3.-9.9.2012
Maanantaina oli varsin normaalipäivä lenkkeilyn, pallonheiton ja muiden päivän normaalien aktiviteettien parissa. Oli mukava kesän jälkeen törmätä Tuiskun koirakaveri Isaan, joka itse asiassa on ensimmäinen koira, jonka Tuisku tapasi tultuaan meille kasvattajan luota :) Isa on jo 9-vuotias laivakoiraherra, joka tuntee oman arvonsa, ja Tuiskukin on oppinut kunnioittamaan Isan komentelua. Iltapäivän satoikin yllättäen vettä, eikä Tuiskusta onneksi vielä ainakaan löytynyt punkkeja! Tuisku oli yleisolemukseltaan vielä melko väsynyt kaikestä tästä muuttohässäkästä. Otimme kuitenkin illalla nopeat näyttelytreenit parkkipaikalla, jotka menivät ihan kohtuullisesti.
Tiistaina Tuiskun oikeassa silmässä oli jonkin verran vihreää rähmää herätessämme :/ Tuisku myös hankasi silmää tassullaan sekä siristeli sitä. Hain apteekista silmävettä, jolla varovasti pyyhin silmän alle valuneet rähmät pois, ja seurasimme tilannetta. Päivä oli aurinkoisempi kuin eilen, ja törmäsimme jälleen Isaan päivälenkillä. Isan omistajan ehdotuksesta lähdimme kiertämään läheistä peltolenkkiä, jota en ollutkaan aiemmin hyödyntänyt mutta jonka ehdottomasti otan yhdeksi vakiolenkeistämme! Punkkeja uhmaten siis kiersimme mukavan lenkin, jossa koirat saivat nauttia vapaudestaan - ja ainakin Tuisku otti siitä kaiken ilon irti!
Iltapäivällä menimme Viiman kanssa koirapuistoon, jonne tuli myös meidän yläkertaamme muuttanut viiden kuukauden ikäinen jackrusseltyttö Nasu. Koirat leikkivät tosi nätisti keskenään, vaikka tokihan Viima ja Tuisku isompina välillä komensivatkin terävähampaista Nasu-parkaa! Puistossa olimme puolisen tuntia, minkä jälkeen lähdimme Sallan ja Viiman kanssa Tarun pitämiin näyttelytreeneihin Kuopiohallin kentälle. Alussa Taru antoi kivoja vinkkejä koirien hieromiseen myös ennen näyttelykehään menoa. Yleisesti ottaen Tuisku oli valtavan innoissaan tapansa mukaan, mikä toki vaikeutti nätisti juoksemista. Tuisku malttaa paremmin juosta jonon ensimmäisenä kuin kenenkään perässä. Melko kovasti sai komentaa, jotta ymmärsi, että tämä ei ole mikään laukkakisa, eikä tässä saa innostua liikaa, vaan ollaan TÖISSÄ. Muutenkin Tuiskun draivi on niin valtava, että saan itse pinkoa melkoista kyytiä sen perässä.
Keskiviikkoaamuna silmä näytti eilistä pahemmalle, joten varasin ajan eläinlääkärille. Tuisku sai diagnoosiksi oikean silmän tulehduksen, johon määrättiin Fucithalmic-silmätippaa 1 tippa 2 kertaa päivässä. Laitoin sitä lopulta molempiin silmiin, kun myös vasen alkoi vuotamaan. Menimme samana iltana kuitenkin ensimmäisiin valmennusryhmän (trainings) agilitytreeneihin ACE:lle. Itse jännitin näitä treenejä etukäteen aika paljon, koska en ollenkaan tiennyt, mitä odottaa. Meillehän esiteltiin 20 esteen rata, minkä jälkeen alkoi iskeä pienoinen epätoivo ja hölmö olo siitä, olemmekohan nyt ihan oikeassa paikassa ollenkaan! Harrin pitämät treenit kuitenkin mentiin lopulta ihan koirakohtaisesti, ja Tuiskun kanssa teemana olikin pussin varmistaminen. Lopulta mutkaputki - hyppy - pussi pätkä sujui varsin vauhdikkaasti. Tuisku piti hallissa aivan järkyttävää meteliä, joten päädyimme pitämään sitä odotteluajat autossa häkissä.
Torstai olikin taas ihan normi välipäivä treeneistä. Kävin ostamassa Mustista ja Mirristä Tuiskulle pari uutta lelua, joista ainakin toista voisi kokeilla käyttää agilityssä joskus palkkaukseen. Ostin myös hampaidenpesuvälineet, sillä Tuiskun pari takahammasta alkavat uhkaavasti keräämään plakkia ja hammaskiveä. Pitäisi nyt ottaa asiaksi totuttaa Tuiskua tuohon hampaidenpesuun. Perjantaina sitten kävimmekin itsenäisesti Hukka-hallilla treenaamassa Viiman kanssa. Tehtiin rataa, jossa oli kaksi hyppyä (ensimmäinen eteen-käskyllä varustettuna), mutkaputki, suora putki ja hyppy, sekä lopuksi hyppy-pussi-kokeiluja, jotka sujuivat oikein näppärästi molemmilta koirilta :) Tuisku toki otti välillä Viimasta häiriötä, mutta jospa tuohonkin saadaan ajan kuluessa muutosta.
 |
| Tuisku pienten aikuisten PUN3 |
Lauantaiaamu valkeni harmaana, kun lähdimme Tuiskun kanssa tunnin mittaiselle väsytyslenkille - suuntana oli nimittäin match show Siilinjärvellä! Kovasti toivoin, että sää pysyy poutaisena, mutta eipäs pysynyt meidän tuurin tietäen :/ Menimme paikalle hyvissä ajoin, noin 50 minuuttia ennen kehien alkua. Tämä oli ehkä hieman liioiteltua, sillä Tuisku meni ensimmäistä kertaa pienten aikuisten luokkaan, joka oli vuorossa vasta pentujen sekä junior handler -luokkien jälkeen. Koiria oli paikalla yllättävän paljon, ja tuntui, että meidän vuoro ei tule koskaan. Odottaminen ei myöskään sovi Tuiskulle, koska Tuisku kerää sillä välin jotain innostuksen ja patoutuneen energian sekaista olotilaa, minkä tiedostaen joudun jatkuvasti käskyttämään sitä, juoksuttamaan, ottamaan kontaktia tms, jolloin se pysyy aktiivisena ja "töissä".
 |
| Komea ratsukko sunnuntailta |
Viima osallistui vielä pentuluokkaan ollen lopulta hienosti punaisten toinen! Meidän luokkamme alkaessa sade vain kiihtyi, ja lopulta päästessämme kehään olimme sateenvarjoista huolimatta ihan läpimärkiä. Tuisku sai parikseen pienen mustan havannakoiran, joten saimme onneksi juosta etummaisena. Tuisku juoksi yksin ihan mukavasti, oli kiltisti pöydällä ja seisoi kohtalaisesti innostuksesta huolimatta. Tuisku sai lopulta punaisen nauhan :) Punaisten kehässä kenttä oli jo todella liukas, mikä vaikeutti omaa juoksemistani aika lailla. Lisäksi kehässä oli tosi paljon hitaita koiria, minkä vuoksi meillä ei oikein ollut tilaa juosta. Tästä taas seurasi se, että jouduin välillä hidastamaan Tuiskua, mikä saa sen vetämään = lievä katastrofi! Sijoituimme kuitenkin punaisten kolmansiksi, mikä kyllä lämmitti mieltä niin koleassa säässä odottelun jälkeen! Hienosti Tuiskukin jaksoi loppuun asti olla mukana iloisena itsenään. Palkinnoksi saimme pienen oranssin ruusukkeen, pienen koirapehmolelun ja Oscarin kuivattuja koiranlihapullia.
Sunnuntaina sää oli aurinkoinen, ja kävimme Sorsasalossa kolmestaan katsomassa kouluratsastuskisoja. Kisoihin lähinnä houkutteli usean vuoden takaa leireiltä tuttu suomenhevosruuna Teräs-Suikku, joka vuosina 2004-2006 tunnettiin kutsumanimellä Paavo. Oli kyllä ihan huikeaa nähdä, mitä tästä raakileruunasta olikaan tullut oikean ratsastajan kanssa. Muutenkin ratsukot tekivät hienoja ratoja, ja jos olisin ollut liikkeellä yksin, olisin melko varmaan viihtynyt paikalla paljon pidempäänkin :)
 |
| Suomenhevosruuna Teräs-Suikku |
Päivällä lähdimme sitten Viiman ja Tuiskun kanssa peltoseikkailulle! Pellonreunaa pääsi kiertämään mukavan lenkin, joka jatkui vielä metsään tien toisella puolella. Siellä emme Isan kanssa käyneetkään, mutta porukalla uskalsimme lähteä sitäkin reittiä tutkimaan. Pahaksi onneksi huomasimme metsälenkin alussa, että koirat (etenkin Tuisku - meidän tuurillamme tietenkin) oli aivan täynnä jonkin kasvin, ilmeisesti apilan, siemeniä, ja ne muuten olivat TIUKASSA! Puhdistimme niistä hyvin pienen murto-osan valokuvaustuokiota varten, mikä paljasti karun totuuden niiden määrästä. Metsälenkki meni ihanasti veden rantaviivaan, ja kiersi sopivasti takaisin lähtöpaikalle. Viimaa aallot taisivat jännittää hieman enemmän kuin Tuiskua, kun koitimme ottaa koirista kuvia myös veden äärellä. Lenkin jälkeen meillä olikin vielä yli puolen tunnin puhdistusoperaatio kahden henkilön suorittamana, ja siemeniä kyllä löytyi turkista vielä pitkään jälkeenpäinkin.
 |
| Koirilla oli hieman vauhtia! |
 |
| <3 |
 |
| Leijonaa mä metsästän! |
 |
| Sorsiakin piti välillä ihmetellä. |
 |
| Siementen pyydystäjä! |
Keskiviikkona olimme toista kertaa ACE:lla trainings-treeneissä, ja Sanna oli taas meitä opettamassa. Rata oli taas yhteensä parikymmentä estettä pitkä, mutta me teimme sen alusta neljän esteen radanpätkää: hyppy - pituus - muuri - putki. Haasteina meillä oli pakkovalssi sekä suljettu putki. Pakkovalssi oli aluksi vaikea, sillä Tuisku ei millään jarruttanut vaan porhalsi täyttä vauhtia ohi minusta ja ohjausyrityksistäni. Niinpä palkkasin Tuiskun tässä kohtaa kädestä, mikä selvästi auttoi asiaa. Suljettu putkikulma oli muurin jälkeen, minkä Tuisku haki erittäin hyvin muutaman erehdyksen jälkeen. Tuisku häiriintyi valtavasti pariin otteeseen viereisellä radalla juosseesta australianpaimenkoirasta, mutta eiköhän se ajan kanssa totu tähänkin häiriötekijään.
Perjantaina lähdimme viikon reissulle Pohjanmaalle. Tuisku matkusti autossa takapenkillä häkissään oikein mukavasti. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla ilman pahoinvointia tai muutakaan hämminkiä :) Tuisku oli todella innoissaan huomattuaan, mikä olikaan automatkan määränpää! Kissatkin tervehtivät Tuiskua kuten vanhaa tuttua kuuluukin, joten pystyimme siltäkin osin turvallisin mielin asettua jälleen taloksi. Tavoitteena olisi ensi viikolla nähdä ainakin Miloa, pitää ainakin yhdet näyttelytreenit sekä käydä mahdollisesti mätsärikehässäkin pyörähtämässä.
Iltapäivällä menimme vielä Himangalle lampaita katsomaan, ja Tuisku oli jälleen ihan elementissään. Tuisku kyllä nautti hurjasti taas vapaana juoksemisesta, ja lampaatkin joko oikeasti tai kuvitellusti olivat myös kiinnostuneita Tuiskun näkemisestä. Käytiin katsomassa myös suloisia kissanpentuja, jotka olivat kasvaneet hurjasti viime näkemästä. Rohkein pentu teki mukavasti tuttavuutta Tuiskun kanssa :) Saimme myös vanhan silityslaudan, joka saa ensi viikolla toimia kontaktitreeneissä näin kotioloissa. Innolla treenejä odotellessa!
