13. Kahdestoista viikko

23.-29.1.2012

Tällä viikolla talon miesväellä oli päävastuu koiran hoidosta koulun työllitäessä minua entisestään. Täytyy kyllä sanoa, että miesväki kunnostautui erinomaisesti! Tuiskulle opetettiin etsi-käsky (vähän jo harjoiteltu aiemminkin), eli makupaloja piilotettiin ympäri kämppää, ja Tuisku sai sitten käyttää nenäänsä niiden etsimiseen. Tuisku innostui tästä leikistä tosi paljon, ja mikä parasta, myös väsyi siinä ihan kiitettävästi! Samalla toki harjaantui paikka-käsky, joka onnistuu nyt myös niin, että koira jää eri huoneeseen paikalleen, vaikka omistaja häviää näkyvistä.

Pöytätreeniä tehtiin jonkin verran. Pitäisi vaan olla joku pienempi pöytä, joka vähän muistuttaisi enemmän näyttelyissä käytettävää pöytää. Näin voisi paremmin varmistua siitä, ettei Tuiskua hermostuta sitten tositilanteessa pöydän pieni koko, jos se on tottunut seisomaan isommalla pöydällä. Näyttelyjuoksutusta on myös treenattu pari kertaa. Pakkaset ovat sen verran häirinneet, että ulkona Tuisku ei tarkene olla kovin pitkiä aikoja. Harjaus ja kynsien leikkaus sujuivat edelleen paremmin kuin viimeksi, eikä harmaan korvan punoitusongelma ole palannut. Korvat saivat myös edelleen pysyä vapaina ilman liimausta :)

Toinen uusi juttu oli tyhjien pahvisten WC-paperirullien sisään piilotetut herkut. Niissä menee Tuiskulla mukavasti aika, eikä se pahemmin onneksi syö sitä pahvia. Toki vahtia täytyy joka kerta, että Tuisku syö tosiaan herkun pahvin sijaan. Tuiskulla on myös aktivointipallo, joka on ollut lähes päivittäisessä käytössä. Se ei ole ihan laadukkaimmasta päästä, joten se toimii parhaiten niin, että laittaa sinne esim. yhden nappulan kerrallaan. Jos sinne laittaa useamman, tahtovat kaikki nappulat tulla kerralla ulos pallosta.

Pakkasista puheen ollen, Tuiskulle ostettiin Mustista ja Mirristä Hurtta-merkkinen tuulen- ja vedenpitävä takki. Siihen piti tietenkin vähän totutella ja ihmetellä sen kahinaa, mutta varsin nopeasti se kävelyllä sitten Tuiskulta unohtui, ja taas juostiin häntä pystyssä ylpeänä :)

Minä ja Tuisku 28.1.2012

Perjantaina taisi olla viikon kohokohta, kun päästiin ensimmäisiin treeneihin ACE:n baby/starter kurssille eli pennuille suunnatulle agilitykurssille. Meitä oli yhteensä 6 koirakkoa, johon kuului meidän lisäksi myös Tuiskun koirakaveri Viima. Näin ekalla kerralla harjoiteltiin putki-estettä, jonka läpi koiran siis pitää juosta. No, aluksi Tuiskua sai houkutella putkeen, ja Tuisku olisi mieluummin juossut putken ohi kuin itse putkesta. Kun Tuisku lopulta meni putkeen, se innostui siitä kerta kerralta aina vain enemmän ja huomasi, että sehän oli varsin hauskaa sittenkin :) Lopuksi kokeiltiin putkeen menemistä esteen takaa (rima maassa). Tuisku hoksasi jutun heti! Se juoksi melkoista vauhtia esteen yli ja putken läpi hakemaan putken lopussa olevan herkun ja samaa reittiä takaisin luokseni katsomaan, milloin saa mennä uudelleen. Muutenkin Tuisku käyttäytyi sisähallissa tosi fiksusti; ei haukkunut, pissannut sisälle tms.

Vielä perjantai-iltana suunnattiin kulkumme kohti Pohjanmaata, ja saavuimme perille yöllä. Tuiskulla ei onneksi ollut matkapahoinvointia, ja se tyytyi kohtaloonsa matkustaa apukuskin jalkatilassa. Tuisku tunnisti heti tutut paikat Pohjanmaalla, ja alkoi yöunille sen suurempia ihmettelemättä. Viikonlopun aikana tulivat tutuiksi jälleen kissasisarukset Sylvi ja Saimi, jotka olivat jääneet jo huomattavasti Tuiskua pienemmiksi! Tuisku suhtautui kissoihin jo hieman hillitymmin kuin aiemmin joululomalla - liekö tapahtunut henkistä kasvua tai matkan rasitus painanut. Sisäsiisteys pysyi koko viikonlopun ajan, eli takana oli nyt täysin sisäsiisti viikko! Tuiskun strategiset mitat olivat 21,5 viikon iässä 34,5 cm korkeutta ja 4,7 kg painoa. Ihan hyvältä siis vaikuttaa myös näyttelyitä ajatellen :)

12. Yhdestoista viikko

16.-22.1.2012

Tuisku täytti jo kokonaiset 5 kuukautta, on se jo iso poika! Niin iso, että melkein aina pissatessakin jo nousee jalka :) Tämä viikko meni muuten täysin sisäsiistinä, mutta kahtena päivänä tuli yhdet kakat lattialle. No, pienistä ei lannistuta, kun kerran edistystä on selvästi havaittavissa. Muuta edistykseksi luettavaa voisi ainakin olla se, että nyt viimeistään Tuisku osaa mennä portaat ylös ja ainakin muutaman rappusen myös alas. Toki ei koskaan mennä portaita ellei ole pakko. Ulkoportaista nämäkin havainnoit ovat tulleet. Tällä viikolla lähti myös urakalla hampaita, ainakin kaksi hammasta edestä ja yksi poskihammas takaa. Kulmahampaiden lähtöä tässä vielä odotellan, toivottavasti niiden kanssa menee hyvin.

Viima noin 17 viikkoa

Mitään uusia juttuja en ehtinyt Tuiskulle tällä viikolla opettaa, sillä koulu vei niin paljon aikaa. Vanhoja käskyjä vahvistettiin, ja ne sujuvat kerta kerralta paremmin. Näyttelyjuoksutusta ja pöytätreeniä tehtiin muutaman kerran. Viima-sheltti kävi jälleen Tuiskun kanssa leikkimässä, ja silloisista pöytätreeneistä onkin ohessa pari kuvaa kaveruksista :) Kyllä Tuisku edelleen (onneksi) väsyi Viiman kanssa leikkiessään, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin ennen. Muutenkin se on koko viikon ollut hurjan energinen, vaikka sitä on kyllä lenkkeilytetty ja leikitetty samaan tapaan. Tuisku on selvästi oppinut sanan pallo - niin ahkerasti olemme leikkineet pallolla edelleen sekä ulkona että sisällä.

Tällä viikolla piti oikein alkaa miettimään, onko Tuisku tuhonnut mitään tavaroita. Sukkiahan se rakastaa varastella, mutta lähinnä siitä on mukavaa, että sitä jahdataan ja se saa ylpeänä esitellä sukanryöväämistaitojaan. Kahden crocsin sangat se on syönyt poikki, mutta oikeastaan siinä onkin kaikki tihutyöt. Todella kiltti ja fiksu koira Tuisku on siis myös tuolta kantilta ajateltuna - tosin on sille aika paljon tarjottu aina puruluita ja muuta tekemistä, ettei sen tarvitse keksiä (pahoja) tekemisiään itse.

Perjantaina oli Musti ja Mirri -areenalla ilmaiset rallytokotreenit. Lähinnä menimme paikalle sosialistamismielessä, sillä ensinnäkään Tuisku ei ole koskaan käynyt sisähallissa ja toisekseen tekee hyvää nähdä muita koiria plus omistajalle uutta tietoa rallytokosta. Kokemus olikin erittäin positiivinen :) Paikalla oli yhteensä viisi shelttiä, joten hyviä koirakokemuksia saatiin lisää. Saimme jopa suoritettua osan rallytokon tehtävistä, mikä vain oli plussaa! Mistä itse olin erittäin tyytyväinen oli, että Tuiskun kontakti parani koko ajan ja oli lopussa jo todella hyvä. Muiden koirien vaikutus siis väheni koko ajan loppua kohden, ja siinä sivussa omaa vuoroa odotellessa treenattiin samalla vähän näyttelyjuttuja :) Ensi viikolla alkaakin sitten agilityn alkeis/pentukurssi, joten sitä innolla odotellessa!

11. Kymmenes viikko

9.-15.1.2012

Tuisku täytti 19 viikkoa, ja maanantaina se savolaiselämä jälleen alkoi. Tuiskulla oli ainakin talon pihalla selvät sävelet, mistä ovesta kuuluu mennä sisälle, joten paikka ei ollut täysin päässyt unohtumaankaan. Hyvin pian se kolusi kaikki tutut nurkat ja meni omalle paikalleen nukkumaan. Vielä illalla tuli tuttu Viima-sheltti kyläilemään. Voi sitä riemua ja juoksemista, kun kaverukset kolmen viikon tauon jälkeen pääsivät leikkimään keskenään! Viima oli kasvanut hurjasti eikä jäänyt leikeissä enää yhtään alakynteen. Ohessa muutama otos leikkituokiosta :)

Viima 16 vkoa ja Tuisku 19 vkoa

Tuiskun toinen korva irtosi liimasta, ja saimmekin ohjeeksi nyt antaa korvien irrota ja kokeilla, miltä ne näyttäisivät. Irrotimme siis myös toisen korvan, ja ainakin tämän viikon ajan ne pysyivät ihan hyvännäköisinä. Tällä viikolla lähti myös ensimmäiset etuhampaat - hampaiden vaihto siis alkoi. Se tosin oli jo ennakoitavissa erittäin kovan puruluiden kulutuksen takia. Viikon aikana korvien ollessa vapaasti myös harmaan korvan likaantumis/lievä punoitusongelma katosi yhtäkkiä. Liekö syy sitten ollut korvien irroittaminen vai joku muu, mutta erittäin tyytyväisiä ollaan!

Torstaina oli ACE-koirakoulun järjestämän Baby/starter-kurssin teoriatunti. Kurssi on siis pentukurssi yhdistettynä agilityn alkeiskurssiin. Kurssilla tullaan käymään läpi suurin osa agilityesteistä sekä perustottelevaisuutta ja pennun sosialistamista. Teoriatunnilta jäi todella hyvä mieli etenkin, kun pääsimme halliin katsomaan yhden ryhmän agilitytreenejä. Kummasti muistot agilitystä heräsivät, ja kovasti jo odotellaan kurssin alkamista :)

Tällä viikolla edelleen vahvistettiin vanhoja käskyjä. Istu, maahan ja kierrä -käskyt sujuvat hyvin jo ilman käsimerkkejä, ja paikka-käskykin alkaa olla melko hyvin hallinnassa. Nyt aloitimme kunnolla myös pöytätreenit näyttelyitä silmällä pitäen. Pidin muutamana päivänä Tuiskua irti kerrostalon isolla sisäpihalla pallon heiton yhteydessä, kun ketään ei ollut näkyvissä. Tuisku tuli aina luokse kutsuttaessa, ja oli todella innoissaan, kun pääsi täälläkin ulkona juoksemaan pallon perässä. Perjantai ja lauantai olivat sitten ensimmäiset sisäsiistit päivät - hyvä Tuisku! Välillä Tuisku on jopa vinkunut ja itse ilmaissut hätänsä päästä ulos. Yksi mainitsemisen arvoisista edistysaskeleista oli myös se, että Tuisku malttoi käskystä välillä hiljentyä imuroinnin ja moppauksen aikana. Imuri ja etenkin moppi ovat nimittäin sen suosikkeja leikkimis/paimennusmielessä, ja niitä Tuisku innostuu haukkumaan vähän liikaakin. Muuta se ei sitten juuri haukukaan - ainakaan vielä...

10. Yhdeksäs viikko

2.-8.1.2012

 

Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin, ja Tuisku täytti jo 4,5 kuukautta. Tämä viikko sujui varsin samalla lailla kuin edellinenkin. Saimi-kissalle tuli juoksuaika, ja kissa-parka tuntui olevan varma siitä, että Tuisku on hänen tuleva sulhasensa. Voi sitä mouruamista, mitä Saimi piti päivät ja etenkin yöt! Voiko kissasta edes lähteä semmoista ääntä?! Tuisku ei ymmärtänyt sen edessä pyörivän kissan päällee yhtikäs mitään, vaan yritti kovasti pyytää sitä leikkimään - tuloksetta.

Tiistai taisi olla Tuiskulle viikon kohokohta, kun se pääsi leikkimään kaverini 8 kuukauden ikäisen Jaro-sheltin kanssa. Alkuun Jaro haukkui Tuiskulle aika paljon, mutta Tuisku oli reipas ja pysyi yllättävän rauhallisena. Tututstumisen jälkeen pojat leikkivät keskenään noin puolitoista tuntia oikein nätisti, ja Tuisku ainakin oli illalla pitkästä aikaa tyytyväinen ja väsynyt!

Edelleen teimme päivittäin yhden pidemmän lenkin. Eräällä lenkillä tien viereen oli pysäköitynä rekka-auto plus roska-auto, joiden ajattelin keskeyttävän lenkkimme pahemman kerran. Jonkin aikaa niitä piti ihmetellä, mutta niin Tuisku tuli niistä ohi loppujen lopuksi oikein hienosti (vaikka molemmat autot olivat käynnissäkin, ja niistä lähti vaikka minkälaista ääntä). Tuisku oli selvästi taas itsestään ja kehuista ylpeä, kun häntä pystyssä tanssahteli pätkän matkaa autojen ohi päästyään! Samalla lenkillä tuli vastaan naapurin Milo-koira, joka on rodultaa bichon frisé. Sen kanssa Tuisku sai hetken juosta metsässä vapaana - varsin onnelliselta vaikutti koira juoksemisen jälkeen!


Palloleikit ovat päivä päivältä suositumpia. Tuiskun ilme on niin muikea aina, kun iki-ihana tennispallo paljastuu omistajan taskusta. Piti ikuistaa pallottelua kuviksikin, mutta eihän niistä liikekuvista kovin hyviä tullut sittenkään melko hämärässä säässä. Tällä viikolla ei opeteltu mitään uutta käskyä, vaan treenattiin vanhoja. Kierrä-käsky sujuu nyt aina vain paremmin ja paremmin, mihin ollaan oikein tyytyväisiä. Näyttelyjuoksutusta, seiso ja paikka -käskyjä vahvistettiin edelleen, ja nekin sujuvat kerta kerralta jo vähän paremmin. Paikalla olo alkaa onnistua lyhyitä aikoja sekä istu että maahan -käskyjen yhteydessä :)

Tuiskusta on loman aikana kuoriutunut kelpo sylikoira. Se on joka päivä nukkunut sylissäni puolesta tunnista pariin tuntiin oikein onnellisena. Joskus se tulee istumaan eteeni vaativan näköisenä ja odottaa niin kauan, että pääsee syliin joksikin aikaa. Joka kerta Tuiskun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kutsu syliin vihdoin tuli odottamisen jälkeen! Kynsien leikkuu, korvan puhdistus ja harjaus alkavat olla melko rutinoituneita etenkin, jos Tuisku on vähän väsynyt. Ensi viikolla voi Tuiskulla olla vähän outoa palata Itä-Suomeen, kun ei ole enää kissoja seurana ja joutuu päivittäin olemaan yksin. Eiköhän se siitä taas lähde sujumaan päivä kerrallaan.

9. Kahdeksas viikko

26.12.2011-1.1.2012

Sylvi, Tuisku ja suosittu kettu-lelu

Tuisku täytti 17 viikkoa toisella Pohjanmaan lomaviikollaan. Lähinnä oma aikani kului taas kissat+koira -lauman rauhan säilyttämisessä. Tosin Sylvi-kissan luotto Tuiskuun selvästi kasvoi, kun tuli omaehtoisesti meidän leikkeihin mukaan. Kun Tuiskun uuden kettu-lelun perään säntäsivätkin eräällä kerralla sekä Sylvi että Tuisku, ajattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Mutta kas vain, hienostihan kaverukset kunnioittivat toisiaan. Saimikin on tainnut jollain tasolla suopua Tuiskun läsnäoloon, kun yhtenä iltana kiipesi sen viereen sohvalle nukkumaan.

Jatkoimme hyvää tapaa lenkkeillä Tuiskun kanssa yksi pidempi lenkki per päivä sekä heittää tennispalloa takapihalla. Pari kertaa sain vallattua myös koko ison parkkipaikan meidän käyttöömme, kun ulkona ei ollut ketään muita meidän lisäksi. Tai no, kukapa siellä niin aikaisin olisikaan vapaa-aamunaan kuin koiralliset ihmiset ;) Tällä viikolla vahvistettiin jo jollain tasolla opittuja käskyjä. Seiso, paikka ja kierrä -käskyt olivat pääosin työn alla, joista erityisesti kierrä-käsky alkoi luonnistua jo kohtalaisen hyvin! Ulkona oli myös hyvä harjoitella näyttelyjuoksutusta, kun jäiselle pihalle oli vihdoin satanut paksu kerros lunta (paksu ja paksu mutta riittävä kuitenkin, että juoksuttajakin pysyi pystyssä).

Uusi vuosi aiheutti etukäteen hieman jännitystä omistajan mielessä, jossa sitten kehkeytyi täydelliset aikataulut ja suunnitelmat lauantai-illan ulkoilutusten varalle. Suunnittelin meneväni viimeisen kerran viideltä iltapäivällä Tuiskun kanssa ulos, ettei ainakana rakettien pauke pääse Tuiskua säikäyttämään. Ulos mentiinkiin juuri viiden aikaan, mutta meidän tuuria oli taas matkassa, kun kesken leikkien alkoi naapurista kuulua hirveä sarjatulitus. Tuisku tietenkin pysähtyi niille sijoilleen sitä kuuntelemaan, mutta innostin sitä leikkimään uudelleen ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuisku jatkoikin leikkimistä ilman sen kummempaa säpsymistä tai huomion kiinnittämistä raketteihin, joten siitä selvittiin säikähdyksellä. Sisälle paukutus kuului jonkin verran pitkin iltaa, mutta Tuisku ei ollut levoton tai pelokas. Uusi vuosi sujui siis enemmän kuin hienosti, mistä sai jälleen kerran omistaja yllättyä positiivisesti :)

8. Seitsemäs viikko

19.-25.12.2011

Sylvi

Tuisku täytti 16 viikkoa, ja tämä viikko oli siis ensimmäinen Pohjanmaan lomaviikko. Yritin mitata Tuiskun korkeutta, ja tulokseksi tuli noin 32 cm. Ihan hyvältä siis näyttää esimerkiksi näyttelyitä varten. Painoa Tuiskulla oli 4,4 kg. Minun viikkoni meni enimmäkseen päivystäessä kissojen ja Tuiskun yhdessäoloa, mutta se sujui hyvin. Tuisku välillä kävi turhan innokkaaksi, mutta kissat hoksasivat mennä kiipeilytelineeseensä turvaan. Toinen kissoista, Sylvi, varmaan leikkisi jopa Tuiskun kanssa, kun on itsekin semmoinen rämäpää. Saimi-kissa taas on rauhaa rakastava sohvanvaltaaja, joten sitäkin ajatellen tuli Tuisku pitää aisoissa.

Saimi

Sisäsiisteydessä koettiin parina päivänä takapakkia, kun Tuisku teki tarpeitaan lattialle silmieni alle ihan tuosta vaan. Liekö kissojen hajut ja paikanvaihdos vaikuttaneet asiaan, mutta tästä lannistumattomina jatkettiin ahkeraa ulkoilua. Otin tavaksi käydä kerran päivässä Tuiskun kanssa pidemmän kävelyn, tosin sekin vain kilometrin, kun ollaan oltu melko varovaisia näissä lenkkeilyissä. Sen sijaan käymme lyhyitä kävelyjä mutta usein. Ennemmin meillä liikutaan leikkimällä, ja otin myös toiseksi tavaksi heittää Tuiskulle palloa joka päivä sen ollessa irti takapihallamme. Täällä-käsky toimi joka kerta, joten Tuiskun kiinni ottaminen ei kertaakaan tuottanut vaikeuksia. Seiso ja paikka -käskyjä harjoiteltiin edelleen, ja niissä olikin edistystä havaittavissa. Samoin näyttelyjuoksutusta treenattiin lähes päivittäin. Uutena juttuna harjoiteltiin kierrä-käskyä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että Tuisku pujottelee jalkojeni välistä, kun kävelen hitaasti eteenpäin.


Toinen rokotusaika oli "luottoeläinlääkärillemme" tiistaina. Tuiskun yskiminen on jo oikeastaan loppunut, mutta mainitsin siitäkin. Vastaavien tilanteiden varalle eläinlääkäri suositteli kokeilemaan ihmisille tarkoitettuja A-vitamiinitippoja. Kaiken kaikkiaan eläinlääkäri onnitteli minua harvinaisen reippaasta shelttipennusta! Illalla vielä liimasin Tuiskun korvat uudelleen maitoliimalla, kun ne jo toistamiseen irtosivat liimauksistaan.

Tuisku pääsi mukaamme kuusen hakuun ja oli todella innoissaan metsälenkistä. Pidin sitä flexissä, joka antoi vähän juoksuvapautta. Liikkeellä oli muitakin ihmisiä, joten en viitsinyt laskea sitä irti. Joulukuusen sisälle tuominen oli suuri hämmästys meidän kaikille kolmelle pennullemme (eli Tuisku plus kissat), mutta suureksi yllätykseksi kuusi kiinnosti Tuiskua kaikkein vähiten. Sylvi tietenkin oli kuusen kimpussa jatkuvasti ja teki hurjia syöksyjä kuusen alla olevan maton alle! Mietin jo, pitääkö kuusi laittaa narulla kiinni kattoon.

Yksinoloa harjoiteltiin myös Pohjanmaalla. Jouluaattona Tuisku oli parin tunnin pätkän yksin. Teimme sille muka todella hyvän aitauksen keittiöön, jotta mitään vaaratilanteita ei ainakaan pääsisi sattumaan. Aitauksen nurkkaan jäi pieni rako, mutta totesin, ettei Tuisku siitä mahdu. No, kotiin palattuamme koira oli meitä eteisessä vastassa. Iski pieni paniikki, että nyt on kuuset nurin, sähköjohdot syöty ja tyynyt silputtu, mutta kas kummaa, mitään pahuutta Tuisku ei ollut tehnyt! Kyllä taas sai omistaja hämmästyä siitä, miten fiksun koiran omistaakaan. Toinen yksinolokerta kesti kaiken kaikkiaan 4,5 tuntia, mutta silloin Tuisku oli pysynyt parannellussa aitauksessaan kiltisti.

7. Kuudes viikko

12.-18.12.2011

Tuisku täytti jo 15 viikkoa, aika menee ihan liian nopeasti! Jälleen voi ylpeä omistaja kertoa vain ja ainoastaan koiran edistysaskeleista. Harjaamisessa ja kynsien leikkuussa on päästy kerrallaan aina pidemmälle, eli Tuiskulla on enemmän kärsivällisyyttä olla huollettavana. Edelleen puruluu on hyvä apuväline harjauksen yhteydessä harhauttamaan Tuiskun huomiota pois harjasta. Yksinoloa pidennettiin kolmeen tuntiin, eikä poika ole edelleenkään tehnyt tuhoja tai tarpeitaan sisälle yksin jäätyään.

Vanhoja käskyjä on edelleen vahvistettu, ja istu-käsky onnistuu nyt täysin ilman käsimerkkiä. Täällä-käsky on ollut varsinainen menestys tai oikeastaan taikasana, mikä lähinnä kai oli tarkoituskin. Aina sanan kuullessaan Tuisku tulee luokse välittömästi. Ulkona täällä-käskyä on alettu liittämään ohitustilanteisiin. Mitä kauempana ärsyke (jalankulkija, pyöräilijä) menee, sitä todennäköisimmin saan pidettyä Tuiskun huomion itselläni. Jos joku jalkakäytävällä menee läheltä ohi, on varminta käskeä Tuisku istumaan ja koittaa saada se pysymään siinä, kun ohikulkija on mennyt menojaan. Toisinaan tämä onnistuu hyvin, toisinaan taas ei, eli ohitustilanteita tullaan harjoittelemaan vielä pitkään. Ärsyttävintä on se, että suurin osa ihmisistä pysähtyy juttelemaan ja kyselemään koirasta, jolloin itse harjoitus keskeytyy ja epäonnistuu. Toivottavasti näistä ei Tuiskulle tule sellaista mielikuvaa, että yleensä vastaantulijoita kuuluu tervehtiä.

Uusina juttuina tällä viikolla aloitettiin sekä seiso-käsky että paikka-käsky, koska mahdollisesti niitä voi jossain vaiheessa tarvia yhtäaikaakin ja toisaalta kummankin harjoittelu vie varmasti pitkän aikaa. Hyvin Tuisku alkoi hoksaamaan idean kummassakin, mutta näitä harjoitellaan vielä pitkään ja maltilla. Myös mahdollisia näyttelyitä silmällä pitäen aloitettiin treenaamaan juoksutusta parkkipaikalla aina tilaisuuden tullen, sekä suoraan että hieman kaarevilla urilla. Myös tässä riittää tekemistä, kun Tuiskulla on koikkaloikka-pomppu-tyyli aina toisinaan ;)

Keskiviikkona pidettiin taas pentutapaaminen Viiman kanssa. Viima oli kasvanut Tuiskun kiinni, ja nyt niiden erilainen rakenne tuli esiin vielä enemmän. Tuisku on jotenkin pieniluisemman oloinen ja sirompi sekä karvaltaan köykäisempi. Viimalla kun on todella muhkea turkki! Pentujen leikkituokio meni jälleen todella hyvin, mitä nyt muutamat vauhtipissat piti lattialta puhdistaa :) Tällä viikolla piti käydä apteekista hakemassa myös Epi-Otic -korvanpuhdistusainetta, kun tuo harmaa korva alkoi uhkaavasti likaantua ja vähän punoittikin. Kokeillaan nyt ensin tätä puhdistusta, ettei äityisi tulehdukseksi asti. Paperin ja pumpulipuikon avulla puhdistus sujui aivan kohtalaisesti mutta joudutaan varmaan toistamaan uudelleen.

Perjantaina lähdettiin Pohjanmaalle kolmeksi viikoksi joululomalle. Menomatkalla käytiin katsomassa tutun hevosia, ja Tuisku piti jälleen niihin mielellään etäisyyttä. Kanit sen sijaan tallissa kiinnostivat huomattavasti enemmän ja etenkin niiden syömä kuiva heinä! Viikonloppu Pohjanmaalla sujui entiseen onnistuneeseen tapaansa, ja uskalsimme viimein pitää kissoja ja Tuiskua yhtäaikaa irti - erittäin valvotusti tosin. Täällä-käskystä oli taas hyötyä, kun Tuisku piti nopeasti saada kissan luota pois. Tuisku myös pääsi nyt ensimmäistä kertaa meillä ollessaan vapaaksi, kun tuli tilaisuus käyttää aidattua peltoa. Voi sitä riemua, kun Tuisku sai juosta pallon perässä niin paljon kuin halusi! Tämä pitää ottaa tavaksi useamminkin.

6. Viides viikko

5.-11.12.2011

Tuisku täytti 14 viikkoa, ja sen kanssa jatkettiin tavallista arkea. Aiempia käskyjä vahvistettiin edelleen, ja istu-käsky alkaa vähitellen sujua myös ilman käsimerkkiä. Uutena juttuna tällä viikolla alettiin opettelemaan täällä-käskyä, joka lähinnä toimii 100% varmana luoksetulona tulevaisuudessa, toivottavasti. Edellisen koirani Novan kanssa tämä käsky opeteltiin agilityssä, jolloin koira oppi esim. kauempaa tulemaan ohjaajan luo, jos oli jollekin esteelle tosi tarkka lähestyminen (tai tosi tarkka valinta radalla, ettei mennä väärälle esteelle). Täällä-käsky lähinnä tarkoittaa sitä, että kädessä on herkkua, ja kun koira tulee siihen käteen "kiinni", niin siitä se on hyvä lähettää esteelle. No, meillä tämä käsky nyt alkuun ainakin toimii kontaktin ottona ulkona ja luoksetulona. Käskyä opeteltiin ensin sisällä, ja Tuisku hoksasi sen todella nopeasti (se on se nakinpalojen voima!). Ulkona Tuisku otti myös hienosti kontaktia täällä-käskyn yhteydessä :)

Perjantai-iltana meillä oli toinen pentutapaaminen viime viikolta tutun Viima-sheltin kanssa. Tällä kertaa pennut olivat jo alussa riehakkaampia, ja Viimakin pärjäsi leikissä Tuiskulle hyvin. Nopeudessa ja liikkeiden ketteryydessä Tuisku taisi vieläkin olla hieman edellä kehityksessä. Viimalla oli jännä tapa vaania Tuiskua, toki niin kuin lammaskoiran kuuluukin! Tuisku ei ollut keksinyt tapaa aiemmin, mutta jo loppuvaiheessa pennut sujuvasti vaanivat toisiaan, mikä oli oikein hauskaa seurattavaa meille yleisölle.

Yksinoloa on pidennetty kahteen tuntiin, ja se sujuu edelleenkin ilman ongelmia. Eteiseen ja keittiöön rajattu alue on osoittautunut varsin käytännölliseksi ratkaisuksi silloin, kun Tuisku joutuu jäämään itsekseen. Sisäsiisteys on edennyt siinä määrin, että ulos tulee lähes joka kerta jotain, kun sinne lähdetään tarpeita tekemään. Toki sanomalehdet ovat edelleen käytössä, mutta eivät enää yhtä ahkerasti kuin aiemmin. Puruluiden suosio kasvaa yhä, jos mahdollista.

Viikonloppuna vierailimme Maarika Räsäsellä Abundantia's-kennelissä. Maarika halusi nähdä Tuiskun, kun on suunnitellut käyttävänsä Tuiskun isää yhdelle sijoitusnartulleen. Tuisku sai jälleen kehuja rohkeasta ja avoimesta luonteestaan. Viiden aikuisen sheltin laumasta Tuiskulle esiteltiin neljä jäsentä yksitellen, joten Tuisku sai monta hyvää koirakokemusta kerralla.

5. Neljäs viikko

28.11.-4.12.2011

Neljännellä viikolla alkoi jo tuntua siltä, että Tuisku olisi kuulunut perheeseen pidemmänkin aikaa. Ulkoilutukset alkoivat mennä enemmän rutiinilla, ja selkeä päivärytmi vahvistui. Tuisku nukkui yönsä tekemättä tarpeitaan sisälle ja jaksoi aamulla odottaa, että lähdimme yhdessä ulos. Yksi aamu ulkoilu oli kuitenkin erityisen jännittävää, kun pihakeinun päälle oli ilmestynyt kauhean pelottava, tuulessa lepattava ja kahiseva tumma pressu. Ensin se tuntui olevan todella pelottava juttu Tuiskun mielestä, mutta nakinpalojen voima oli jälleen uskomaton, ja niin me parin minuutin päästä kävelimme itse pressun reunojen päällä ilman ongelmia. Tuiskun reippaus yllätti taas :)

Tuisku on myös päässyt ihmettelemään lunta, jota satoi pariksi päiväksi enemmänkin. Alkuun lumikokkareet ulko-oven edessä olivat sangen epäilyttäviä, mutta loppujen lopuksi lumileikit ovat olleet hyvinkin Tuiskun suosiossa. Istu ja maahan -käskyt alkoivat sujua käsimerkkien avulla varsin hienosti. Tassu-käskyä vahvistettiin ja vaikeutettiin sen verran, että sen perään lisättiin toinen tassu -käsky. Tuisku siis osaa ojentaa ensin oikean ja sitten vasemman tassun.

Keskiviikkona meillä oli pentutapaaminen, kun Tuiskua noin kaksi viikkoa nuorempi shelttityttö Viima (Bluemeadow's Can't Stop Me) kävi Tuiskun kanssa leikkimässä. Tuisku oli kooltaan vain hieman Viimaa suurempi, joten pentujen leikit kävivät melko hyvin yksiin. Superhyper energialla varustettu Tuisku kuitenkin lopussa vei voiton ja pääsi jallittamaan jo väsyneempää Viimaa enemmän. Tuisku esitti varsin hienoa ketteryyttä, mikä edelleen vahvisti ajatusta agilityn  harrastamisesta tulevaisuudessa.

Viikonloppuna oli Pohjanmaan reissu, mikä meni oikein hienosti. Menomatkalla tosin Tuisku oksensi kahdesti autoon (ruokailusta oli kulunut noin 3 tuntia). Valoisalla varmaan vilisevät puut tekivät pahan olon, kun tasapainoaisti ei kuitenkaan ole kehittynyt vielä kunnolla. Kissojen ja Tuiskun yhteiselo sujui valvotusti ihan ok. Tuisku vain olisi ollut innokkaampi tutustumaan kissoihin kuin kissat Tuiskuun. Lampaitakin päästiin taas katsomaan, ja pienemmät lampaat eivät olleetkaan enää ihan niin pelottavia kuin viimeksi. Hevosiakin katsottiin aidan takaa melko rauhallisen kunnioittavasti, ennemmin vältellen kuin rohkean kiinnostuneesti.

4. Kolmas viikko

21.-27.11.2011

Kolmannen viikon alussa oli Tuiskun madotus, ja matolääke meni helposti alas nakinpalojen avustuksella. Kolmannella viikolla monet pienet asiat alkoivat taas olla jo vähän helpompia. Pannan ja hihnan laitto toki vieläkin kysyi aikaa ja hermoja, mutta se ei ollut enää yhtä säheltämistä kuin alussa. Ulkoilu sujui myös mutkattomammin, vaikka kaikkea piti edelleen pysähtyä katselemaan, eikä tarpeiden teosta tahtonut tulla mitään, jos vaikkapa jalankulkija ilmestyi näköpiiriin.

Tuisku otti ensimmäisenä viikonloppuna mallia
kissoista näiden kiipeilytelineellä Pohjanmaalla.

Hoitotoimenpiteistä hampaiden ja korvien katsominen ovat helpottuneet. Kynsien leikkaaminen oli etenkin aluksi vähän tahtojen taistelu. Ensimmäisellä kerralla Tuisku oli sitä mieltä, että kynsileikkurit varmaan hänet syövät, joten pentu huusi kuin syötävä. Noh, kasvattaja oli tästä vähän varoitellutkin, joten en mennyt juttuun mukaan, ja niin tämä huutaminen on kerta kerralta vähentynyt ja leikkaaminen helpottunut. Harjausta treenailtiin vähintään joka toinen päivä. Parhaiten se on onnistunut niin, että Tuisku syö samaan aikaan luuta, jolloin harjan pyydystäminen jää vähemmälle huomiolle.

Tuisku täytti 12 viikkoa, joten 25.11. oli eläinlääkäriin varattu rokotusaika. Tuiskun yskä vaivasi edelleen, mutta mitään muita oireita sillä ei ollut, joten eläinlääkäri päätti rokottaa sen. Kuukauden päästä onkin sitten seuraava aika. Tuisku painoi nyt noin kolme kiloa.

Viikonlopuksi tuli ystävä kylään, ja häneltä Tuisku sai ihanan uuden solmulelun! Sitä kestääkin pureskella, mikä onkin hyvä, kun tuo puremisen tarve aina vain tuntuu lisääntyvän. Tämänkin ystävän Tuisku otti vastaan kuin vanhan tutun eikä ollut millänsäkään, vaikka meillä oli ylimääräinen henkilö talossa koko viikonlopun. Sisäsiisteys on oikeastaan pysynyt ennallaan sitten viime viikon, eli juuri kaikki sisälle tulevat tarpeet osuvat sanomalehdelle :) Mitä yksinolon opetteluun tulee, niin olemme edenneet sen opettelussa melko hitaasti. Tämä ihan senkin takia, että se on ollut helppo toteuttaa, emmekä halua vuokra-asuntoon isompia tuhoja tai ylä/alakerran naapureilta valituksia koiran ulvomisesta. Tuiskun yksinoloaikaa on siis asteittain pidennetty sen ollen nyt noin tunti. Koira jää yksin tyytyväisenä eikä hermoile tai vikise turhia, mitään tuhoja ei ole tehnyt yksin ollessaan, emmekä ole kuulleet mitään kommentteja naapureilta! Uutena käskynä opittiin tassu-käsky. Tuisku tuntuu olevan oikeatassuinen, kun ojentaa aina oikeaa tassua.

3. Toinen viikko

14.-20.11.2011

Viikko toi tullessaan monissa asioissa pieniä onnistumisen tunteita Tuiskun kanssa. Pannan ja hihnan kanssa alkoi ulkona sujua paremmin, eikä hihnaa tarvinut retuttaa suussa enää kuin sisällä! Sisäsiisteys ei edennyt suuntaan eikä toiseen, eli sanomalehti on edelleen ahkerassa käytössä ja uloskin tarpeet tulevat vähintään kerran päivässä. Nimeä ja istu-käskyä vahvistettiin, samoin opittiin uutena maahan-käsky.

Toinen ystävä kävi katsomassa Tuiskua, ja Tuisku otti hänetkin vastaan todella reippaasti! Kuvista kiitos siis Anni-Maarit Sonniselle; hänen avullaan tästä elohopeasta saatiin useita potretteja. Tuisku innostui hyvin leikkimään leluillaan myös vieraan ihmisen kanssa eikä arastellut ollenkaan. Ulkona on kohdattu niin polkupyöräilijöitä, busseja, jalankulkijoita, lapsia keinumassa ja juoksemassa ja jopa tietyömaa. Kaikki nämä olivat toki jännittäviä aluksi, mutta yhdessä rauhassa niitä ihmeteltiin ja todettiin, että niitä ei tarvitse pitää turhan kummallisina.

Yksinolon harjoittelu aloitettiin myös tällä viikolla. Ensin Tuisku jätettiin eri huoneeseen yksin (toki tätä oli tullut jo ensimmäiselläkin viikolla), ja sen jälkeen poistuin itse hetkeksi ulko-oven taakse ja palasin takaisin ilman sen suurempia seremonioita. Tuiskulle oli huomattavasti vaikeampaa sulattaa se, jos se ei saanut tulla mukaan esimerkiksi makuuhuoneeseen kuin se, jos omistaja nyt lähti ulos talosta ja palasi taas takaisin. Ei Tuisku edes vinkunut, kun olin ulko-oven takana! Tätä jatkettiin viikon ajan vähitellen yksinolon aikaa pidentäen.

Loppuviikolla kävi sukulainen, Curren (Moorwood Caribbean Blue Lover) pentu shelttityttö Riimi Tuiskun kanssa leikkimässä. Riimi oli oikein kärsivällinen Tuiskun roikkuessa sen karvoissa ja hännässäkin välillä. Tuisku oli oikein mielissään koiraseurasta eikä juuri arastellut isompaa kaveria. Riimistä ja Tuiskustakin saatiin muutama kuva näpättyä. Koirien leikkimisen jälkeen Tuisku oli ensimmäistä kertaa meillä ollessaan oikeasti väsynyt. Ei sitä tahdo itse saada leikkimällä juuri väsymään - ja toki pentu tarvitsee vielä paljon paljon unta!

Toista viikkoa varjosti ikävästi Tuiskun outo yskä. Etenkin makuulta ylösnoustessaan ja herätessään Tuisku köhi, niin kuin sen kurkussa olisi ollut jotain ylimääräistä. Katsoin suuhun moneen kertaan, eikä siellä mitään näkynyt. Tuiskulla ei ollut kuumetta, se söi ja joi normaalisti (tosin omasta mielestäni se on vähän huono juomaan) ja virtaa oli leikkiä vaikka kuinka paljon! Kävimme varuilta eläinlääkärillä, joka laittoi lyhytvaikutteisen antibioottipiikin sekä yhden nenäpunkkihäätöliuoksen niskaan. Myöhemmin toiselta "luottoeläinlääkäriltäni" kuulin, että kyseisiä liuoksia tulisi antaa kolme kahden viikon välein. Mistä tuonkin olisi itse voinut tietää, kun eläinlääkäri ei siitä sanallakaan maininnut?! Ihme juttu. No, seuraillaan tilannetta josko yskä olisi vain jotain ohimenevää flunssaa.

2. Ensimmäinen viikko

7.-13.11.2011

Päivät Tuiskun kanssa menivät nopeasti uusia asioita ihmetellessä ja yhteiseloa opetellessa. Pennun ruokahalu oli joka päivä todella hyvä, oli sitten Royal Canin mini junior -nappulan seassa piimää, jauhelihaa, raejuustoa tai ei mitään. Etenkin päiväruuan aikaan Tuisku oli kuitenkin vähän levoton: kävi vain maistamassa ruokaa ja tuli heti katsomaan, mitä minä olohuoneen puolella tein, palasi takaisin kupille ja taas olohuoneeseen varmistamaan, ettei jäänyt mistään hauskasta toiminnasta paitsi. Liekö kasvattajan luona sitten ollut liian kiire tuon päiväruuan syönnin kanssa, kun on ollut paljon muita koiria ympärillä.

Ystävä kävi kylässä katsomassa Tuiskua, eikä pentu ollut moksiskaan uudesta ihmisestä. Tuisku kävi reippaasti haistelemassa uutta ihmistä ja oli, niin kuin olisi tavannut hänet ennenkin. Hihnan ja pannan kanssa sujui päivä päivältä paremmin pienen haparoinnin kautta. Pannan ja hihnan laitto oli aina oma operaationsa, kun ne yleensä meinasivat tulla syödyiksi, joten omistajan kärsivällisyyttä koeteltiin! Nimensä Tuisku oppi parissa päivässä tunnistamaan ja tuli iloisesti luokse kuullessaan nimensä. Myös istu-käsky opittiin ensimmäisellä viikolla, fiksu pentu! Mitä sisäsiisteyteen tulee, niin sanomalehdelle tarpeiden teko löytyi muistista melko hyvin. Toki vahinkoja tuli pari joka päivä, mutta se kuulunee asiaan. Uloskin Tuisku onnistui jo muutamat tarpeet tekemään, joten omistaja voi olla oikein tyytyväinen!

Uuden lelun omistaja ylpeänä häntä pystyssä!

Viikonloppuna Tuisku pääsi Pohjanmaan lomalle vanhempieni luo, missä odottikin paljon uusia ihmisiä, kaksi epäluuloista kissaa, lampaita ja kaikkea muuta pienen koiran mielestä todella mielenkiintoista ja jännittävää. Kaikkeen tutustuttiin taas yhdessä, ja viikonloppu sujui oikein hienosti. Automatkoilla Tuisku oli apukuskin sylissä tai häkissä ilman matkapahoinvointia tai muitakaan ongelmia. Odotetusti Tuisku hämmästytti kaikki erityisen reippaalla luonteellaan!

1. Alkutaipaleelta

Blogin tarkoituksena on toimia ensisijaisesti minulle muistiinpanoina siitä, mitä kaikkea Tuiskun ja minun yhteisellä taipaleella on tapahtunut. Myös koiran kasvua ja kehitystä on helpompi seurata aikajärjestyksessä kulkevien merkintöjen avulla. Toivotan kaikki tervetulleiksi seuraamaan Tuiskun kasvua aikuiseksi sheltiksi sekä lukemaan, mitä kaikkea pienen koiran elämään mahtuukaan!

Palaan muutaman kuukauden ajassa taaksepäin aina syyskuulle saakka, kun sain tiedon Tuomisen Annelta, että heidän 31. elokuuta syntyneestä shelttipentueesta saattaa vapautua jo alustavasti varattu bluemerleurospentu. Ilmoitin olevani kiinnostunut pennusta, jos sen jo varannut peruukin varauksensa. Toisaalta toivoin, että pennun varaus peruuntuisi. Ravasin päivittäin katsomassa, onko kasvattaja päivittänyt nettisivuilleen uusia kuvia tai tietoja pennuista. Toisaalta taas toivoin, että varaus ei peruuntuisi, koska yliopisto-opinnot veivät juuri silloin kaiken aikani. Lokakuun alkupuolella sitten sain tiedon että "Taisto"-pennun varaus oli peruuntunut. Kävimme kotona keskustelua siitä, olisimmeko valmiit ottamaan pennun jo nyt, koska alkuperäinen suunnitelma oli saada kevätpentu vuodelle 2012. Siihen tulokseen kuitenkin tulimme, että pennulle löytyy aikaa keinolla millä hyvänsä, joten saimme varattua pennun! "Taisto" sai pitkän mietinnän jälkeen kutsumanimen Tuisku.

Kaikki muut pennut pääsivät uusiin koteihin noin viikkoa ennen Tuiskua. Meillä tämä edeltävä viikko kuluikin sitten koiratarvikeliikkeissä vertaillen ja hypistellen erilaisia tarvikkeita, joita pennulle hankittaisiin. 5.11. koitti se kauan odotettu päivä, jolloin suunnistimme Pirkkalaan hakemaan uutta perheenjäsentä kotiin. Kasvattajan luona meitä odotti seitsemän aikuisen koiran lauma, joiden joukossa meidän pikkuruinen Tuisku tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi. Koirien avoimuus ja reippaus tuli huomattua heti - kaikki tekivät tuttavuutta, ja osa kiipesi syliinkin asti ihmettelemään vieraita! Tutustuimme Tuiskuun ja sen emoon Kerttuun, täyttelimme papereita, ja ajomatka takaisin kotiin pääsi alkamaan. Ihan uskomatonta, että monen vuoden haave omasta, bluemerlestä shelttiuroksesta toteutui!

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa meni tietenkin pennun touhuja seuraillessa. Hihnaa ja pantaa kokeiltiin sen verran, että vähän katsottiin ympäristöä ulko-oven lähettyvillä. Ruoka maistui hyvin ja Tuisku tutki kaikki huoneet reippaasti häntä pystyssä kulkien. Yö taisi jännittää omistajia enemmän kuin pentua - turhaan! Tuisku nukkui koko yön sängyn viereen laitetulla viltillään eikä kitissyt yhtään. Jo tässä vaiheessa pennun reipas luonne alkoi tulla esille uudessa kodissa.