lauantai 28. heinäkuuta 2012

35. Mätsäri sekä kauan odotettu pentuetapaaminen

25.6.-1.7.2012

Maanantai oli ihan peruspäivä. Milon perhe oli lomailemassa, joten meidän perinteinen maanantain leikkituokio jäi tällä viikolla väliin. Tiistaina sen sijaan menimme Kalajoelle agilityn jatkokurssin harjoituksiin. Tuisku kävi treeneissä ihan valtavilla kierroksilla, minkä vuoksi sillä oli pieniä keskittymisvaikeuksia. Renkaan ja pussin kanssa oli alkuun pieniä ongelmia, kun Tuisku yritti vain juosta niiden ohi palkintoa hakemaan. Voisi tuon renkaan opettamisen ottaa ihan asiaksi, kun tulee käytyä itsenäisesti treenaamassa. Tuisku hyppäsi muutaman kerran myös renkaan sivusta kettinkien välistä, ennen kuin rengas taas lähti sujumaan oikein. Teimme myös paria pientä radanpätkää hypyistä ja putkista, jotka sujuivatkin loppujen lopuksi ihan mukavasti :) Tuiskun kanssa pitäisi käydä kunnon juoksulenkki aina ennen agilitytreenejä, mutta sitten en itse kyllä enää jaksaisi treeneissä varmaan juosta yhtään!

Keskiviikkona vuorossa oli Kokkolan match show ja tuomarina Annika Hohenthal. Ilma oli heti kuin syksyllä - tuuli oli todella kylmä ja sadekin uhkasi koko ajan. Ajankohta ei ollut mikään paras mahdollinen, sillä minun oli lähdettävä ajamaan KiltAreenalle suoraan töistä. Tuisku vaikutti koko automatkan hieman väsyneeltä, mutta kun pääsimme paikanpäälle, koira lähes räjähti käsiin. Tämä oli kyllä odotettavissa, mutta salaa toivoin, ettei näin kuitenkaan kävisi. Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä aiheutti halli, jossa oli parhaillaan menossa agilityharjoitukset. Tuiskunhan ei tarvitse kuin kuulla sana "putkeen" tai jonkun koiran juoksevan putkesta, niin sillä naksahtavat aivot tietynlaiseen "agilitytilaan" - ja siinä tilassa ei kyllä mätsärikehään oikein kannata mennä :D





Kuva: Johanna Niiranen
Mätsäri oli siis hallin pihalla, mutta ei onneksi ihan vieressä, joten Tuiskukin oli autuaan tietämätön niistä agilitytreeneistä. Pentuluokkaan oli ilmoitettu 20 koiraa, ja olimme suunnilleen luokan puolivälissä. Pahaksi onneksi saimme pariksemme ISON englanninvinttikoiran ja vieläpä mustan sellaisen, mikä taitaa olla Tuiskun pahin painajainen. Hyvin Tuisku kyllä juoksi ison mustan koiran perässä, mutta edellä ei varmasti olisi suostunut menemään. Muita shelttejäkin oli paikalla, ja Tuisku huomasi ne juuri meidän kehävuorolla. Tämän seurauksena Tuisku sai "pientä" lisäenergiaa tuohon esiintymiseensä, mikä lopulta oli aika hätäistä ja häntä pystyssä -meininkiä. Saimme kuitenkin punaisen nauhan (?!).

Tuisku PUN3. Kuva: Johanna Niiranen
Punaisten kehässä Tuisku juosi keskellä letkaa, ja veti aika lahjakkaasti edessä menevän perään, vaikka kuinka sitä komensin tai kehuin, kun meni hyvin. Seisotuskin meni vähän heikosti, sillä takana olevan ranskan bulldoggin omistaja päästi aina koiransa ihan kiinni Tuiskun häntään useista kielloistani huolimatta. Lopulta olimme kuitenkin punaisten kolmansia, joten ehkä se Tuiskun esiintyminen sitten tuntui minusta pahemmalta kuin miltä oikeasti näytti. Ranskan bulldoggi oli toinen ja kultainennoutaja voitti. Palkintona tällä kertaa karkkipussi, pokaali, ruusuke ja lelu Tuiskulle :)

Torstaina Tuisku pääsi jälleen Himangalle katsomaan lampaita, ja perjantainakin oli ihan normipäivä. Lauantaina sen sijaan kävin Tuiskun kanssa ensimmäisiä kertoja hölkkä-kävelylenkillä. Noin tunnin lenkin jälkeen (josta hölkkää about 20min) Tuisku ei ollut millänsäkään, vaan sen kanssa piti vielä jatkaa palloleikkejä. :) Illalla kävimme ottamassa agilityä itsenäisesti. Otimme yhden ACE:n basics-kurssilta tutun radan, jossa oli kaksi hyppyä takaakiertoineen, putki (persjättö), hyppy, ja sama takaisinpäin. Rata tuotti kurssilla vaikeuksia, mutta kas vain, nyt saimme sen menemään varsin näppärästi! :) Alkaa itsellekin valjeta, mitä minä tein väärin, jos koira ei mennytkään oikein. Se on hienoa, kun itsekin alkaa sen verran olla selvillä, että osaa jotain virheitä korjata ja oppia niistä. Lisäksi otettiin rengasta yksittäin. Sekin sujui hyvin, kun näytin Tuiskulle selkeästi, mistä sen piti hypätä.


Sunnuntaina otimme heti aamulla suunnaksi Tampereen Pirkkalan, sillä olimme sopineet pentuetapaamisen kasvattajan luokse. Löysimme perille noin neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Tuisku-raukka oksensi ihan loppumetreillä niin, että koko häkki lainehti aamueväistä (vaikka Tuisku ei aamulla syönyt edes täyttä annosta). Ilma oli muutenkin helteinen, joten ajomatka oli aika tuskaisa myös meille ihmisille. Perillä meitä odotti kahdeksan koiran lauma, jossa olivat mm. Tuiskun emo Kerttu sekä emonisä Curre. Vierailulle olivat myös saapuneet Tuiskun siskot Elli ja Taimi sekä puolisisko Vilma omistajineen. Koirat leikkivät mukavasti keskenään meidän ihmisten vaihtaessa kuulumisia. Saimme trimmausvinkkejä sekä tassuille että korville. Tuiskun viralliseksi korkeudeksi mitattiin 36,1cm. Oli hauska huomata, että Tuiskussa ja siskoissa oli havaittavissa samoja piirteitä :) Toivottavasti saamme vielä joskus koottua koko pentueen kasaan Pampulaa ja Villeä myöten. Paluumatka sujui jo rauhallisemmin Tuiskun nukkuessa suurimman osan matkasta - ilman pahoinvointia!


Tuisku ja Taimi
Bigandan Love In Snow eli Kerttu-emo

Tuisku, Taimi ja Kerttu





Tuisku, Kerttu, Wiivi, Opri ja Taimi
Taimi ja Tuisku huilaavat
Vasemmalta Taimi, Vilma, Elli, Kerttu ja Tuisku <3

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

34. Keskikesän juhlaa

18.-24.6.2012

Maanantai oli ihan normipäivä; ei perus palloleikkien, lenkkeilyn tai koulutustuokioiden lisäksi mitään kummallista. Tiistaina sen sijaan olimme taas Kalajoella agilitykurssilla. Sade uhkasi koko ajan, mutta ei mitään kaatosadetta kuitenkaan saatu niskaamme. Teimme lyhyitä suhteellisen helppoja putkesta ja muutamasta hypystä koostuvia radanpätkiä sekä yksittäin jälleen rengasta. Tuisku oli kyllä hyvä - kuten aina :) Itsekin kovasti teen töitä, jotta oppisin! Meillä ei kyllä ole mihinkään kiire, vaan pääasia on, että molemmilla on hauskaa!

Keskiviikon voi lukea jälleen taas näihin normipäiviin, minkä lisäksi teimme näyttelytreeniä kotipihassa. Tuisku juoksee tosi hyvin yksin. Hihna saa olla ihan pitkänä ja löysänä, eikä Tuiskulla nouse häntäkään parin huomautuksen jälkeen. Tuiskua ei aina huvita seisoa, sillä palkkaan sen vain täsmälleen oikeanlaisesta seisomisasennosta (tasajaloin), mutta koitan kuitenkin aina innostaa sitä jatkamaan. Siitä Tuisku on helppo, että se innostuu 99% varmuudella mistä vain, eikä sitä ole lainkaan vaikeaa motivoida jatkamaan. Näyttelyharkoissa on vain se ongelma, että liikaa innostuessaan Tuisku sitten käy näyttelyhihnan kimppuun, koittaa ottaa maasta esim. kävyn tai roskan ja kantaa häntää kuin soihtua. Silloin Tuisku ei myöskään malta seisoa oikein. Onneksi semmoinen kultainen keskitie alkaa pikkuhiljaa löytyä.







Sylvi
Torstaiaamulle olimme sopineet treffit Milon kanssa pururadalle. Pojat saivat kyllä hyvän aamulenkin (tekisi kyllä hyvää itsellenikin!), kun juoksivat peräkanaa purut pöllyten mäkiä ylös alas :) Tuisku onneksi keskittyy Milon kanssa hauskanpitoon, eikä sille niin tyypillisen toisten koirien selkään hyppimiseen. Illalla Tuisku pääsi vielä lampaita katsomaan Himangalle, joten ainakin tältä päivältä sen liikunnan tarve tuli täytettyä.

Saimi
Perjantaiaamuna toistimme saman leikkituokion Milon kanssa, koska juhannusaatosta näytti tulevan sen verran lämmin, ettei päivällä kannattanut koiria hyppyyttää. Lähdimme Himangan mökille juhannuksen viettoon. Tuisku nautti, kun sai taas käydä kokeilemassa merivettä, avustaa grillaajia ja saunojia sekä sai osakseen paljon paljon rapsutuksia kaikilta juhannuksen viettäjiltä :)

Lauantai oli jopa helteinen päivä. Kävimme ajelemassa uimarannalla, jossa ei ollut koirakieltoa, joten Tuiskukin pääsi kokeilemaan uimista! Kannoin Tuiskun rauhallisesti veteen, ja pidin sitä sylissäni vedessä ensin niin, että sen maha ja tassut kastuivat. Sitten kastelin Tuiskun selän ja hännän, kannattelin sitä vedessä niin, että Tuisku alkoi polskimaan, ja päästin sen pienen matkan päästä rantaa kohti uimaan tullen itse perässä. Tämä toistettiin muutamaan kertaan, ja Tuisku sai aina rantaan päästyään hirveät hepulit! Tuisku kieri onnellisena hiekassa ja haki keppiä veden rajasta, mutta ei kuitenkaan mennyt kertaakaan uimaan itse. Ehkä se vielä joskus innostuu itsekin uimaan!

Sunnuntaina trimmasin Tuiskun tassut ja korvat, sillä Kokkolan näyttelyyn oli enää pari viikkoa aikaa. Täytyi taas todeta, että kylläpä nuo mun ohennussakset on sitten huonot! Taas tarvittiin avuksi ruuvimeisseliä, jolla ahkeraan sai kiristellä saksien löystyvää ruuvia varoen kuitenkaan kiristämästä liikaa. Taisin leikata hieman liikaa korvien välistä, mutta kyllä lopputulos oli ainakin parempi kuin alkuperäisversio. Olemme menossa kasvattajan luo käymään viikon päästä, joten hän varmaan mielellään auttaa lisää noiden korvien kanssa :)





Kävimme ensimmäistä kertaa katsastamassa paikallisen agilitykentän, jossa on lupa käydä itsenäisesti treenaamassa mahdollisuuksien mukaan. Otin ihan simppeleitä hypyistä ja putkesta koostuvia muutaman esteen pätkiä, joissa taattiin Tuiskulle lähes varma onnistuminen. Loppuun otimme myöskin rengasta, mikä sujui nyt varsin mallikkaasti :) Kyllä Tuisku nauttikin taas valtavasti agilitystä! Tuiskun ilme oli hyvin epäluuloinen, kun aloimme rakentaa "rataa", ja Tuisku joutui jäädä sivummalle hihnassa odottelemaan. Kun Tuisku tajusi, mistä oli kyse, sen ilme oli taas naurava, ja se odotti häntä soihtuna käskyä siitä, milloin saa ampaista radalle <3





sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

33. Vihdoinkin agilityä!


11.-17.6.2012

Maanantaina pidettiin jo lähes perinteeksi muodostunut maanantainen leikkituokio Milon kanssa koirapuistossa. Tällä kertaa radalla ei ollut hevosta tai muitakaan häiriötekijöitä, joten pojat leikkivät oikein hyvin keskenään :) Milo elää jo enemmän hajujen maailmassa kuin Tuisku, joten Tuiskua selvästi joskus ihmetyttää, miksi Milo ei jaksa koko ajan leikkiä. Tuisku sitten välillä käy härnäämässä Miloa, mutta ihmeen hyvin Milo kuitenkin on Tuiskua jaksanut. Ja toki Tuisku hakee palloa, jos Milo jo väsähtää leikkimiseen.






Kokeiltiin kerran 25cm rimaa.
Tiistaina alkoikin sitten Kalajoen agilityn jatkokurssi meidän osalta, muuthan aloittivat sen jo viikkoa aiemmin. Otettiin pientä radan pätkää, jossa oli 4-5 estettä (hyppyjä rimat maassa sekä putkia). Tuisku oli kyllä niin onnellinen, kun pääsi taas sujahtamaan putkesta kuin ohjus :) Se haki putkelle yllättävän hyvin, jopa paremmin kuin ennen tätä agilitytaukoa. Tästä olin positiivisesti yllättynyt! Otettiin yksittäin myös rengasta sekä pussia, jotka niin ikään sujuivat varsin mallikkaasti.


Käytin (ja aion jatkossakin käyttää) edelleen targetille palkkaamista, mikä tuntuu sopivan Tuiskulle hyvin. Meitä on ryhmässä yhteensä 5 koirakkoa, ja treeniaikaa on varattu 1,5 tuntia. Siitä osa menee radan rakennukseen, opetteluun ja purkamiseen, mutta kyllä kaikki ehdittiin silti käydä kaksi kertaa radalla. Tuisku ei kestänyt katsoa muiden menoa ilman kauheaa älämölöä ja huutamista, joten se piti viedä aina lenkille muiden suoritusten ajaksi. Toivottavasti säät suosivat meidän treenejä, sillä ainakin tällä kerralla ulkokentällä oli todella kuuma, ja toisaalta sateella nurmikkokenttä voi olla liukas niin koirille kuin meille ohjaajillekin.

Keskiviikko oli ihan peruspäivä. Torstaina Tuisku taisi kokea ensimmäisen ukkosmyrskyn täällä meillä ollessaan. Eipä Tuisku siitä mitään välittänyt, niin kuin ei uutena vuotena välittänyt niistä ilotulitteistakaan. Torstaina Tuisku pääsi jälleen lammaskoiraksi maalle, missä oli kuulemma päässyt myös metsälenkille, hakenyt ahkerasti palloa ulkona jne. Perjantaina tein Tuiskulle varsin perusteellisen harjauksen, joka kesti lähes puolitoista tuntia! Harjatessa Tuiskusta kyllä lähtee karvaa, mutta muuten ei onneksi vielä ole karvanlähtöä! Otettiin myös vähän kotiagilityä, lähinnä irtoamisjuttuja ja minulle jotain yksinkertaisia valsseja.





Sunnuntaina sää suosi vihdoinkin, joten päätimme käydä Himangalla kuvailemassa vähän satamassa ja rantakallioilla. Tuisku vähän ihmetteli merta ja veneitä, joita satamasta lähti. Tuisku osaa jo aika hyvin poseerata kameralle - kai se alkaa tottua jo tähän alituiseen mallina olemiseen ;) Toki kävimme katsomassa lampaitakin, ja etenkin pienempien karitsojen (jotka nekään eivät ole enää kovin pieniä!) Tuisku tuntuu olevan varsin hyvä kaveri.