45. Päivitykset tulossa - kärsivällisyyttä!

T

Tuisku 14 kk 25.10.2012

Olen todella pahoillani, että blogin päivitykset ensinnäkin tulevat myöhässä ja harvakseltaan. Minulla on nyt ollut koulussa niin kovasti kiirettä, että käytän mieluummin yli jäävän ajan sitten Tuiskun kanssa olemiseen kuin blogin kirjoittamiseen. Lisäksi Tuisku on sairastellut kovasti koko syksyn, mikä on myös vienyt aikaa ja voimia. Kaikki päivitykset ovat kuitenkin minulla tallessa, ja tulevat varmasti ilmestymään tänne, kun koulukiireet parin viikon päästä helpottavat. Ja mikä parasta - Tuisku on nyt paremmassa kunnossa. Laitan tänne tarkan selvityksen sairastelusta ja hoidoista ihan itseäni varten, mutta myös teille muille, jotka saatatte joskus törmätä samanlaisiin ongelmiin. Kiitos kärsivällisyydestänne, se palkitaan vielä! :)

Tuisku 9,5 viikkoa

44. Savolaistuminen ja 1-vuotissynttärit

27.8.-2.9.2012

Alkuviikko oli suorastaan aivan tylsän normaali. Maanantaina ja tiistaina näin vielä kavereita ennen muuttoa takaisin opiskelemaan, joten Tuisku sai viettää melko leppoista elämää. Tiistaina Tuiskun antibioottikuuri loppui, ja keskiviikkona laitettiin Fuciderm-voidetta viimeistä kertaa - onneksi iho näyttää parantuneen!

Keskiviikkona nähtiin vielä Miloa pururadalla, ja koirat veti kyllä innoissaan rallia sekä pururadalla että metsään välillä poiketen :) Torstaina törmäsimme Miloon jälleen sattumalta, joten koirat saivat vielä jatkaa leikkejään. Otimme myös näyttelytreenejä parkkipaikalla - edelleen ongelmana on Tuiskun vasemmanpuoleinen takajalka, joka jää mahan alle sen seisoessa. Olen yrittänyt vähän kokeilla lihaksia, josko ne olisivat jumissa, ja siksi Tuisku jättäisi jalkansa "väärään kohtaan". Täytyy varmaan jossain vaiheessa varata aika koirahierojalle, kun pääsee jälleen vähän paremmin kiinni opiskelijaelämään.

Tuiskulla oli perjantaina 1-vuotissyntymäpäivät! Kyllä täytyy sanoa, että Tuiskusta on vuoden aikana kasvanut aivan ihastuttava shelttipoika! Emme juhlineet syntymäpäiviä sen suuremmin, mutta toki Tuisku pääsi Milon kanssa rälläämään pururadalla oikein kunnolla! Perjantaina mulla oli viimeinen työpäivä, mikä teki aina vain konkreettisemmaksi sen, että kesä on ohi ja on aika taas siirtyä savolaiseen arkeen. Täytyy kyllä sanoa, että kesä on mennyt ihan yhdessä hujauksessa! Kesään on mahtunut vaikka ja mitä: Tuiskun Kempeleen näyttelyn ROP-pentutitteli, ensimmäiset kansainväliset näyttelyt, mätsäreitä, paljon uusia koirakavereita sekä agility- ja näyttelytreenejä, mökkeilyä, lammas"paimennusta", uinti-reissu ja vaikka mitä muuta! Täytyy vain toivoa, että syksy toisi tullessaan paljon uusia, mukavia seikkailuja.

Perjantai-ilta menikin pakatessa sekä omia että jo jotain Tuiskunkin tavaroita muuttoa varten. Lauantaina lähdimme paketti- ja henkilöauton voimin viemään muuttokuormaa Kuopioon. Automatka meni ihan mukavasti yhden pysäytyksen kera. Perillä Tuisku näytti taas toki tunnistavan paikat heti, ja oli aivan innoissaan kotiinpaluusta.

Sunnuntaipäivä menikin tavaroita järjestellessä. Nähtiin vielä illalla kerrostaloon muuttanut kolmas koira, jackrusselinterrieripentu Nasu! Ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia siinä, että talossa olisi kaikunut yhden tai useammankin koiran haukunta ;) Illalla nähtiin vielä Viimaa koirapuistossa, jonne tuli myöhemmin myös pari muuta isoa koiraa. Tuiskua koirat jännittivät, joten annoin sen vähän haistella niitä ennen kuin lähdimme kotiin lepäämään - edellispäivän matka oli selvästi rasittanut myöskin Tuiskua. Kuulimme myös, että Kuopiossa on ollut aivan valtavasti punkkeja koko kesä, joten täytyy kyllä tarkkaan syynätä, ettei Tuisku vain kanna punkkeja turkissaan. Sillähän ei ole ollut nyt mitään karkoitusainetta, sillä Bayvantic aiheutti niin pahoja allergiareaktioita, etten uskaltanut muita laittaa. Jos punkkeja alkaa olla riesaksi asti, taitaa varmaan olla syytä  kysyä eläinlääkärin mielipidettä siitä, mitä karkoitusainetta  Tuiskulle uskaltaa laittaa ilman pelkoja allergiareaktioista.

43. Koiraparka sairastaa

20.-26.8.2012

Maanantaina minä palasin jo työelämään, mutta perheen miesväki, Tuisku ja M, sai touhuta päivän kahdestaan. Tuisku pääsi kuulemma pitkälle lenkille, sai paljon palloleikkejä, etsi-pelin ja muuta aktivointia. Illalla suuntasimme kolmestaan vielä katsomaan ratsastuskisoja läheiselle tallille, joka on ollut minun vakioratsastuspaikkani jo yli 10 vuoden ajan Pohjanmaalla. Tuiskulla oli paikalla paljon ihmettelemistä: hevosia, lapsia, muita ihmisiä sekä pari koiraakin. Tuisku suhtautui tilanteeseen hienosti, eikä välittänyt hevosista mitään. Se on kyllä iso etu - muut koirat haukkuivat hevosia minkä ehtivät.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, josta aamu ja ilta olivat Tuiskun aikaa. Ehdimme lenkkeilyn ohella harjoitella näyttelyitä varten. Tuisku juoksi taas erinomaisen hyvin, mutta seisoessaan jätti aina toisen takajalan "mahan alle" enemmän kuin toisen. Etujalat sen sijaan ovat aina tasan. Jännä juttu mistä tuokin tapa on tullut. Tuiskullahan kerran kuluivat takatassun kynnet hieman turhan lyhyiksi jostain syystä, ja samaan aikaan alkoi tämä seisomisongelmakin. Liittyvätkö toisiinsa vai ei, vaikea sanoa (aiheuttivatko kynnet hieman kipua, minkä takia takatassut oli helpompi jättää milloin mihinkin asentoon).

Tuisku ja Sylvi ulkoilevat

Tiistai- ja keskiviikkoaamuina Tuisku pääsi jälleen juoksemaan Milon kanssa pururadalla aamulenkille, mikä olikin taas hyvä energianpurkukeino :) Alkuviikolla kiinnitin huomiota siihen, että Tuisku nukkui aika poikkeuksellisissa asennoissa. Jo aiemmin heinäkuussa huomasin, että Tuiskun kulkusten iho halkeili mukavasti laattoina pois, liekö sitten kuivunut jostain syystä vai miten, en tiedä. Nyt sitten katsoin ihoa uudelleen, ja se olikin harmillisen punainen, kuumottava ja arka. Soitin samantien vakioeläinlääkärillemme, jonka vastaaja kertoi karua kieltään: "Olen lomalla, ja tavoitettavissa tästä numerosta seuraavan kerran syyskuun lopulla".

Saimi

Siitäpä alkoi sitten eläinlääkärin metsästys. Ihan helppoa ei ollut löytää ilta-aikaa tästä suhteellisen läheltä, mutta lopulta saimme ajan Ari Murnieksille Kokkolaan torstaille. Hän oli mukava ja käsitteli koiraakin hyvin. Lääkäri epäili Tuiskun nuolleen kuivunutta ihoa, mistä syystä iho on sitten ärtynyt ja tulehtunutkin. Tuisku sai kortisoni- ja antibioottipistokset, antibioottitablettikuurin (Synulox) 5 päivää sekä voidekuurin (Fuciderm) 5-7 päivää. Tuisku sai kaulurinkin nuolemisen estämiseksi, mutta lamaantui siitä ihan täysin. Ensimmäisenä yönä minun piti nousta käyttämään Tuiskua myös ulkona ensimmäistä kertaa; ilmeisesti pistokset aiheuttivat pientä aineenvaihdunnan kiihtymistä. Tämän jälkeen en kauluria pitänyt juurikaan, ellei Tuisku jäänyt juuri voiteen laittamisen jälkeen yksin. Annoin myös antibioottien takia maitohappobakteereja ripulin estämiseksi.

Tablettien anto osoittautui yllättävän helpoksi! Tuisku otti ne makkaran seassa tempputuokion yhteydessä ihan tuosta vaan. Maitohappobakteerikin meni alas samalla konstilla, jos en aina muistanut sitä ruokaan jo laittaa. Perjantai ja lauantai olivat semmoisia rentoja peruspäiviä ihan tuon antibioottikuurinkin takia - se tuntuu ehkä hieman väsyttävän Tuiskua. Onneksi Tuiskun maha pysyi hyvänä, eikä mennyt sekaisin lääkkeistä niin kuin pelkäsin. Lauantaina myös harjasin Tuiskun jälleen perusteellisesti, ja siitä lähti vähintään yhtä paljon karvaa kuin viimeksikin! Pahalta näyttää, että loppuvuoden näyttelyt jäävät meiltä kyllä suosiolla väliin, mikäli karva ei kasva poikkeuksellisen nopeasti takaisin. Eihän Tuisku kalju ole, mutta kyllä siihen pisteeseen ollaan päätymässä hyvää vauhtia.

  

Sunnuntaina menimme Kalajoelle katsomaan kansallisia esteratsastuskisoja. Jälleen täytyy kehua Tuiskun erinomaista käytöstä sekä ratsastajien hienoa menoa! Illalla Tuisku pääsi vielä Miisan kanssa puoleksi tunniksi vähän leikkimään koirapuistoon. Hieman kyllä mietin sitä, kuinka paljon tuon antibioottikuurin aikana kannattaa koiraa väsyttää. Tuisku on kuitenkin ollut niin täynnä energiaa ja kyse ihotulehduksesta eikä vakavammasta sairaudesta, joten puoli tuntia ei minusta ollut liikaa. Koirat toki myös nuuskuttelivat maata osan ajasta, eivätkä juosseet itseään mitenkään läkähdyksiin. Kaiken lisäksi Tuiskun iho näyttää jo paljon paremmalta! :)

42. Ensimmäinen lomareissu ilman koiraa

13.-19.8.2012

Maanantai olikin itsenäinen agilitytreenipäivä. Koottiin meidän tavallinen koirapuistoporukka tällä kertaa agilityn pariin: novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä bichon frisé Milo ja tietenkin Tuisku. Kentällä olikin nyt enemmän vilskettä, sillä kennellinjan koulu oli alkanut. Tuisku kävi ihan valtavilla kierroksilla alusta asti, joten nämä häiriötekijät eivät ainakaan auttaneet asiaa.

Rakennettiin rata, jossa oli suoralla neljä hyppyä peräkkäin, mutkaputki sekä rengas. Tässä ideana oli harjoitella Tuiskulle vielä työn alla olevaa rengasta sekä koiran jättämistä pitkän hyppysuoran päähän. Tuiskulle hypyt eivät tuottaneet mitään ongelmia, mutta valtavan energiatason takia rengasta piti harjoitella vähän enemmän. Sekin kuitenkin sujui lopulta tosi hyvin! Otettiin myös eteen-käskyä ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä, ja Tuisku suoriutui tästäkin tehtävästä erittäin hyvin. Tuiskulle ei kyllä moni pärjää vauhdissa agilityradalla :D

Tiistaina harjoiteltiin näyttelyjuttuja kotona. Uusi näyttelyhihna näyttää toimivan, ja Tuiskulle sopivat hyvin lyhyet treenipätkät. Häntä ei kotitreeneissä enää ole ongelma, ja seiso-käskykin sujuu taas yleensä niin kuin pitääkin. Treenien päätteeksi harjasin Tuiskun perusteellisesti viikon tauon jälkeen. Täytyy kyllä todeta, että karvanlähtö on tainnut alkaa. Selästä pohjavilla on melkein pudonnutkin, mutta nyt kaulus ja takajalkojen seutu tulevat hyvää vauhtia perässä.


Tiistaina tuli myös tieto, että pääsemme 10.9. alkavalle ACE:n kontaktikurssille! Siispä meillä on 8 viikon ajan tiedossa kaksi ohjattua agilitykertaa. Täytyy nyt tämä viimeinen opiskeluvuosi yrittää kunnolla hyödyntää ACE:n tarjoamat kurssit, sillä seuraavasta vuodesta ja treenimahdollisuuksista ei sitten olekaan mitään tietoa. Pujottelukurssi olisi myös tarkoitus ottaa mahdollisesti vuodenvaihteessa, mutta ei missään tapauksessa yhtä aikaa kontaktikurssin kanssa, ettei tule koiralle liikaa uutta opeteltavaa kerralla.

Tuisku ja Milo

Keskiviikko- ja torstaiaamuille sain Tuiskulle Milon leikkikaveriksi aamulenkeille. Tuisku oli aivan innoissaan, kun sai heti aamusta purkaa kunnolla energiaa! Koirat juoksivat pururataa peräkkäin purut pöllyten - ei voi kuin ihailla sitä ketterää menoa. Milo on kyllä ollut kesän ajan Tuiskun pelastus, sillä se on niin sopiva leikkikaveri Tuiskulle. Tuisku ei keskity yhtään Milon päälle hyppimiseen, vaan pojilla on leikki koko ajan mielessä :)

Perjantaina kävin vielä Tuiskun kanssa normaalisti aamulenkillä, mutta päivällä lähdin miesväen perheen kanssa Lapin reissulle. Tuisku siis jäi ensimmäistä kertaa hoitoon, mutta onneksi hoitopaikka oli vanhempieni luona eli siellä, missä Tuisku on koko kesän asunutkin. Minulle teki kyllä hyvää vähän vaihtaa maisemaa, kun koko kesä on tullut vain oltua töissä.

Poron pääkallokin löytyi metsästä

Määränpäämme oli Savukoskella lähellä itärajaa, joten automatkaan meni semmoiset kahdeksan tuntia suuntaansa. Aluksi vähän mietin Tuiskun ottamista mukaan matkalle, mutta sen autopahoinvoinnin takia en viitsinyt sitä niin pitkää matkaa lähteä kuljettamaan. Menomatkalla kävimme mm. Haaparannassa, mutta tulomatkan tulimme eri reittiä Kuusamon kautta. Paikanpäällä tuli samoiltua harjujen ja vaarojen päällä sekä metsässä mustikassa - Lapin luonto on kyllä todella näkemisen ja kokemisen arvoinen! Matkalla näimme myös poroja, jotka onneksi eivät päättömästi ryntäilleet tielle, vaan pysyttelivät tien penkalla.

Sunnuntaina palasimme kotiin myöhään illalla. Tuisku oli kyllä valtavan iloinen, kun tajusi meidän vihdoin palanneen reissulta :) Tuisku oli kuulemma syönyt ruokansa hyvin, herättänyt talon väen ennen seitsemää sekä lauantaina että sunnuntaina, osannut vaatia itselleen tekemistä, hakenut palloa vaikka loputtomiin, varastellut sukkia, kaivanut pihanurmikolle kuoppia (!?!), nukkunut yönsä sekä makuuhuoneessa että olohuoneen sohvilla sekä mennyt aina ovelle auton ääneen kuultuaan, kenties odottaen meitä kotiin. Helppo hoitolapsi siis, eikö? ;)

41. Sankarikoira

6.-12.8.2012

Maanantaina satoi lähes koko päivän - taas. Tätä sadetta on kyllä saatu tälle kesälle jo ihan tarpeeksi! Se on tullut huomattua mm. aina märistä lenkkareista ja tuulipuvusta sekä koiran kurapyyhevuoresta, joka pyykkipäivään mennessä on kasvanut ihan kiitettäviin lukemiin. Miten ihmeessä selviävät ne ihmiset, joilla on useampi koira tai isompi kuin kuuden kilon sessu talossa?

No, joka tapauksessa maanantaina menimme Neean ja Veeran sekä Hennan ja Miisan kanssa käymään koirapuistossa. Tuisku leikki mukavasti molempien narttukoirien kanssa vuorotellen. Tuiskukin on saanut vähän itsevarmuutta isojen koirien kanssa juurikin Veeran ja Miisan ansiosta. Niiden kanssa varuilta on kuitenkin tehty niin, että vain toinen on yhtä aikaa Tuiskun kanssa irti. Otettiin myös vähän näyttelytreeniä, sillä halusin testata uutta Kuopiosta ostettua näyttelyhihnaa. Tuisku juoksi ihan hyvin silläkin, joten ehkä se otetaan nyt sitten vakiokäyttöön tästä lähtien :) Vanha hihna saa toimia varavaihtoehtona.

Tiistaina meillä oli viimeiset treenit Kalajoen jatkokurssilla. Treenikerta oli kyllä pienoinen katastrofi. Tuisku oli töideni takia hyvin pienellä aktivoinnilla ja lenkityksellä koko päivän, ja jouduin lähteä töihin suoraa treeneistä. Toki Tuisku sai siellä asianmukaiset lämmittelyt, mutta sen mielentila oli jo naksahtanut semmoiseen "agilityä, jeejee" -tilaan, joten meno oli sen mukaista. Radanpätkässämme oli pari hyppyä kaarevalla uralla, mutkaputki, jolle piti tehdä persjättö, hyppy ja mutkaputki. Kenttä oli yhtä vesilätäkköä ja lammikkoa, joten ei siinä tohtinut edes kunnolla juosta. Niinpä olin aina auttamattomasti myöhässä.

Toisena harjoituksena teimme ekalta kerralta tuttua kahden esteen takaakiertoa, joka nyt onnistui paljon sujuvammin kuin pari kuukautta sitten. Jotain kehittymistä tässä on siis täytynyt kesän aikanakin tapahtua, edes ihan pientä! Varmaan se kehittyminen on lähinnä tullut omaan kehonhallintaan, jolloin toki Tuiskukin menee heti paremmin. Rengaskin sujui hyvin. Ainoa ongelmakohta oli se, että Tuisku hakee liikaa targetille, ihan kesken radankin se saattaa katsoa palkkaajaa ja jopa juosta sinne, jolloin koko radan rytmi katoaa. Täytyy varmaan alkaa vähän siedättämään sitä kuppiin esim. temppujen tekemisen yhteydessä, jotta kuppi menettää ihan vähän merkitystään, mutta ei liikaa!

Miisa ja Tuisku <3

Keskiviikko oli yllättäen sadepäivä. Milon kanssa sovittu aamulenkki peruuntui todellakin "koiranilman" takia. Kävimme sitten Tuiskun kanssa kaksistaan kävelemässä, ja olimme kyllä läpimärkiä sen jälkeen. Meidän lenkkipolkukin oli muuttunut virtaavaksi purojen rykelmäksi. Vapaapäivän kunniaksi aloin myös suunnitella tulevan syksyn kursseja ja treenimahdollisuuksia. Ilmoitin lopulta meidät ACE:lle trainings-ryhmään, joka on tavallaan ensimmäinen valmennusryhmä peruskurssin käyneille. Ryhmäpaikka on jatkuvasti kerran viikossa, ei siis mikään kurssimuotoinen juttu. Opiskelijabudjetti voi tosin tulla vastaan jossakin vaiheessa, mutta paikan irtisanominen kuulostin niin helpolta, että otin paikan vastaan :) Laitoin myös ilmoittautumisen menemään kontaktikurssille, mutta siitä ei ole vielä tullut vahvistusta.

Tuiskullahan on vähitellen nyt vaihdettu penturuuasta Royal Canin mini adult -nappularuokaan. Tuiskulla on nyt sitten vajaan viikon ollut maha hieman löysällä. En tiedä, johtuuko se tuosta ruuasta, sillä vaihdosta on ollut meneillään jo kolmisen viikkoa. Tuisku saa edelleen sekaisin pentu- ja aikuisruokaa, enkä omasta mielestäni alussa huomannut mitään vatsavaivoja. Etenkin maanantaina Tuisku oli suorastaan ripulilla, joten ostin sitten apteekista Promaxia ja Tehobaktia, joista onkin nyt ollut apua. Toivottavasti Tuiskun maha rauhoittuu pian, ettei tarvitse tehdä kummempia toimenpiteitä.


Torstaina Tuisku pääsi jälleen lammastilalle juoksentelemaan koko illaksi, mikä kyllä teki sille hyvää! Perjantaina kävimme itsenäisesti treenaamassa agilityä parin muun koirakon kanssa. Teimme hieman samanlaisen radan kuin tiistaina kurssilla, eli ensin pari hyppyä (eivät ihan suorassa linjassa), mutkaputki (persjättö), hyppy kohti ei mitään, tiukka kaarros vasemmalle mutkaputkeen (takaa leikkaus) ja viimeisenä rengas. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, että rengas sujui koko ajan tosi hyvin! Ensin en meinannut itse ehtiä ensimmäisen putken jälkeen oikealle paikalle, mutta sain onneksi korjattua virheeni. Ongelmana on myös kumartelu, mutta ehkä se vain tässä alkuvaiheessa on pientä varmistelua, jonka toivottavasti saa joskus karsittua pois.

Viikonloppuna Tuisku pääsi meidän kanssa mökkeilemään merenrantaan. Voi miten Tuisku taas nautti olostaan, kun sai toimia grillin vahtina, jahdata perhosia, etsiä mökin pihasta ihania aarteita (erilaisia risuja, keppejä ja käpyjä) sekä päivystää mökin pihaa sisäsohvalta, jonka kohdalla ikkuna on juuri sopivassa kohdassa Tuiskua ajatellen.

Saipa Tuisku vielä sankarin tittelinkin, kun löysi perheen kadoksissa olleen Virkku-kissan. Itse en varmasti olisi kissaa huomannut, mutta Tuisku ilmaisi selvästi pusikossa olevan jotakin, kun olimme sunnuntaina aamulenkillä. Aikani siinä huutelin Virkkua, sillä se oli joskus ennenkin lymyillyt mökin lähettyvillä. Lopulta kissa tulikin esiin ensin hieman epäröiden, mutta lopulta antoi kuitenkin kiinni. Sidoin Tuiskun puuhun, juoksin kissan kanssa mökille ja äkkiä takaisin Tuiskun luo. Siellä Tuisku istui kaikessa rauhassa siinä paikassa, mihin olin sen jättänytkin. Tuisku osoitti jälleen taas fiksun luonteensa - meidän oma sankarikoira <3

40.Savo show ja filmitähteilyä

30.7.-5.8.2012

Maanantaina aloitimme viikon näyttelytreeneillä, joissa olivat osallisina Tuiskun lisäksi novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa, sheltti Fiti sekä Milo. Näyttelytreenit menivät jälleen vaihtelevasti, sillä Tuiskun kanssa on hirvittävän vaikea juosta liian hitaasti menevän perässä. Joudun joko pysähtelemään vähän väliä tai sitten ottamaan hirmu pitkän välimatkan heti alkuun, jolloin Tuiskun mielessä syntyy ota-kiinni-jos-saat-leikki, ja nätisti ravaaminen ei onnistu millään. Koirat saivat pitää pari leikkituokiotakin, mikä teki taas ainakin Tuiskulle hyvää.

Tiistaina oli taas vuorossa Kalajoen agilitykurssi - kaatosateessa tietenkin. Radassa oli tällä kertaa kaikki kontaktiesteet sekä kepit, joten teimme sitten ihan erillisiä pieniä pätkiä, jotka olivat paremmin meille sopivia. Teimme erilaisia 4-5 esteen hyppy-putki-sarjoja, lähinnä irtoamista ja pieniä ohjaustehtäviä. Kerta jäi hieman lyhyeksi ensinnäkin jo kauhean ilman takia, joten ensi kertaa paremmalla onnella odotellessa.

Torstaina pakkasin töiden jälkeen koiranäyttelykamppeet kasaan, ja lähdimme vielä ajamaan myöhään illalla Kuopioon - jälleen kaatosateessa. Ajomatka kesti hieman tavallista kauemmin huonon sään sekä Tuiskun pahoinvoinnin takia - pysähdyimme pari ylimääräistä kertaa, sillä Tuisku näytti todella pahoinvoivalta. Reipas koira sinnitteli koko matkan kuitenkin perille asti ilman oksentelua. Tuisku oli aivan innoissaan huomattuaan perillä, mihin olimmekaan tulleet. Puolenyön jälkeen suoritimme vielä tavaroiden pakkaamisen näyttelypäivää varten sekä tassujen ja kauluksen pesun ja kuivauksen.

Mitäs mulkoilet? :D

Perjantaiaamu valkeni kaikkien sääennusteiden vastaisena poutaisena! Kävimme heti aamulla tunnin reippaan lenkin, jotta Tuiskulta saatiin enimmät aamuenergiat purettua. Otimme myös riskin, ja menimme 15 minuutiksi Viiman kanssa koirapuistoon. Puisto ei onneksi ollut mitenkään kurainen, joten koirat eivät sen kummemmin likaantuneet telmiessään. Koirat olivat kyllä tosi innostuneita jälleennäkemisestä, sillä olihan edelliskerrasta aikaa jo kolme kuukautta.

Kansainvälinen näyttely järjestettiin Sorsasalon raviradalla, jonne ei meiltä ole kuin kymmenen minuutin ajomatka. Olimme paikanpäällä lähes puoltatoistatuntia ennen kehän alkua, ja löysimme kehämme radan takasuoralta varsin näppärästi. Parkkeerasimme häkin ja muut tavarat kehän laidalle, laitoimme Tuiskun turkkia ja juoksin sen kanssa kehässä. Minun onneni esittäjänä oli se, että Tuisku vaikutti hieman väsyneeltä eilisestä automatkasta. Niinpä Tuiskun esiintyminen ja kuunteleminen ennen kehää keskittyi jo varsin hyvin minuun ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta.

Meidän luokassamme oli yhteensä viisi koiraa. Tuisku oli aakkosissa ensimmäisenä, ja sitä paikkaa olimme erityisesti treeneissä harjoitelleetkin. Tuiskun käytös kehässä oli kyllä ihan täysi kymppi, eikä enempää olisi mitenkään voinut tehdä. Tuisku juoksi sekä yksin että ryhmässä aivan erinomaisen hyvin häntä oikealla korkeudella, ja seisoi varmaan parhaiten ikinä juuri tuomarin arvostelussa. Olin jo melkein varma, että saamme erinomaisen arvosanan. Pettymys oli kyllä suuri, kun tuomari antoi arvosanaksi H. Olin suorastaan järkyttynyt siinä vaiheessa, kun tuomari tuli kertomaan, että tähän arvosanaan johti Tuiskun useat hammaspuutokset. Tuiskultahan todellisuudessa puuttuu vain yksi hammas, joten minun olisi pitänyt ymmärtää vaatia tuomaria katsomaan hampaat uudelleen.


Viima onneksi loisti kehässä paremmin, ja oli lopulta JUN EH JUK4. Tästä näyttelystä jäi itselle kyllä niin paha maku suuhun, että taidetaan pitää jonkin verran taukoa näyttelyistä. Ärsyttää oma tyhmyys, kun ei tajunnut, että tuomaria olisi voinut pyytää katsomaan hampaita uudestaan. Ärsyttää myös se, että Tuiskun superhieno, suorastaan ihan täydellinen esiintyminen meni tavallaan ihan hukkaan. Tuisku ei ole missään ikinä esiintynyt noin hienosti, ja nyt tuomari ei arvostanut sitä tippaakaan. Tarkemman näyttelyarvostelun voi lukea niiden omalta sivulta. Illalla pidettiin vielä Viiman ja Tuiskun leikkituokio, ennen kuin lähdimme ajomatkalle takaisin kohti Pohjanmaata.

Positiivisena asiana näyttelystä jäi mieleen se, että Tuisku pääsi Savon Sanomien videotähdeksi! Toimittaja tuli kysymään, osaako Tuisku tehdä jotakin temppuja. He olivat tekemässä videota koirien tempuista Savon Sanomien nettisivuille. Tuiskulla oli vielä paukkuja tallella, joten mielellämme näytimme pari temppua. Tuisku leikki sujuvasti kuollutta ja pujotteli jalkojeni läpi kävellessäni. Videon voi löytää osoitteesta http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/katso-nayttelykoirien-parhaat-temput/1231983
Lisäksi ostimme uuden näyttelyhihnan! Hihnassa on ketju (puolikuristava, säädettävä), ja hihna on mielestäni Tuiskulle sopiva harmaan värinen :)

Viima ensimmäisenä junnunarttujen kehässä

Tuisku sai viettää loppuviikon varsin leppoisissa tunnelmissa. Lauantaina olimme sukulaisen häissä, joten Tuisku sai olla vanhemmillani sillä välin. Sunnuntaina menimme käymään paikallisraveihin sään suosiessa, ja Tuisku osasi ottaa paikanpäällä varsin rennosti. Siitä on tullut kyllä varsin hyväkäytöksinen myös yleisötapahtumissa, eivätkä muut katsojat varmasti edes huomanneet sen läsnäoloa. Illalla kävimme myös lammaslaitumilla katsomassa laumaa ja lepuuttamassa hermoja ensi viikon koitoksia varten :)