40.Savo show ja filmitähteilyä

30.7.-5.8.2012

Maanantaina aloitimme viikon näyttelytreeneillä, joissa olivat osallisina Tuiskun lisäksi novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa, sheltti Fiti sekä Milo. Näyttelytreenit menivät jälleen vaihtelevasti, sillä Tuiskun kanssa on hirvittävän vaikea juosta liian hitaasti menevän perässä. Joudun joko pysähtelemään vähän väliä tai sitten ottamaan hirmu pitkän välimatkan heti alkuun, jolloin Tuiskun mielessä syntyy ota-kiinni-jos-saat-leikki, ja nätisti ravaaminen ei onnistu millään. Koirat saivat pitää pari leikkituokiotakin, mikä teki taas ainakin Tuiskulle hyvää.

Tiistaina oli taas vuorossa Kalajoen agilitykurssi - kaatosateessa tietenkin. Radassa oli tällä kertaa kaikki kontaktiesteet sekä kepit, joten teimme sitten ihan erillisiä pieniä pätkiä, jotka olivat paremmin meille sopivia. Teimme erilaisia 4-5 esteen hyppy-putki-sarjoja, lähinnä irtoamista ja pieniä ohjaustehtäviä. Kerta jäi hieman lyhyeksi ensinnäkin jo kauhean ilman takia, joten ensi kertaa paremmalla onnella odotellessa.

Torstaina pakkasin töiden jälkeen koiranäyttelykamppeet kasaan, ja lähdimme vielä ajamaan myöhään illalla Kuopioon - jälleen kaatosateessa. Ajomatka kesti hieman tavallista kauemmin huonon sään sekä Tuiskun pahoinvoinnin takia - pysähdyimme pari ylimääräistä kertaa, sillä Tuisku näytti todella pahoinvoivalta. Reipas koira sinnitteli koko matkan kuitenkin perille asti ilman oksentelua. Tuisku oli aivan innoissaan huomattuaan perillä, mihin olimmekaan tulleet. Puolenyön jälkeen suoritimme vielä tavaroiden pakkaamisen näyttelypäivää varten sekä tassujen ja kauluksen pesun ja kuivauksen.

Mitäs mulkoilet? :D

Perjantaiaamu valkeni kaikkien sääennusteiden vastaisena poutaisena! Kävimme heti aamulla tunnin reippaan lenkin, jotta Tuiskulta saatiin enimmät aamuenergiat purettua. Otimme myös riskin, ja menimme 15 minuutiksi Viiman kanssa koirapuistoon. Puisto ei onneksi ollut mitenkään kurainen, joten koirat eivät sen kummemmin likaantuneet telmiessään. Koirat olivat kyllä tosi innostuneita jälleennäkemisestä, sillä olihan edelliskerrasta aikaa jo kolme kuukautta.

Kansainvälinen näyttely järjestettiin Sorsasalon raviradalla, jonne ei meiltä ole kuin kymmenen minuutin ajomatka. Olimme paikanpäällä lähes puoltatoistatuntia ennen kehän alkua, ja löysimme kehämme radan takasuoralta varsin näppärästi. Parkkeerasimme häkin ja muut tavarat kehän laidalle, laitoimme Tuiskun turkkia ja juoksin sen kanssa kehässä. Minun onneni esittäjänä oli se, että Tuisku vaikutti hieman väsyneeltä eilisestä automatkasta. Niinpä Tuiskun esiintyminen ja kuunteleminen ennen kehää keskittyi jo varsin hyvin minuun ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta.

Meidän luokassamme oli yhteensä viisi koiraa. Tuisku oli aakkosissa ensimmäisenä, ja sitä paikkaa olimme erityisesti treeneissä harjoitelleetkin. Tuiskun käytös kehässä oli kyllä ihan täysi kymppi, eikä enempää olisi mitenkään voinut tehdä. Tuisku juoksi sekä yksin että ryhmässä aivan erinomaisen hyvin häntä oikealla korkeudella, ja seisoi varmaan parhaiten ikinä juuri tuomarin arvostelussa. Olin jo melkein varma, että saamme erinomaisen arvosanan. Pettymys oli kyllä suuri, kun tuomari antoi arvosanaksi H. Olin suorastaan järkyttynyt siinä vaiheessa, kun tuomari tuli kertomaan, että tähän arvosanaan johti Tuiskun useat hammaspuutokset. Tuiskultahan todellisuudessa puuttuu vain yksi hammas, joten minun olisi pitänyt ymmärtää vaatia tuomaria katsomaan hampaat uudelleen.


Viima onneksi loisti kehässä paremmin, ja oli lopulta JUN EH JUK4. Tästä näyttelystä jäi itselle kyllä niin paha maku suuhun, että taidetaan pitää jonkin verran taukoa näyttelyistä. Ärsyttää oma tyhmyys, kun ei tajunnut, että tuomaria olisi voinut pyytää katsomaan hampaita uudestaan. Ärsyttää myös se, että Tuiskun superhieno, suorastaan ihan täydellinen esiintyminen meni tavallaan ihan hukkaan. Tuisku ei ole missään ikinä esiintynyt noin hienosti, ja nyt tuomari ei arvostanut sitä tippaakaan. Tarkemman näyttelyarvostelun voi lukea niiden omalta sivulta. Illalla pidettiin vielä Viiman ja Tuiskun leikkituokio, ennen kuin lähdimme ajomatkalle takaisin kohti Pohjanmaata.

Positiivisena asiana näyttelystä jäi mieleen se, että Tuisku pääsi Savon Sanomien videotähdeksi! Toimittaja tuli kysymään, osaako Tuisku tehdä jotakin temppuja. He olivat tekemässä videota koirien tempuista Savon Sanomien nettisivuille. Tuiskulla oli vielä paukkuja tallella, joten mielellämme näytimme pari temppua. Tuisku leikki sujuvasti kuollutta ja pujotteli jalkojeni läpi kävellessäni. Videon voi löytää osoitteesta http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/katso-nayttelykoirien-parhaat-temput/1231983
Lisäksi ostimme uuden näyttelyhihnan! Hihnassa on ketju (puolikuristava, säädettävä), ja hihna on mielestäni Tuiskulle sopiva harmaan värinen :)

Viima ensimmäisenä junnunarttujen kehässä

Tuisku sai viettää loppuviikon varsin leppoisissa tunnelmissa. Lauantaina olimme sukulaisen häissä, joten Tuisku sai olla vanhemmillani sillä välin. Sunnuntaina menimme käymään paikallisraveihin sään suosiessa, ja Tuisku osasi ottaa paikanpäällä varsin rennosti. Siitä on tullut kyllä varsin hyväkäytöksinen myös yleisötapahtumissa, eivätkä muut katsojat varmasti edes huomanneet sen läsnäoloa. Illalla kävimme myös lammaslaitumilla katsomassa laumaa ja lepuuttamassa hermoja ensi viikon koitoksia varten :)

39. Lammaskoiran virka

23.-29.7.2012

Maanantaina menimme jälleen raviradan koirapuistoon. Tällä kertaa kokoonpanomme oli hieman pienempi, sillä Tuiskun lisäksi paikalle pääsivät vain novascotiannoutaja Veera sekä samojedinkoirapentu Viktor. Tuiskulle teki hyvää leikkiä pennun kanssa välillä, ja hyvin koirilla leikit sujuivatkin! Näyttelytreenitkin menivät ihan mukavasti, vaikka Viktor olikin lähinnä kuunteluoppilaana. Tuiskulle näissä kahdessa koirassakin oli jo ihan riittävästi häiriötekijöitä, ja toisaalta oli mukava, ettei aina ole liian vaikeaa ja paljon kaikenlaista huomionviejää.

Tuisku osaa piiloutua heinikkoon!

Tiistaina meninne jälleen Kalajoelle agilityyn. Meillä oli taas eri sijainen, joka kyllä osasi antaa hyviä vinkkejä :) Teimme Tuiskun kanssa radanpätkää, jossa oli kaksi hyppyä (toinen takaakierrolla), mutkaputki sekä rengas. Ideana oli vahvistaa suoritusvarmuutta renkaalla, joten teimme sitä ensin ihan yksittäin ja sen jälkeen osana tätä radanpätkää. Tuisku kyllä hoksasi homman hienosti parin erehdyksen jälkeen, joten vaikeusaste oli Tuiskulle ihan sopiva. Toinen minulle uudempi asia oli takaaleikkaukset, joita harjoiteltiin kolmen hypyn suoralla. Pari kertaa saatiin onnistumaan kohtalaisesti, vaikka olimme aluksi Tuiskun kanssa molemmat hieman hukassa. Jätettiin kuvio hautumaan, ja kokeillaan joskus myöhemmin uudelleen.

Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat varsin tavallisia päiviä. Meillä oli kesävieraita, joten Tuiskun kanssa harrastukset jäivät hieman vähemmälle. Toki perus palloleikit, aktivoinnit ja muut hoidettiin tavalliseen tapaan. Lauantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja kesäinen, joten olimme paljon ulkona. Tuisku keksii kyllä pihalla omaa tekemistä, vaikka sille ei aina sitä tarjoaisikaan.

Lauantaina menimme vielä Himangalle lammashommiin. Tuisku oli innolla mukana täyttämässä lampaiden vesiastioita ja jakamassa iltaheiniä. Tuisku päätti myös olla itsenäinen lammaskoira ja karkasi KAKSI kertaa pässien aitaukseen ilman lupaa! Tuisku kyllä nauttii aina, kun pääsee vähän "paimentamaan" lampaita - kyllä sillä varmasti jonkinlainen paimennusvietti löytyy. Sunnuntaina samat lammastehtävät jatkuivat, ja Tuiskun ilmeestä päätellen sillä oli kyllä oikein hauskaa juosta ympäri lammastilaa milloin missäkin jutussa auttamassa. Osa karitsoista tulee jo nykyään innolla aidan viereen odottamaan, josko niiden karvainen salamaystävä ilmeistyisi aidan raosta niitä nuuskimaan :)

38. Treeniviikko

16.-22.7.2012

Maanantaina viikko alkoi heti tehokkaasti näyttelytreeneillä. Kokosimme oman porukan, jolla olikin hyvä harjoitella. Porukkaamme kuuluivat tällä kertaa novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä jo ennestään tuttu bichon frisé Milo. Menimme harjoittelemaan raviradan koira-aitaukseen, jossa ei onneksi ollut muita samaan aikaan. Teimme kolme teeniä pienissä pätkissä, ja aina kun Tuiskulla meni hyvin, päästimme koirat palkinnoksi leikkimään keskenään. Tässä tulikin samalla myös harjoiteltua parhaiden kavereiden kanssa treenaamista, mikä toivottavasti toisi Tuiskulle lisää malttia ja selvää eroa siihen, milloin leikitään ja milloin ollaan "töissä".






Tiistaina olimme jälleen Kalajoella agilitytreeneissä. Meillä oli tällä kertaa sijainen, joka kyllä teki myös ihan mukavan radan. Me menimme jälleen radan kahdessa pätkässä. Esteiden välit olivat taas melko pitkät, joten minulla oli vaikeuksia ehtiä joka paikkaan ajoissa. Ohessa on taas radasta paintilla veistelty piirroskuva, toivottavasti siitä ottaa jotakin selvää. Suoralla oli siis alkuun kaksi hyppyä, siitä mutkaputkelle (persjättö), pari hyppyä suoralla, vähän jännä kulma loivalle mutkaputkelle ja eteenkäskyn siivittämänä muurin ja hypyn yli.

Näin teoriassahan tämä kuulostaa varsin simppeliltä, mutta hieman muhkuraisen, pitkähkön ruohokentän lomassa pitkillä väleillä olevat esteet tekivät minulle ainakin hommasta hieman haastavan noin kokonaisuudessaan. Lisäksi Tuisku keksi ottaa enemmänkin häiriötä muista koirista, joiden luo piti karata pariinkin otteeseen kesken radan. Tuota se ei ole aikoihin tehnyt eikä toivottavasti muista sitä jatkossakaan.

Keskiviikkona Tuisku pääsi Milon kanssa purkamaan energiaansa pururadalle, ja torstaina vein Tuiskun päivähoitoon lampaita katsomaan :) Perjantaina pidettiin sitten uudet näyttelytreenit raviradan koira-aitauksessa Milon, Miisan sekä novascotiannoutaja Sirin voimin. Jälleen käytimme samaa periaatetta, eli kun saatiin onnistuneita suorituksia, koirat pääsivät leikkimään keskenään. Tätä toistettiin kolme kertaa pienissä pätkissä, jotta koirat eivät tylsisty. Tuiskulle edelleen pahinta näyttää olevan Milon perässä rauhallisesti ravaaminen, kun se Tuiskun mielestä ennemminkin on "ota kiinni jos saat" -leikki! Seisominen paikoillaan sen sijaan onnistuu hyvin jo 90% ajasta, mihin täytyy muistaa olla tyytyväinen.

Lauantaina vietimme viikonloppua melko rauhallisissa ja kerrankin aurinkoisissa merkeissä! Tuiskusta on tullut kyllä kesän aikana melkoinen pihakoira - se ei millään haluaisi tulla sisälle, vaan mieluummin tarkkailisi pihapiiriä portailta käsin. Aina, kun joku on menossa ulos, Tuisku on ensimmäisenä ovella lähdössä mukaan - oli kyse sitten auton pesusta, portaiden lakaisusta tai kirjan lukemisesta aurinkotuolissa. On kyllä ihanaa, kun koiraa voi pitää pihallakin valvotusti irti ilman, että tarvitsee pelätä sen lähtevän milloin minkäkin hajun perään kuurona juoksemaan.

Sunnuntaina kävin itsenäisesti treenaamassa agilityä saman radanpätkän kuin tiistaina Kalajoella. Nyt kenttä oli eri eli hiekkakenttä, joka oli paljon helpompi juoksemista ajatellen. Pääsimme kerran koko radan puhtaasti sen jälkeen, kun olimme aluksi tehneet sen kahdessa osassa, ja olin Tuiskuun todella tyytyväinen! Tähän olikin hyvä lopettaa tämä viikko, ja odotella seuraavia agilityhaasteita taas tulevalta viikolta :)

37. Kansainvälistä kilpailua jälleen

9.-15.7.2012

Maanantaina viikko alkoi ihan normaalilla arkipäivällä lenkkeineen ja pallonheittoineen. Tiistaina sen sijaan oli agilityn jatkokurssin treenit jälleen Kalajoella. Tällä kertaa meitä oli treeneissä vain kaksi, ja sääkin päätti suosia pelkästään pilveilemällä kaatosateen sijaan. Teimme tosi kivoja harjoituksia, joista pisin oli kahdeksan esteen rata putkista ja hypyistä. Koin itse taas suuren määrän oivalluksia ohjaajamme Hillan neuvojen avulla. Ohessa on paintilla piirtämäni kuva radasta, anteeksi huono piirtämistaitoni! Lähinnä rata on myös itselleni muistissa nyt muuallakin kuin paperilla, koska paperien on tapana kadota jonnekin ennemmin tai myöhemmin.

Tuisku ja Milo

Keskiviikko lukeutui taas näihin normaaleihin päiviin. Torstaikin oli samanlainen iltalenkkiin asti, jossa sattumalta törmäsimme Miloon lähellä ravirataa. Niinpä päätimme viedä pojat juoksemaan raviradalle, ja kyllähän niillä riittikin vauhtia! Osansa saivat myös varikset, joita koirat leikillään hätyyttivät maasta lentoon vuorotellen. Olimme jo lähdössä pois, kun raviradalle tuli suloinen samojedinkoirapentu Viktor. Se oli kyllä varsinainen nallekarhu untuvaturkissaan! Viktorkin innostui leikkimään oikein urakalla, ja koko letka juoksi innoissaan Milo kärkenä. Tuiskua kiinnosti lähinnä Viktorin haisteleminen, mutta nokkela Viktor sai Tuiskun huomion aina muualle hajujen maailmasta.

Perjantaina kokoonnuimme raviradalle Viktorin, Tuiskun, Milon ja Veeran voimin pitämään Tuiskulle viime hetken näyttelytreenejä. Tuisku sai taas juosta edellä, perässä ja letkan keskellä, seisoa kun muut juoksivat, juosta kun muut seisoivat ja muita erilaisia variaatioita, mitä näyttelyissäkin nyt voi tulla omalle kohdalle. Pahimmaksi osoittautui se, jos paras kaveri Milo juoksi edellä - sen perään Tuisku yritti vetää kuin paraskin rekikoira! Loppua kohden Tuiskun keskittyminen kuitenkin parani, ja palkinnoksi koirat saivat kunnon leikkituokion :) Ilta menikin sitten kaikissa näyttelyvalmisteluissa Tuiskun tassujen ja kauluksen pesusta aina tavaroiden pakkaamiseen.

Tuisku ja Halla

Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Oulun Äimäraution ravirataa kuudelta aamulla. Toinen kansainvälinen näyttely junnuluokassa oli siis tiedossa melko harmaassa mutta poutaisessa säässä. Olimme perillä noin puoltatoista tuntia ennen shelttikehän alkua. Meidät ajatettiin ensin ihan väärälle parkkialueelle, josta saimme kantaa tavarat melko pitkän matkan päästä oikealle kehälle. Kehä ei ollut suuren suuri, ja joitakin koiria jännittivät sen lähettyvillä olevan hevoset. Tuisku kävi aluksi myös ihan valtavilla kierroksilla etenkin, kun näki agilitystä tutun Halla-sheltin. Päätin kerrankin välttelyn sijaan mennä Tuiskun kanssa oikein lähelle myös kaikkia tuttuja koiria kuitenkaan päästämättä leikkimään. Hallan kanssa treenattiinkin peräkkäin juosten kehän lähettyvillä ennen omaa vuoroamme.

Halla ja Tuisku <3

Meidän luokassa oli yhteensä neljä koiraa, joista kaksi oli merleä ja kaksi soopelia. Tuisku oli jälleen ensimmäisenä vuorossa, ja käytös oli alusta asti parempi kuin Kokkolassa. Tuomari Per Svarstad antoi minulle myös hyvin aikaa nostaa Tuiskun pöydälle rauhassa, ja Tuisku käyttäytyi hyvin myös miestuomarin käsittelyssä. Tuisku myös seisoi ja juoksi yksin hyvin, ja tuloksena JUN EH, JUK4. Tarkempi arvostelu löytyy niiden omalta sivulta. Jäimme vielä katsomaan shelttien arvostelun loppuun, ja Halla sai hienosti ERI:n sekä SA:n kuitenkaan sijoittumatta paras narttu -luokassa. Ensi kerralla sitten vielä paremmin!

Sunnuntaipäivä menikin elpyessä näyttelyreissusta. Havahduin kuitenkin siihen todellisuuteen, ettei Kuopion näyttelyynkään ole kovin pitkä aika enää. Siispä näyttelyitä kannattaa edelleen treenata viikoittain sekä yksin että porukassa jos vain mahdollista. Etenkin seiso-käskyä täytyy vielä saada parannettua, sillä Tuisku edelleen joskus jättää toisen takajalan "mahan alle". Kuopion näyttelyn jälkeen taidamme pitää pienen tauon mahdollisia mätsäreitä lukuunottamatta, sillä oletettavasti Tuiskun turkkikin vaihtuu tähän väliin juuri sopivasti :)

36. Erittäin hyvä ellei täydellinen

2.-8.7.2012

Vanhempani olivat alkuviikon lomailemassa, ja Tuisku ei ole vielä juurikaan ollut yli kahdeksaa tuntia yksin kotona. Niinpä päätin hankkia Tuiskulle maanantaille ja tiistaille ulkoiluttajan kerran päivässä siksi aikaa, kun olen töissä. Hyvän ystäväni sisko Helena onneksi suostui tähän tehtävään, joten Tuiskulle ei tullut liian pitkää päivää olla yksinään. Maanantai-ilta menikin sitten lenkkeilyssä, palloleikeissä ja koulutusjutuissa lievästi sanottuna energisen koiran kanssa!

Tuisku on kyllä erittäin hyvin oppinut olemaan yksinään, joten ilmeisesti teimme jotain oikein yksinolo-koulutuksessa. Sitä ei tarvitse sulkea mihinkään yhteen huoneeseen, vaan se voi olla koko talossa tuhoamatta mitään. Pienempänähän se pureskeli yhden crocks-kenkäparin murusiksi, mutta muuten se on kyllä ollut erittäin kiltti tuolla tuhoamisakselilla - ja muutenkin.

Tiistaina Helena myös kävi lenkittämässä Tuiskua, ja illaksi agilityn sijaan lähdimme Himangalle grilli-iltaan. Sää suosi meitä oikein mukavasti, joten pystyimme olemaan ulkona koko ajan. Tuisku pääsi katsomaan lampaita ja maistamaan myös vähän grilliherkkuja :) Paikalla oli myös lapsia ikähaarukaltaan 4-13-vuotiaita, ja Tuisku tuli erittäin hyvin toimeen myös heidän kanssaan! Lapset juoksivat Tuiskun kanssa pihalla vaikka kuinka kauan, ja kyllä Tuisku nautti, kun oli paljon leikkikavereita. Kyllä uni maistuikin koiralle illalla kotona ihan eri tavalla kuin yleensä ;)

Keskiviikkona oli vuorossa Himangan match show. Kokkolan mätsärikokemuksesta viisastuneena päätin yrittää saada Tuiskulle väsyttäjän pari tuntia ennen mätsärin alkua. Tuisku pääsikin Milon kanssa juoksemaan raviradalle, mikä ei varmasti ollut pahitteeksi! Minä lähdin jälleen mätsäriin suoraan töistä, mutta onneksi Tuisku ei lähtenyt sinne suoraa nukkumasta tällä kertaa.

Päivä oli aika helteinen, ja mätsäripaikka oli melko aurinkoinen vielä illallakin. Kehässä oli nurmipohja, mikä olikin meille ihan uusi juttu. Sinänsä hyvä, sillä myös lauantaina tulevassa näyttelyssä oli sama juttu. Tuisku oli pentuluokassa heti ensimmäisessä parissa suomenlapinkoiran kanssa. Kokonaisuudessaan luokkaan oli ilmoitettu parikymmentä koiraa. Juuri meidän mennessä kehään sen laidalla syntyi jonkin sorttinen koiratappelu, jossa oli osallisena useampikin koira. Tuiskuhan alkoi heti minua siitä varoittelemaan ja kysymään, että huomasinko nyt varmasti kyseisen tapahtuman. Onneksi Tuisku sen verran alkoi keskittyä, että saimme punaisen nauhan. Tuomari seisotti koiria ja juoksutti vain kerran kehän ympäri, joten ei liian kauaa kyllä tarvinut kehässä viihtyä.

Punaisten kehässä Tuisku joutui heti jonon ensimmäiseksi, ja meidän takana oli riehuva, musta itäsiperianlaika - toisin sanoen Tuiskun pahin painajainen. Toisaalta tuommoisen lähellä saa kyllä hyvää käyttäytymistreeniä, kunhan vain omistaja saa pidettyä riehuvan koiransa jokseenkin aisoissa. Tuisku juoksi kohtalaisesti ensimmäisenä, vaikka perässä tuleva hirmu hieman jännittikin. Lopulta olimme punaisten kolmansia, ja kotiin viemisinä oli Tuiskulle luita sekä uusi vinkulelu :) Punaisten pentujen voittaja oli kauniisti esiintyvä suomenpystykorva.

Torstaina oli varsin normaali päivä. Otin vähän näyttelytreeniä omalla parkkipaikalla, sillä lauantain kansainvälinen näyttely painoi auttamattomasti päälle. Pyrin tekemään lyhyitä treenejä, jotta Tuisku ei kyllästy tai tylsisty. Perjantaina oli jälleen hellepäivä. Kävimme festivaaliraveissa Kaustisella, ja alkuperäinen suunnitelma oli ottaa Tuiskukin mukaan saamaan henkistä väsytystä yleisötapahtumaan. Helle kuitenkin muutti suunnitelmat, joten Tuisku sai jäädä tällä kertaa kotiin. Näyttelyvalmistelut pakkauksineen ja koiran tassujen + kauluksen pesuun venyivät myöhälle yöhön.

Lauantaina oli sitten tämän viikon varsinainen koitos eli Kokkolan kansainvälinen koiranäyttely. Näyttelypaikkana toimi Heimarin ravirata. Ilma oli aurinkoinen ja helteinen, ja aava ravirata osoittautui varsin tukalaksi paikaksi päivän mittaan. Saavuimme paikalle paria tuntia ennen kehämme alkua noin yhdentoista maissa. Laitoin Tuiskun turkkia ja juoksutin sitä nurmialueella. Tuisku juoksi hyvin yksin, mutta häntä nousi heti toisen koiran tullessa lähelle. Muutenkin Tuisku oli todella energinen, vaikka olin väsyttänyt sitä koko aamun!

Colliekehä venyi puolisen tuntia yli ajan, joten ennen kehää jouduimme jonkin verran odottelemaan ylimääräistä. Luokassamme junnu-uroksissa oli vain neljä koiraa, ja me olimme luokan ensimmäisinä. Tuisku innostui valtavasti muiden shelttien näkemisestä, ja häntä pystyssä koitti päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Tuiskun juokseminen ei oikein onnistunut, sillä se kääntyi jatkuvasti katsomaan takana tulevia kavereita tai nuuski maata. Pöydälle en kerennyt sitä mitenkään asettelemaan, kun tuomari Eva Liljeqvist-Borg jo tuli katsomaan hampaita yms. Tuisku oli niin innoissaan, että seisoikin maassa häntä liian korkealla.

Tuomarilta saatiin ansaittu arvosana EH eli erittäin hyvä. Tuomarin kommentit olivat kuitenkin positiivisia, eli Tuisku oli hänen mielestään lupaava mutta tarvitsee vielä kehittymisaikaa. Jos Tuisku olisi esiintynyt paremmin, olisin ollut päivään tyytyväinen. Tuomari myös huomautti Tuiskun yhdestä puuttuvasta hampaasta sekä mustista laikuista turkissa. Tarkempi arvostelu löytyy Näyttelytuloksia-kohdasta niiden omalta sivulta. Kehästä jäi aika hätäinen fiilis itselleni, joten myös minä tarvitsen kokemusta esittämiseen. Seuraava kerta voi olla jo helpompi :) Emme helteen vuoksi jääneet katsomaan enää muita luokkia, vaan poikkesimme myyntikojuilla ostamassa Tuiskulle luita ennen kotiinlähtöä.

Sunnuntaipäivänä paranneltiin lauantain näyttelystä tulleita auringon polttamia palovammoja. Eipä sitä itse muistanut aurinkorasvalla varautua, kun koiraa varten pakattiin mukaan miljoona tavaraa ja mietittiin, onko kaikki varmasti mukana. Illalla käytiin ottamassa itsenäisesti agilityä, ja Tuisku oli tosi hyvä! Teimme viiden esteen radan, jossa oli ensimmäisenä hyppy, sen jälkeen mutkaputki, ja suoralle kolme hyppyä. Tässä ideana oli tehdä valssi putken jälkeen, ja suoralla oleville hypyille huutaa eteen-käskyä. Tuisku kyllä hoksasi idean heti, ja itsekin onnistuin tällä kertaa pysymään mukana! Loppuun otimme vielä rengasta yksittäin sekä hyppy - hyppy - rengas hieman kaarevalla linjalla. Tuisku meni tämänkin pätkän virheittä, joten treenikerta oli kaiken kaikkiaan oikein hyvin onnistunut ja hyvä lopetus tälle viikolle :)