katsomassa kansallisia esteratsastuskisoja. Minä lähinnä keskityin kisojen seuraamiseen ja valokuvaamiseen, siinä missä miesväki sai toimia Tuiskun viihdyttäjänä. Moni koira piti katsomossa hirveää konserttia hevosten tullessa lähemmäs, mutta kas kummaa, meidän (herkkähaukkuinen?!) lammaskoira se ei ollut moksiskaan yhtään mistään! Onneksi hevoset saatiin esiteltyä Tuiskulle hyvissä merkeissä jo varhaisessa vaiheessa, joten eipä Tuisku hötkyile niitä edes vieraissa paikoissa, missä muutenkin riittää jos jonkinmoista hälinää. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että Tuisku on erittäin fiksu ja noin yleisesti ottaen melko hyvin käyttäytyvä koira :)

31. Melko tavallista menoa sekä Harmiina

28.5.-3.6.2012

Tämä viikko oli melko tavallinen, jos nyt näin voi sanoa. Tai jos mitään viikkoa voi kuvata sanalla tavallinen, niin se oli varmaan sitten tämä viikko :) Maanantaina olimme sopineet koiratreffit raviradan koirapuistoon jo ennestään tutun bichon frisén Milon kanssa. Tuisku ja Milo leikkivät tunnin ajan, ja täytyy kyllä sanoa, että koirilla menee leikki melkoisen hyvin yksiin! Välillä toki koiria sai innostaa pallolla, mutta muuten ne kyllä juoksivat ihan omasta aloitteestaan; välillä jahtaajan roolissa Tuisku ja välillä Milo. Raviradalle tuli myös walesinspringerspanieli, ja Tuisku keksi karata koirapuiston aidan ali sitä tervehtimään. En ollut edes tajunnut, että se tosiaan mahtuu sieltä aidan alta! Onneksi spanieli oli hyvin ystävällinen, niin mitään sen kummempaa härdelliä ei päässyt syntymään.

Tuisku ja Milo

Tiistai olikin ihana päivä, kun minulla oli töistä vapaata. Kerrankin sattui otollinen, suhteellisen aurinkoinen sää noin vapaapäiväksi, joten hyödynsimme sen Tuiskun kanssa olemalla paljon ulkona. Toteutettiin pienimuotoista kotiagilityä takapihalla (erilaisia ohjausjuttuja), eli puiden ja pensaiden kiertämisharjoituksia sekä paria hyppyä kyhättynä risuista. Tuisku kyllä hoksasi heti idean, vaikka nämä kyhäelmät eivät muistuttaneet agilityesteitä sitten yhtään :D Aloin opettamaan Tuiskulle myös uutta eteen-käskyä, eli Tuiskun olisi tämän avulla tarkoitus oppia irtoamaan eteenpäin, vaikka minä jäisinkin taaemmas. En tule kuitenkaan pysymään sen vauhdissa agilityssä, joten sen olisi hyvä oppia hakemaan myös itse esteille vähän kauempaakin. Tein parin esteen suoraa linjaa, ja Tuisku kyllä ymmärsi tämänkin jujun todella nopeasti. Palkkasin sitä välillä myös pallolla, mikä on helpompi näin yksin treenatessa toteuttaa. Tuisku ei ollenkaan pitänyt pallopalkkaa huonona, vaikka tähän asti olemme käyttäneet aina oikeastaan herkkupalkkaa.

Keskiviikko olikin muuten ihan normipäivä, mutta ilmoitin meidät Kalajoella alkavalle agilityn 10 kerran jatkokurssille. Agilityn itsenäisen treenaamisen mahdollisuudesta ei nyt ole tullut mitään infoa, joten pakko jotakin agilityjuttuja keksiä näin kesän ajallekin :) Onhan tuonne treenipaikalle matkaa, mutta kun kurssi ei ole hinnalla pilattu, niin käytetään tilaisuus hyödyksi. Torstaina menin itse hevostelemaan, joten Tuisku pääsi miesväen kotiin iltahoitoon. Tuisku kyllä viihtyy siellä maalla aivan valtavan hyvin! Mikäs siinä pallon perässä juostessa, kun on niin paljon tilaa. Tuisku ei millään haluaisi sieltä lähteä pois oikeastaan koskaan. Lampaidenkin ollessa nyt ulkona Tuiskulla on niissäkin jännää seurattavaa :)

Saimi kopissaan

Perjantaipäivä oli tavallinen mutta siitä mukava, että sekä aamu- ja iltalenkeillä satuimme läheiselle pururadalle bichon frisé Milon kanssa yhtäaikaa. Koirat saivat siis leikkiä tänäänkin kahteen kertaan, vaikkemme olleet mitään suunnitelleetkaan etukäteen. Milo on hieman Tuiskua ehkä korkeampi ja meni muutaman kerran Tuiskua karkuun kivien päälle. Tästä kivikiipeilystä Tuiskukin innostui ottamaan mallia, mutta vähän toppuuttelin sitä niiden takajalkojen kynsien takia. Onneksi ne ovat nyt vähän jo kasvaneet takaisin! Lauantaina vietimme rauhallisen päivän kotona pitkän lenkin ja leikkituokioiden kera. Tuiskun turkin harjaamiseen menikin sitten reilu tunti, kun harmaan korvan takana ollut takkukin vaati selvittämistä. Nuo korvakarvat ovat kyllä semmoista silkin ja pumpulin sekoitusta, että tahtovat väkisin pakkautua takuiksi, jos joka päivä ei muista niitä käydä harjan kanssa läpi.

Sylvi ja Tuisku

Vihreä hetki

Miesväen kotona oli kolmas kissapentue, ja tällä viikolla kaikki kuusi pentua pääsivät uusiin koteihin. Todella kaunis ja vilkas harmaa tyttöpentu sai kodin Jyväskylästä, joten lähdimme autoreissulle viemään sitä hieman lähemmäs Perhoon. Harmiinaksi kutsuttu pentu matkusti Tuiskun kanssa automme takapenkillä, molemmat omissa häkeissään. Peitimme kissan häkin vielä pyyhkeellä, jotta se olisi vähän rauhallisempi näin ensimmäisellä autoreissullaan. Harmiina kuitenkin päätti miukua lähes koko 1,5-tuntisen matkan ajan niin paljon, kuin pienestä kissasta vain lähti ääntä! Tuisku sen sijaan ottaa jo varsin rauhallisesti autossa - jospa se häkki tuntuu ihan turvalliselta. Tuisku ei vieläkään tule autoon vapaaehtoisesti, enkä tiedä, aikooko ikinä tullakaan, mutta malttaa kuitenkin makoilla häkissään, mikä sinänsä on suuri edistysaskel :)

Kissanpennut, yksi puuttuu

Harmiina

30. Kesän tuntua

21.-27.5.2012

Tällä viikolla ilmeni kaksi ongelmaa, joita en lainkaan osannut odottaa. Ensimmäisen ongelman oikeastaan huomasin jo viime lauantaina, kun leikkasin Tuiskun kynsiä. Jostain syystä molempien takatassujen kaksi keskimmäistä kynttä olivat kuluneet lähes verirajaan asti?!? Tuiskua ei kyllä ole poikkeuksellisesti lenkkeilytetty asfaltilla tai tehty muutakaan, missä kynnet olisivat voineet kulua. Tuisku ei kyllä mitenkään varo niitä tai tee muutakaan, mikä kertoisi tassujen olevan kipeät - onneksi. Täytyy nyt pysytellä ainakin viikko kokonaan pois asfaltilta.

Toinen sangen yllättävä ongelma Tuiskun kohdalla oli, että Tuisku ei syönyt. Tuisku on ihan aina syönyt aivan kaiken, mitä sille on annettu. Nyt Tuisku sitten vain kävi kupilla haistamassa ja lähti pois. Tämä tapahtui etenkin, jos tarjolla oli pelkkää nappulaa plus piimää. Annoin aina saman ruuan tarjolle uudelleen, ja kyllä Tuisku söi joka päivä vähintään yhdestä ruuasta puolet. Tuntui vain, että koira alkoi sen verran nuutumaan, että oli pakko antaa välillä pelkkä puuroannoskin (järkevää vai ei, en tiedä). Nirsoiluahan tuo selvästi oli, ja taisi tuossa lähellä olla yksi juoksuinen narttukin sekoittamassa Tuiskun pään ;) Herkut toki kelpasivat, maha toimi niin kuin pitikin jne, että mistään mahaongelmastakaan tuskin oli kyse.

Maanantaina Tuisku pääsi tutustumaan raviradan koira-aitauksessa kaverini leikattuun silkkiterrieriurokseen Leoon. Leo on minulle tuttu jo entuudestaan, sillä se oli meillä viikon hoidossa noin vuosi sitten. Leo ja Tuisku tapasivat joulun tienoilla jo aiemmin, mutta tapaaminen ei mennyt kovin hyvin. Oli kylmä talvi, joten päätimme nähdä Leon kotona. Se taas ei oikein sopinut Leolle, ja Tuiskukin ärähti sille pari kertaa, kun Leo oli ilmeisesti vähän liian tunkeileva. Nyt viisastuneina päätimme nähdä ei-kenenkään-maalla, ja osat olivat etenkin Leon leikkauksen myötä vaihtuneet. Tuisku tapansa mukaan yritti muutamaan otteeseen hyppiä Leon päälle, mutta kyllä koirat innostuivat vähän leikkimäänkin :) Yritin myös ottaa Tuiskuun kontaktia välillä, mikä onnistui enimmäkseen hyvin tuloksin. Välillä tosin Tuiskun korvat olivat ihan hukassa!

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko tavalliseen tapaan. Päivät olin töissä, ja iltaisin vietettiin Tuiskun kanssa laatuaikaa lenkin ja koulutusjuttujen muodossa. Torstaiaamuna sattui kuitenkin pururadalle yhtäaikaa bichon frisé Milo, jonka kanssa Tuisku saikin sopivasti vetää kunnon aamuspurtit! Näyttivät koirat olevan todella innoissaan tästä yllättävästä aamutapaamisesta :) Illalla käytiin Tuiskun kanssa vielä lampaita katsomassa miesväen kotona. On ne vaan ihania!

Lauantaina suunnattiin Ylivieskaan mätsäriin :) Ilma oli aurinkoinen, suorastaan helteinen! Match show järjestettiin Kärkkäisen parkkialueella, mutta osallistujamäärä olisi saanut olla kyllä isompikin tapahtumien jatkuvuuden kannalta. Pentuluokassa taisi koiria olla 12, ja Tuiskun lisäksi luokassa kilpaili myös toinen merlesheltti. Tämä Halla paljastui lopulta Tuiskun sukulaiseksi (molemmilla emon isä Moorwood Caribbean Blue Lover)! Tuiskulla oli parinaan bostoninterrieri, ja Tuisku oli numerolla 6. Tuiskun kehäkäytös oli kyllä jälleen ihan erinomaisen hyvä, ja Tuisku saikin sen ansiosta punaisen nauhan.

Pentujen punaisten kehässä koiria oli yhteensä kuusi, joista sijoittui neljä koiraa. Voiton näistä vei siperianhusky, joka oli myös edellisessä Ylivieskan mätsärissä. Tuisku oli lopulta punaisten toinen :) Neljänneksi tullut walesinspringerspanieli olikin sitten tuttu Kannuksen mätsäristä, että kyllä täälläkin päin alkavat tulla tutuiksi pikku hiljaa nämä koiraihmiset. Palkinnot olivat kyllä tällä kertaa melkoisen runsaat: pokaali, ruusuke, Tuiskulle nalle-lelu, viiden kilon ruokasäkki, neljää erilaista koiranherkkua useampi paketti sekä puruluita :) Kyllä Tuiskun nyt kelpaa.

Tuisku PUN2 ja mätsäripalkinnot

Sunnuntaina hyvä sää jatkui, mikä kyllä toi jo semmoista kesän tuntua :) Kokkolassa olisi ollut mätsäri, mutta sen sijaan päätimme käydä Tuiskulle näyttämässä hevosia Kannuksen raveissa. Tuisku käyttäytyi kyllä erittäin esimerkillisesti, eikä haukkunut kovaa juokseville hevosille kertaakaan! Täytyy kyllä todeta jälleen kerran, että voin kyllä olla todella onnekas näin hyväluonteisesta ja selväpäisestä koirasta. Iltapäivällä menimme sitten miesväen mökille, jota siivosimme käyttökuntoon talviteloilta. Tuisku oli aivan innoissaan merivedentuoksuisesta ilmasta ja mökkipihasta! Itse jonkin verran pelkäsin punkkeja, mutta eipä niitä löytynyt koirasta yhtäkään illan päätteeksi. Lampaatkin laskettiin kesälaitumelle, joten tästä kai se kesä voi alkaa :)

Tuiskua puri varpaasta muurahainen!