sunnuntai 30. syyskuuta 2012

41. Sankarikoira

6.-12.8.2012

Maanantaina satoi lähes koko päivän - taas. Tätä sadetta on kyllä saatu tälle kesälle jo ihan tarpeeksi! Se on tullut huomattua mm. aina märistä lenkkareista ja tuulipuvusta sekä koiran kurapyyhevuoresta, joka pyykkipäivään mennessä on kasvanut ihan kiitettäviin lukemiin. Miten ihmeessä selviävät ne ihmiset, joilla on useampi koira tai isompi kuin kuuden kilon sessu talossa?

No, joka tapauksessa maanantaina menimme Neean ja Veeran sekä Hennan ja Miisan kanssa käymään koirapuistossa. Tuisku leikki mukavasti molempien narttukoirien kanssa vuorotellen. Tuiskukin on saanut vähän itsevarmuutta isojen koirien kanssa juurikin Veeran ja Miisan ansiosta. Niiden kanssa varuilta on kuitenkin tehty niin, että vain toinen on yhtä aikaa Tuiskun kanssa irti. Otettiin myös vähän näyttelytreeniä, sillä halusin testata uutta Kuopiosta ostettua näyttelyhihnaa. Tuisku juoksi ihan hyvin silläkin, joten ehkä se otetaan nyt sitten vakiokäyttöön tästä lähtien :) Vanha hihna saa toimia varavaihtoehtona.

Tiistaina meillä oli viimeiset treenit Kalajoen jatkokurssilla. Treenikerta oli kyllä pienoinen katastrofi. Tuisku oli töideni takia hyvin pienellä aktivoinnilla ja lenkityksellä koko päivän, ja jouduin lähteä töihin suoraa treeneistä. Toki Tuisku sai siellä asianmukaiset lämmittelyt, mutta sen mielentila oli jo naksahtanut semmoiseen "agilityä, jeejee" -tilaan, joten meno oli sen mukaista. Radanpätkässämme oli pari hyppyä kaarevalla uralla, mutkaputki, jolle piti tehdä persjättö, hyppy ja mutkaputki. Kenttä oli yhtä vesilätäkköä ja lammikkoa, joten ei siinä tohtinut edes kunnolla juosta. Niinpä olin aina auttamattomasti myöhässä.

Toisena harjoituksena teimme ekalta kerralta tuttua kahden esteen takaakiertoa, joka nyt onnistui paljon sujuvammin kuin pari kuukautta sitten. Jotain kehittymistä tässä on siis täytynyt kesän aikanakin tapahtua, edes ihan pientä! Varmaan se kehittyminen on lähinnä tullut omaan kehonhallintaan, jolloin toki Tuiskukin menee heti paremmin. Rengaskin sujui hyvin. Ainoa ongelmakohta oli se, että Tuisku hakee liikaa targetille, ihan kesken radankin se saattaa katsoa palkkaajaa ja jopa juosta sinne, jolloin koko radan rytmi katoaa. Täytyy varmaan alkaa vähän siedättämään sitä kuppiin esim. temppujen tekemisen yhteydessä, jotta kuppi menettää ihan vähän merkitystään, mutta ei liikaa!

Miisa ja Tuisku <3

Keskiviikko oli yllättäen sadepäivä. Milon kanssa sovittu aamulenkki peruuntui todellakin "koiranilman" takia. Kävimme sitten Tuiskun kanssa kaksistaan kävelemässä, ja olimme kyllä läpimärkiä sen jälkeen. Meidän lenkkipolkukin oli muuttunut virtaavaksi purojen rykelmäksi. Vapaapäivän kunniaksi aloin myös suunnitella tulevan syksyn kursseja ja treenimahdollisuuksia. Ilmoitin lopulta meidät ACE:lle trainings-ryhmään, joka on tavallaan ensimmäinen valmennusryhmä peruskurssin käyneille. Ryhmäpaikka on jatkuvasti kerran viikossa, ei siis mikään kurssimuotoinen juttu. Opiskelijabudjetti voi tosin tulla vastaan jossakin vaiheessa, mutta paikan irtisanominen kuulostin niin helpolta, että otin paikan vastaan :) Laitoin myös ilmoittautumisen menemään kontaktikurssille, mutta siitä ei ole vielä tullut vahvistusta.


Tuiskullahan on vähitellen nyt vaihdettu penturuuasta Royal Canin mini adult -nappularuokaan. Tuiskulla on nyt sitten vajaan viikon ollut maha hieman löysällä. En tiedä, johtuuko se tuosta ruuasta, sillä vaihdosta on ollut meneillään jo kolmisen viikkoa. Tuisku saa edelleen sekaisin pentu- ja aikuisruokaa, enkä omasta mielestäni alussa huomannut mitään vatsavaivoja. Etenkin maanantaina Tuisku oli suorastaan ripulilla, joten ostin sitten apteekista Promaxia ja Tehobaktia, joista onkin nyt ollut apua. Toivottavasti Tuiskun maha rauhoittuu pian, ettei tarvitse tehdä kummempia toimenpiteitä.


Torstaina Tuisku pääsi jälleen lammastilalle juoksentelemaan koko illaksi, mikä kyllä teki sille hyvää! Perjantaina kävimme itsenäisesti treenaamassa agilityä parin muun koirakon kanssa. Teimme hieman samanlaisen radan kuin tiistaina kurssilla, eli ensin pari hyppyä (eivät ihan suorassa linjassa), mutkaputki (persjättö), hyppy kohti ei mitään, tiukka kaarros vasemmalle mutkaputkeen (takaa leikkaus) ja viimeisenä rengas. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, että rengas sujui koko ajan tosi hyvin! Ensin en meinannut itse ehtiä ensimmäisen putken jälkeen oikealle paikalle, mutta sain onneksi korjattua virheeni. Ongelmana on myös kumartelu, mutta ehkä se vain tässä alkuvaiheessa on pientä varmistelua, jonka toivottavasti saa joskus karsittua pois.

Viikonloppuna Tuisku pääsi meidän kanssa mökkeilemään merenrantaan. Voi miten Tuisku taas nautti olostaan, kun sai toimia grillin vahtina, jahdata perhosia, etsiä mökin pihasta ihania aarteita (erilaisia risuja, keppejä ja käpyjä) sekä päivystää mökin pihaa sisäsohvalta, jonka kohdalla ikkuna on juuri sopivassa kohdassa Tuiskua ajatellen.

Saipa Tuisku vielä sankarin tittelinkin, kun löysi perheen kadoksissa olleen Virkku-kissan. Itse en varmasti olisi kissaa huomannut, mutta Tuisku ilmaisi selvästi pusikossa olevan jotakin, kun olimme sunnuntaina aamulenkillä. Aikani siinä huutelin Virkkua, sillä se oli joskus ennenkin lymyillyt mökin lähettyvillä. Lopulta kissa tulikin esiin ensin hieman epäröiden, mutta lopulta antoi kuitenkin kiinni. Sidoin Tuiskun puuhun, juoksin kissan kanssa mökille ja äkkiä takaisin Tuiskun luo. Siellä Tuisku istui kaikessa rauhassa siinä paikassa, mihin olin sen jättänytkin. Tuisku osoitti jälleen taas fiksun luonteensa - meidän oma sankarikoira <3

perjantai 21. syyskuuta 2012

40.Savo show ja filmitähteilyä

30.7.-5.8.2012

Maanantaina aloitimme viikon näyttelytreeneillä, joissa olivat osallisina Tuiskun lisäksi novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa, sheltti Fiti sekä Milo. Näyttelytreenit menivät jälleen vaihtelevasti, sillä Tuiskun kanssa on hirvittävän vaikea juosta liian hitaasti menevän perässä. Joudun joko pysähtelemään vähän väliä tai sitten ottamaan hirmu pitkän välimatkan heti alkuun, jolloin Tuiskun mielessä syntyy ota-kiinni-jos-saat-leikki, ja nätisti ravaaminen ei onnistu millään. Koirat saivat pitää pari leikkituokiotakin, mikä teki taas ainakin Tuiskulle hyvää.


Tiistaina oli taas vuorossa Kalajoen agilitykurssi - kaatosateessa tietenkin. Radassa oli tällä kertaa kaikki kontaktiesteet sekä kepit, joten teimme sitten ihan erillisiä pieniä pätkiä, jotka olivat paremmin meille sopivia. Teimme erilaisia 4-5 esteen hyppy-putki-sarjoja, lähinnä irtoamista ja pieniä ohjaustehtäviä. Kerta jäi hieman lyhyeksi ensinnäkin jo kauhean ilman takia, joten ensi kertaa paremmalla onnella odotellessa.

Torstaina pakkasin töiden jälkeen koiranäyttelykamppeet kasaan, ja lähdimme vielä ajamaan myöhään illalla Kuopioon - jälleen kaatosateessa. Ajomatka kesti hieman tavallista kauemmin huonon sään sekä Tuiskun pahoinvoinnin takia - pysähdyimme pari ylimääräistä kertaa, sillä Tuisku näytti todella pahoinvoivalta. Reipas koira sinnitteli koko matkan kuitenkin perille asti ilman oksentelua. Tuisku oli aivan innoissaan huomattuaan perillä, mihin olimmekaan tulleet. Puolenyön jälkeen suoritimme vielä tavaroiden pakkaamisen näyttelypäivää varten sekä tassujen ja kauluksen pesun ja kuivauksen.




Mitäs mulkoilet? :D





Perjantaiaamu valkeni kaikkien sääennusteiden vastaisena poutaisena! Kävimme heti aamulla tunnin reippaan lenkin, jotta Tuiskulta saatiin enimmät aamuenergiat purettua. Otimme myös riskin, ja menimme 15 minuutiksi Viiman kanssa koirapuistoon. Puisto ei onneksi ollut mitenkään kurainen, joten koirat eivät sen kummemmin likaantuneet telmiessään. Koirat olivat kyllä tosi innostuneita jälleennäkemisestä, sillä olihan edelliskerrasta aikaa jo kolme kuukautta.


Kansainvälinen näyttely järjestettiin Sorsasalon raviradalla, jonne ei meiltä ole kuin kymmenen minuutin ajomatka. Olimme paikanpäällä lähes puoltatoistatuntia ennen kehän alkua, ja löysimme kehämme radan takasuoralta varsin näppärästi. Parkkeerasimme häkin ja muut tavarat kehän laidalle, laitoimme Tuiskun turkkia ja juoksin sen kanssa kehässä. Minun onneni esittäjänä oli se, että Tuisku vaikutti hieman väsyneeltä eilisestä automatkasta. Niinpä Tuiskun esiintyminen ja kuunteleminen ennen kehää keskittyi jo varsin hyvin minuun ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta.

Meidän luokassamme oli yhteensä viisi koiraa. Tuisku oli aakkosissa ensimmäisenä, ja sitä paikkaa olimme erityisesti treeneissä harjoitelleetkin. Tuiskun käytös kehässä oli kyllä ihan täysi kymppi, eikä enempää olisi mitenkään voinut tehdä. Tuisku juoksi sekä yksin että ryhmässä aivan erinomaisen hyvin häntä oikealla korkeudella, ja seisoi varmaan parhaiten ikinä juuri tuomarin arvostelussa. Olin jo melkein varma, että saamme erinomaisen arvosanan. Pettymys oli kyllä suuri, kun tuomari antoi arvosanaksi H. Olin suorastaan järkyttynyt siinä vaiheessa, kun tuomari tuli kertomaan, että tähän arvosanaan johti Tuiskun useat hammaspuutokset. Tuiskultahan todellisuudessa puuttuu vain yksi hammas, joten minun olisi pitänyt ymmärtää vaatia tuomaria katsomaan hampaat uudelleen.


Viima onneksi loisti kehässä paremmin, ja oli lopulta JUN EH JUK4. Tästä näyttelystä jäi itselle kyllä niin paha maku suuhun, että taidetaan pitää jonkin verran taukoa näyttelyistä. Ärsyttää oma tyhmyys, kun ei tajunnut, että tuomaria olisi voinut pyytää katsomaan hampaita uudestaan. Ärsyttää myös se, että Tuiskun superhieno, suorastaan ihan täydellinen esiintyminen meni tavallaan ihan hukkaan. Tuisku ei ole missään ikinä esiintynyt noin hienosti, ja nyt tuomari ei arvostanut sitä tippaakaan. Tarkemman näyttelyarvostelun voi lukea niiden omalta sivulta. Illalla pidettiin vielä Viiman ja Tuiskun leikkituokio, ennen kuin lähdimme ajomatkalle takaisin kohti Pohjanmaata.



Positiivisena asiana näyttelystä jäi mieleen se, että Tuisku pääsi Savon Sanomien videotähdeksi! Toimittaja tuli kysymään, osaako Tuisku tehdä jotakin temppuja. He olivat tekemässä videota koirien tempuista Savon Sanomien nettisivuille. Tuiskulla oli vielä paukkuja tallella, joten mielellämme näytimme pari temppua. Tuisku leikki sujuvasti kuollutta ja pujotteli jalkojeni läpi kävellessäni. Videon voi löytää osoitteesta http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/katso-nayttelykoirien-parhaat-temput/1231983
Lisäksi ostimme uuden näyttelyhihnan! Hihnassa on ketju (puolikuristava, säädettävä), ja hihna on mielestäni Tuiskulle sopiva harmaan värinen :)

Viima ensimmäisenä junnunarttujen kehässä
Tuisku sai viettää loppuviikon varsin leppoisissa tunnelmissa. Lauantaina olimme sukulaisen häissä, joten Tuisku sai olla vanhemmillani sillä välin. Sunnuntaina menimme käymään paikallisraveihin sään suosiessa, ja Tuisku osasi ottaa paikanpäällä varsin rennosti. Siitä on tullut kyllä varsin hyväkäytöksinen myös yleisötapahtumissa, eivätkä muut katsojat varmasti edes huomanneet sen läsnäoloa. Illalla kävimme myös lammaslaitumilla katsomassa laumaa ja lepuuttamassa hermoja ensi viikon koitoksia varten :)

maanantai 10. syyskuuta 2012

39. Lammaskoiran virka

23.-29.7.2012

Maanantaina menimme jälleen raviradan koirapuistoon. Tällä kertaa kokoonpanomme oli hieman pienempi, sillä Tuiskun lisäksi paikalle pääsivät vain novascotiannoutaja Veera sekä samojedinkoirapentu Viktor. Tuiskulle teki hyvää leikkiä pennun kanssa välillä, ja hyvin koirilla leikit sujuivatkin! Näyttelytreenitkin menivät ihan mukavasti, vaikka Viktor olikin lähinnä kuunteluoppilaana. Tuiskulle näissä kahdessa koirassakin oli jo ihan riittävästi häiriötekijöitä, ja toisaalta oli mukava, ettei aina ole liian vaikeaa ja paljon kaikenlaista huomionviejää.











Tuisku osaa piiloutua heinikkoon!


Tiistaina meninne jälleen Kalajoelle agilityyn. Meillä oli taas eri sijainen, joka kyllä osasi antaa hyviä vinkkejä :) Teimme Tuiskun kanssa radanpätkää, jossa oli kaksi hyppyä (toinen takaakierrolla), mutkaputki sekä rengas. Ideana oli vahvistaa suoritusvarmuutta renkaalla, joten teimme sitä ensin ihan yksittäin ja sen jälkeen osana tätä radanpätkää. Tuisku kyllä hoksasi homman hienosti parin erehdyksen jälkeen, joten vaikeusaste oli Tuiskulle ihan sopiva. Toinen minulle uudempi asia oli takaaleikkaukset, joita harjoiteltiin kolmen hypyn suoralla. Pari kertaa saatiin onnistumaan kohtalaisesti, vaikka olimme aluksi Tuiskun kanssa molemmat hieman hukassa. Jätettiin kuvio hautumaan, ja kokeillaan joskus myöhemmin uudelleen.


Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat varsin tavallisia päiviä. Meillä oli kesävieraita, joten Tuiskun kanssa harrastukset jäivät hieman vähemmälle. Toki perus palloleikit, aktivoinnit ja muut hoidettiin tavalliseen tapaan. Lauantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja kesäinen, joten olimme paljon ulkona. Tuisku keksii kyllä pihalla omaa tekemistä, vaikka sille ei aina sitä tarjoaisikaan.


Lauantaina menimme vielä Himangalle lammashommiin. Tuisku oli innolla mukana täyttämässä lampaiden vesiastioita ja jakamassa iltaheiniä. Tuisku päätti myös olla itsenäinen lammaskoira ja karkasi KAKSI kertaa pässien aitaukseen ilman lupaa! Tuisku kyllä nauttii aina, kun pääsee vähän "paimentamaan" lampaita - kyllä sillä varmasti jonkinlainen paimennusvietti löytyy. Sunnuntaina samat lammastehtävät jatkuivat, ja Tuiskun ilmeestä päätellen sillä oli kyllä oikein hauskaa juosta ympäri lammastilaa milloin missäkin jutussa auttamassa. Osa karitsoista tulee jo nykyään innolla aidan viereen odottamaan, josko niiden karvainen salamaystävä ilmeistyisi aidan raosta niitä nuuskimaan :)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

38. Treeniviikko

16.-22.7.2012

Maanantaina viikko alkoi heti tehokkaasti näyttelytreeneillä. Kokosimme oman porukan, jolla olikin hyvä harjoitella. Porukkaamme kuuluivat tällä kertaa novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä jo ennestään tuttu bichon frisé Milo. Menimme harjoittelemaan raviradan koira-aitaukseen, jossa ei onneksi ollut muita samaan aikaan. Teimme kolme teeniä pienissä pätkissä, ja aina kun Tuiskulla meni hyvin, päästimme koirat palkinnoksi leikkimään keskenään. Tässä tulikin samalla myös harjoiteltua parhaiden kavereiden kanssa treenaamista, mikä toivottavasti toisi Tuiskulle lisää malttia ja selvää eroa siihen, milloin leikitään ja milloin ollaan "töissä".






Tiistaina olimme jälleen Kalajoella agilitytreeneissä. Meillä oli tällä kertaa sijainen, joka kyllä teki myös ihan mukavan radan. Me menimme jälleen radan kahdessa pätkässä. Esteiden välit olivat taas melko pitkät, joten minulla oli vaikeuksia ehtiä joka paikkaan ajoissa. Ohessa on taas radasta paintilla veistelty piirroskuva, toivottavasti siitä ottaa jotakin selvää. Suoralla oli siis alkuun kaksi hyppyä, siitä mutkaputkelle (persjättö), pari hyppyä suoralla, vähän jännä kulma loivalle mutkaputkelle ja eteenkäskyn siivittämänä muurin ja hypyn yli.


Näin teoriassahan tämä kuulostaa varsin simppeliltä, mutta hieman muhkuraisen, pitkähkön ruohokentän lomassa pitkillä väleillä olevat esteet tekivät minulle ainakin hommasta hieman haastavan noin kokonaisuudessaan. Lisäksi Tuisku keksi ottaa enemmänkin häiriötä muista koirista, joiden luo piti karata pariinkin otteeseen kesken radan. Tuota se ei ole aikoihin tehnyt eikä toivottavasti muista sitä jatkossakaan.

Keskiviikkona Tuisku pääsi Milon kanssa purkamaan energiaansa pururadalle, ja torstaina vein Tuiskun päivähoitoon lampaita katsomaan :) Perjantaina pidettiin sitten uudet näyttelytreenit raviradan koira-aitauksessa Milon, Miisan sekä novascotiannoutaja Sirin voimin. Jälleen käytimme samaa periaatetta, eli kun saatiin onnistuneita suorituksia, koirat pääsivät leikkimään keskenään. Tätä toistettiin kolme kertaa pienissä pätkissä, jotta koirat eivät tylsisty. Tuiskulle edelleen pahinta näyttää olevan Milon perässä rauhallisesti ravaaminen, kun se Tuiskun mielestä ennemminkin on "ota kiinni jos saat" -leikki! Seisominen paikoillaan sen sijaan onnistuu hyvin jo 90% ajasta, mihin täytyy muistaa olla tyytyväinen.

Lauantaina vietimme viikonloppua melko rauhallisissa ja kerrankin aurinkoisissa merkeissä! Tuiskusta on tullut kyllä kesän aikana melkoinen pihakoira - se ei millään haluaisi tulla sisälle, vaan mieluummin tarkkailisi pihapiiriä portailta käsin. Aina, kun joku on menossa ulos, Tuisku on ensimmäisenä ovella lähdössä mukaan - oli kyse sitten auton pesusta, portaiden lakaisusta tai kirjan lukemisesta aurinkotuolissa. On kyllä ihanaa, kun koiraa voi pitää pihallakin valvotusti irti ilman, että tarvitsee pelätä sen lähtevän milloin minkäkin hajun perään kuurona juoksemaan.

Sunnuntaina kävin itsenäisesti treenaamassa agilityä saman radanpätkän kuin tiistaina Kalajoella. Nyt kenttä oli eri eli hiekkakenttä, joka oli paljon helpompi juoksemista ajatellen. Pääsimme kerran koko radan puhtaasti sen jälkeen, kun olimme aluksi tehneet sen kahdessa osassa, ja olin Tuiskuun todella tyytyväinen! Tähän olikin hyvä lopettaa tämä viikko, ja odotella seuraavia agilityhaasteita taas tulevalta viikolta :)