48. Haaste vastaanotettu!

Kiitos Renjalle ja Wilsonille blogillemme antamastaan haasteesta. Haaste kuuluu seuraavasti:

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia.
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, kenelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Haluan siis antaa tämän haasteen ja samalla palkinnon aivan erityisille blogeille, jotka ovat kaikki todella erilaisia, viihdyttäviä ja mielenkiintoista luettavaa! Minulla sopivia suosikkiblogeja palkinnonsaajiksi on vain neljä, joten tällä kertaa viides palkinto jää nyt jakamatta. Toivottavasti te suosikkibloggaajani jaatte tätä palkintoa edelleen, jotta saisimme mahdollisesti myös vähemmän seurattuja blogeja tunnetuimmiksi. Käykäähän kaikki tutustumassa seuraaviin hienoihin blogeihin:

1. Vain vähän myöhässä
2. Tassunjälkiä sydämessä
3. Ilon Toive
4. Life with Bella

47. Ensimmäinen valmennus, mätsäri ja peltoseikkailu

3.-9.9.2012

Maanantaina oli varsin normaalipäivä lenkkeilyn, pallonheiton ja muiden päivän normaalien aktiviteettien parissa. Oli mukava kesän jälkeen törmätä Tuiskun koirakaveri Isaan, joka itse asiassa on ensimmäinen koira, jonka Tuisku tapasi tultuaan meille kasvattajan luota :) Isa on jo 9-vuotias laivakoiraherra, joka tuntee oman arvonsa, ja Tuiskukin on oppinut kunnioittamaan Isan komentelua. Iltapäivän satoikin yllättäen vettä, eikä Tuiskusta onneksi vielä ainakaan löytynyt punkkeja! Tuisku oli yleisolemukseltaan vielä melko väsynyt kaikestä tästä muuttohässäkästä. Otimme kuitenkin illalla nopeat näyttelytreenit parkkipaikalla, jotka menivät ihan kohtuullisesti.

Tiistaina Tuiskun oikeassa silmässä oli jonkin verran vihreää rähmää herätessämme :/ Tuisku myös hankasi silmää tassullaan sekä siristeli sitä. Hain apteekista silmävettä, jolla varovasti pyyhin silmän alle valuneet rähmät pois, ja seurasimme tilannetta. Päivä oli aurinkoisempi kuin eilen, ja törmäsimme jälleen Isaan päivälenkillä. Isan omistajan ehdotuksesta lähdimme kiertämään läheistä peltolenkkiä, jota en ollutkaan aiemmin hyödyntänyt mutta jonka ehdottomasti otan yhdeksi vakiolenkeistämme! Punkkeja uhmaten siis kiersimme mukavan lenkin, jossa koirat saivat nauttia vapaudestaan - ja ainakin Tuisku otti siitä kaiken ilon irti!

Iltapäivällä menimme Viiman kanssa koirapuistoon, jonne tuli myös meidän yläkertaamme muuttanut  viiden kuukauden ikäinen jackrusseltyttö Nasu. Koirat leikkivät tosi nätisti keskenään, vaikka tokihan Viima ja Tuisku isompina välillä komensivatkin terävähampaista Nasu-parkaa! Puistossa olimme puolisen tuntia, minkä jälkeen lähdimme Sallan ja Viiman kanssa Tarun pitämiin näyttelytreeneihin Kuopiohallin kentälle. Alussa Taru antoi kivoja vinkkejä koirien hieromiseen myös ennen näyttelykehään menoa. Yleisesti ottaen Tuisku oli valtavan innoissaan tapansa mukaan, mikä toki vaikeutti nätisti juoksemista. Tuisku malttaa paremmin juosta jonon ensimmäisenä kuin kenenkään perässä. Melko kovasti sai komentaa, jotta ymmärsi, että tämä ei ole mikään laukkakisa, eikä tässä saa innostua liikaa, vaan ollaan TÖISSÄ. Muutenkin Tuiskun draivi on niin valtava, että saan itse pinkoa melkoista kyytiä sen perässä.

Keskiviikkoaamuna silmä näytti eilistä pahemmalle, joten varasin ajan eläinlääkärille. Tuisku sai diagnoosiksi oikean silmän tulehduksen, johon määrättiin Fucithalmic-silmätippaa 1 tippa 2 kertaa päivässä. Laitoin sitä lopulta molempiin silmiin, kun myös vasen alkoi vuotamaan. Menimme samana iltana kuitenkin ensimmäisiin valmennusryhmän (trainings) agilitytreeneihin ACE:lle. Itse jännitin näitä treenejä etukäteen aika paljon, koska en ollenkaan tiennyt, mitä odottaa. Meillehän esiteltiin 20 esteen rata, minkä jälkeen alkoi iskeä pienoinen epätoivo ja hölmö olo siitä, olemmekohan nyt ihan oikeassa paikassa ollenkaan! Harrin pitämät treenit kuitenkin mentiin lopulta ihan koirakohtaisesti, ja Tuiskun kanssa teemana olikin pussin varmistaminen. Lopulta mutkaputki - hyppy - pussi pätkä sujui varsin vauhdikkaasti. Tuisku piti hallissa aivan järkyttävää meteliä, joten päädyimme pitämään sitä odotteluajat autossa häkissä.

Torstai olikin taas ihan normi välipäivä treeneistä. Kävin ostamassa Mustista ja Mirristä Tuiskulle pari uutta lelua, joista ainakin toista voisi kokeilla käyttää agilityssä joskus palkkaukseen. Ostin myös hampaidenpesuvälineet, sillä Tuiskun pari takahammasta alkavat uhkaavasti keräämään plakkia ja hammaskiveä. Pitäisi nyt ottaa asiaksi totuttaa Tuiskua tuohon hampaidenpesuun. Perjantaina sitten kävimmekin itsenäisesti Hukka-hallilla treenaamassa Viiman kanssa. Tehtiin rataa, jossa oli kaksi hyppyä (ensimmäinen eteen-käskyllä varustettuna), mutkaputki, suora putki ja hyppy, sekä lopuksi hyppy-pussi-kokeiluja, jotka sujuivat oikein näppärästi molemmilta koirilta :) Tuisku toki otti välillä Viimasta häiriötä, mutta jospa tuohonkin saadaan ajan kuluessa muutosta.

Tuisku pienten aikuisten PUN3

Lauantaiaamu valkeni harmaana, kun lähdimme Tuiskun kanssa tunnin mittaiselle väsytyslenkille - suuntana oli nimittäin match show Siilinjärvellä! Kovasti toivoin, että sää pysyy poutaisena, mutta eipäs pysynyt meidän tuurin tietäen :/ Menimme paikalle hyvissä ajoin, noin 50 minuuttia ennen kehien alkua. Tämä oli ehkä hieman liioiteltua, sillä Tuisku meni ensimmäistä kertaa pienten aikuisten luokkaan, joka oli vuorossa vasta pentujen sekä junior handler -luokkien jälkeen. Koiria oli paikalla yllättävän paljon, ja tuntui, että meidän vuoro ei tule koskaan. Odottaminen ei myöskään sovi Tuiskulle, koska Tuisku kerää sillä välin jotain innostuksen ja patoutuneen energian sekaista olotilaa, minkä tiedostaen joudun jatkuvasti käskyttämään sitä, juoksuttamaan, ottamaan kontaktia tms, jolloin se pysyy aktiivisena ja "töissä".

Komea ratsukko sunnuntailta

Viima osallistui vielä pentuluokkaan ollen lopulta hienosti punaisten toinen! Meidän luokkamme alkaessa sade vain kiihtyi, ja lopulta päästessämme kehään olimme sateenvarjoista huolimatta ihan läpimärkiä. Tuisku sai parikseen pienen mustan havannakoiran, joten saimme onneksi juosta etummaisena. Tuisku juoksi yksin ihan mukavasti, oli kiltisti pöydällä ja seisoi kohtalaisesti innostuksesta huolimatta. Tuisku sai lopulta punaisen nauhan :) Punaisten kehässä kenttä oli jo todella liukas, mikä vaikeutti omaa juoksemistani aika lailla. Lisäksi kehässä oli tosi paljon hitaita koiria, minkä vuoksi meillä ei oikein ollut tilaa juosta. Tästä taas seurasi se, että jouduin välillä hidastamaan Tuiskua, mikä saa sen vetämään = lievä katastrofi! Sijoituimme kuitenkin punaisten kolmansiksi, mikä kyllä lämmitti mieltä niin koleassa säässä odottelun jälkeen! Hienosti Tuiskukin jaksoi loppuun asti olla mukana iloisena itsenään. Palkinnoksi saimme pienen oranssin ruusukkeen, pienen koirapehmolelun ja Oscarin kuivattuja koiranlihapullia.

Sunnuntaina sää oli aurinkoinen, ja kävimme Sorsasalossa kolmestaan katsomassa kouluratsastuskisoja. Kisoihin lähinnä houkutteli usean vuoden takaa leireiltä tuttu suomenhevosruuna Teräs-Suikku, joka vuosina 2004-2006 tunnettiin kutsumanimellä Paavo. Oli kyllä ihan huikeaa nähdä, mitä tästä raakileruunasta olikaan tullut oikean ratsastajan kanssa. Muutenkin ratsukot tekivät hienoja ratoja, ja jos olisin ollut liikkeellä yksin, olisin melko varmaan viihtynyt paikalla paljon pidempäänkin :)

Suomenhevosruuna Teräs-Suikku

 Päivällä lähdimme sitten Viiman ja Tuiskun kanssa peltoseikkailulle! Pellonreunaa pääsi kiertämään mukavan lenkin, joka jatkui vielä metsään tien toisella puolella. Siellä emme Isan kanssa käyneetkään, mutta porukalla uskalsimme lähteä sitäkin reittiä tutkimaan. Pahaksi onneksi huomasimme metsälenkin alussa, että koirat (etenkin Tuisku - meidän tuurillamme tietenkin) oli aivan täynnä jonkin kasvin, ilmeisesti apilan, siemeniä, ja ne muuten olivat TIUKASSA! Puhdistimme niistä hyvin pienen murto-osan valokuvaustuokiota varten, mikä paljasti karun totuuden niiden määrästä. Metsälenkki meni ihanasti veden rantaviivaan, ja kiersi sopivasti takaisin lähtöpaikalle. Viimaa aallot taisivat jännittää hieman enemmän kuin Tuiskua, kun koitimme ottaa koirista kuvia myös veden äärellä. Lenkin jälkeen meillä olikin vielä yli puolen tunnin puhdistusoperaatio kahden henkilön suorittamana, ja siemeniä kyllä löytyi turkista vielä pitkään jälkeenpäinkin.

Koirilla oli hieman vauhtia!

<3

Leijonaa mä metsästän!

Sorsiakin piti välillä ihmetellä.

Siementen pyydystäjä!

46. Toiveita?

Tuisku 3,5 kuukautta

Ennen kuin aloitan tämän blogin päivittämisen ajantajalle, ajattelin kysyä, josko teillä lukijoilla olisi toiveita postausaiheiden suhteen? Itsestä tuntuu, että tällaisista arkipäiväisistä rutiineista on vaikea saada mitään järin mielenkiintoista aikaan. Toiveita otan mielelläni vastaan, sillä olisi mukavaa välillä poiketa tuosta "viikon kuulumiset kerrallaan" -tavasta. Jos vain jotain tulee mieleen, niin ehdottakaa ihmeessä!

Mitä muuten pidätte blogin ulkoasusta? Yritän vaihtaa sen hieman talvisempaan jossakin vaiheessa, kun nyt vihdoin saatiin lunta ja pakkastakin - ainakin toistaiseksi! Ohessa vielä pari kuvaa viime vuodelta.

Tuisku 20.12.2011

45. Päivitykset tulossa - kärsivällisyyttä!

T

Tuisku 14 kk 25.10.2012

Olen todella pahoillani, että blogin päivitykset ensinnäkin tulevat myöhässä ja harvakseltaan. Minulla on nyt ollut koulussa niin kovasti kiirettä, että käytän mieluummin yli jäävän ajan sitten Tuiskun kanssa olemiseen kuin blogin kirjoittamiseen. Lisäksi Tuisku on sairastellut kovasti koko syksyn, mikä on myös vienyt aikaa ja voimia. Kaikki päivitykset ovat kuitenkin minulla tallessa, ja tulevat varmasti ilmestymään tänne, kun koulukiireet parin viikon päästä helpottavat. Ja mikä parasta - Tuisku on nyt paremmassa kunnossa. Laitan tänne tarkan selvityksen sairastelusta ja hoidoista ihan itseäni varten, mutta myös teille muille, jotka saatatte joskus törmätä samanlaisiin ongelmiin. Kiitos kärsivällisyydestänne, se palkitaan vielä! :)

Tuisku 9,5 viikkoa

44. Savolaistuminen ja 1-vuotissynttärit

27.8.-2.9.2012

Alkuviikko oli suorastaan aivan tylsän normaali. Maanantaina ja tiistaina näin vielä kavereita ennen muuttoa takaisin opiskelemaan, joten Tuisku sai viettää melko leppoista elämää. Tiistaina Tuiskun antibioottikuuri loppui, ja keskiviikkona laitettiin Fuciderm-voidetta viimeistä kertaa - onneksi iho näyttää parantuneen!

Keskiviikkona nähtiin vielä Miloa pururadalla, ja koirat veti kyllä innoissaan rallia sekä pururadalla että metsään välillä poiketen :) Torstaina törmäsimme Miloon jälleen sattumalta, joten koirat saivat vielä jatkaa leikkejään. Otimme myös näyttelytreenejä parkkipaikalla - edelleen ongelmana on Tuiskun vasemmanpuoleinen takajalka, joka jää mahan alle sen seisoessa. Olen yrittänyt vähän kokeilla lihaksia, josko ne olisivat jumissa, ja siksi Tuisku jättäisi jalkansa "väärään kohtaan". Täytyy varmaan jossain vaiheessa varata aika koirahierojalle, kun pääsee jälleen vähän paremmin kiinni opiskelijaelämään.

Tuiskulla oli perjantaina 1-vuotissyntymäpäivät! Kyllä täytyy sanoa, että Tuiskusta on vuoden aikana kasvanut aivan ihastuttava shelttipoika! Emme juhlineet syntymäpäiviä sen suuremmin, mutta toki Tuisku pääsi Milon kanssa rälläämään pururadalla oikein kunnolla! Perjantaina mulla oli viimeinen työpäivä, mikä teki aina vain konkreettisemmaksi sen, että kesä on ohi ja on aika taas siirtyä savolaiseen arkeen. Täytyy kyllä sanoa, että kesä on mennyt ihan yhdessä hujauksessa! Kesään on mahtunut vaikka ja mitä: Tuiskun Kempeleen näyttelyn ROP-pentutitteli, ensimmäiset kansainväliset näyttelyt, mätsäreitä, paljon uusia koirakavereita sekä agility- ja näyttelytreenejä, mökkeilyä, lammas"paimennusta", uinti-reissu ja vaikka mitä muuta! Täytyy vain toivoa, että syksy toisi tullessaan paljon uusia, mukavia seikkailuja.

Perjantai-ilta menikin pakatessa sekä omia että jo jotain Tuiskunkin tavaroita muuttoa varten. Lauantaina lähdimme paketti- ja henkilöauton voimin viemään muuttokuormaa Kuopioon. Automatka meni ihan mukavasti yhden pysäytyksen kera. Perillä Tuisku näytti taas toki tunnistavan paikat heti, ja oli aivan innoissaan kotiinpaluusta.

Sunnuntaipäivä menikin tavaroita järjestellessä. Nähtiin vielä illalla kerrostaloon muuttanut kolmas koira, jackrusselinterrieripentu Nasu! Ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia siinä, että talossa olisi kaikunut yhden tai useammankin koiran haukunta ;) Illalla nähtiin vielä Viimaa koirapuistossa, jonne tuli myöhemmin myös pari muuta isoa koiraa. Tuiskua koirat jännittivät, joten annoin sen vähän haistella niitä ennen kuin lähdimme kotiin lepäämään - edellispäivän matka oli selvästi rasittanut myöskin Tuiskua. Kuulimme myös, että Kuopiossa on ollut aivan valtavasti punkkeja koko kesä, joten täytyy kyllä tarkkaan syynätä, ettei Tuisku vain kanna punkkeja turkissaan. Sillähän ei ole ollut nyt mitään karkoitusainetta, sillä Bayvantic aiheutti niin pahoja allergiareaktioita, etten uskaltanut muita laittaa. Jos punkkeja alkaa olla riesaksi asti, taitaa varmaan olla syytä  kysyä eläinlääkärin mielipidettä siitä, mitä karkoitusainetta  Tuiskulle uskaltaa laittaa ilman pelkoja allergiareaktioista.

43. Koiraparka sairastaa

20.-26.8.2012

Maanantaina minä palasin jo työelämään, mutta perheen miesväki, Tuisku ja M, sai touhuta päivän kahdestaan. Tuisku pääsi kuulemma pitkälle lenkille, sai paljon palloleikkejä, etsi-pelin ja muuta aktivointia. Illalla suuntasimme kolmestaan vielä katsomaan ratsastuskisoja läheiselle tallille, joka on ollut minun vakioratsastuspaikkani jo yli 10 vuoden ajan Pohjanmaalla. Tuiskulla oli paikalla paljon ihmettelemistä: hevosia, lapsia, muita ihmisiä sekä pari koiraakin. Tuisku suhtautui tilanteeseen hienosti, eikä välittänyt hevosista mitään. Se on kyllä iso etu - muut koirat haukkuivat hevosia minkä ehtivät.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, josta aamu ja ilta olivat Tuiskun aikaa. Ehdimme lenkkeilyn ohella harjoitella näyttelyitä varten. Tuisku juoksi taas erinomaisen hyvin, mutta seisoessaan jätti aina toisen takajalan "mahan alle" enemmän kuin toisen. Etujalat sen sijaan ovat aina tasan. Jännä juttu mistä tuokin tapa on tullut. Tuiskullahan kerran kuluivat takatassun kynnet hieman turhan lyhyiksi jostain syystä, ja samaan aikaan alkoi tämä seisomisongelmakin. Liittyvätkö toisiinsa vai ei, vaikea sanoa (aiheuttivatko kynnet hieman kipua, minkä takia takatassut oli helpompi jättää milloin mihinkin asentoon).

Tuisku ja Sylvi ulkoilevat

Tiistai- ja keskiviikkoaamuina Tuisku pääsi jälleen juoksemaan Milon kanssa pururadalla aamulenkille, mikä olikin taas hyvä energianpurkukeino :) Alkuviikolla kiinnitin huomiota siihen, että Tuisku nukkui aika poikkeuksellisissa asennoissa. Jo aiemmin heinäkuussa huomasin, että Tuiskun kulkusten iho halkeili mukavasti laattoina pois, liekö sitten kuivunut jostain syystä vai miten, en tiedä. Nyt sitten katsoin ihoa uudelleen, ja se olikin harmillisen punainen, kuumottava ja arka. Soitin samantien vakioeläinlääkärillemme, jonka vastaaja kertoi karua kieltään: "Olen lomalla, ja tavoitettavissa tästä numerosta seuraavan kerran syyskuun lopulla".

Saimi

Siitäpä alkoi sitten eläinlääkärin metsästys. Ihan helppoa ei ollut löytää ilta-aikaa tästä suhteellisen läheltä, mutta lopulta saimme ajan Ari Murnieksille Kokkolaan torstaille. Hän oli mukava ja käsitteli koiraakin hyvin. Lääkäri epäili Tuiskun nuolleen kuivunutta ihoa, mistä syystä iho on sitten ärtynyt ja tulehtunutkin. Tuisku sai kortisoni- ja antibioottipistokset, antibioottitablettikuurin (Synulox) 5 päivää sekä voidekuurin (Fuciderm) 5-7 päivää. Tuisku sai kaulurinkin nuolemisen estämiseksi, mutta lamaantui siitä ihan täysin. Ensimmäisenä yönä minun piti nousta käyttämään Tuiskua myös ulkona ensimmäistä kertaa; ilmeisesti pistokset aiheuttivat pientä aineenvaihdunnan kiihtymistä. Tämän jälkeen en kauluria pitänyt juurikaan, ellei Tuisku jäänyt juuri voiteen laittamisen jälkeen yksin. Annoin myös antibioottien takia maitohappobakteereja ripulin estämiseksi.

Tablettien anto osoittautui yllättävän helpoksi! Tuisku otti ne makkaran seassa tempputuokion yhteydessä ihan tuosta vaan. Maitohappobakteerikin meni alas samalla konstilla, jos en aina muistanut sitä ruokaan jo laittaa. Perjantai ja lauantai olivat semmoisia rentoja peruspäiviä ihan tuon antibioottikuurinkin takia - se tuntuu ehkä hieman väsyttävän Tuiskua. Onneksi Tuiskun maha pysyi hyvänä, eikä mennyt sekaisin lääkkeistä niin kuin pelkäsin. Lauantaina myös harjasin Tuiskun jälleen perusteellisesti, ja siitä lähti vähintään yhtä paljon karvaa kuin viimeksikin! Pahalta näyttää, että loppuvuoden näyttelyt jäävät meiltä kyllä suosiolla väliin, mikäli karva ei kasva poikkeuksellisen nopeasti takaisin. Eihän Tuisku kalju ole, mutta kyllä siihen pisteeseen ollaan päätymässä hyvää vauhtia.

  

Sunnuntaina menimme Kalajoelle katsomaan kansallisia esteratsastuskisoja. Jälleen täytyy kehua Tuiskun erinomaista käytöstä sekä ratsastajien hienoa menoa! Illalla Tuisku pääsi vielä Miisan kanssa puoleksi tunniksi vähän leikkimään koirapuistoon. Hieman kyllä mietin sitä, kuinka paljon tuon antibioottikuurin aikana kannattaa koiraa väsyttää. Tuisku on kuitenkin ollut niin täynnä energiaa ja kyse ihotulehduksesta eikä vakavammasta sairaudesta, joten puoli tuntia ei minusta ollut liikaa. Koirat toki myös nuuskuttelivat maata osan ajasta, eivätkä juosseet itseään mitenkään läkähdyksiin. Kaiken lisäksi Tuiskun iho näyttää jo paljon paremmalta! :)