21. Hyvän mielen koira

19.-25.3.2012

Tuisku-raukka oli edelleen alkuviikosta kennelyskän kourissa. Maanantaina soitin eläinlääkärille ja kysyin, mitä mieltä hän oli tuosta 7 päivää jatkuneesta yskästä. Hänen mielestään voisimme vielä odottaa, kun parhaani mukaan koitin tilannetta kuvailla. Niinhän siinä sitten kävi, että Tuisku oli päivä päivältä virkeämpi, ja torstaina olikin ensimmäinen oireeton päivä! Kokonaisuudessaan noin 9 päivää kestänyt yskä oli viimein selätetty ja toipuminen voisi alkaa. Meidän agilityn basics-kurssi starttasi jo viime viikolla, mutta me ehdimme kolmelle viimeiselle kerralle sitten pääsiäisen jälkeen, kun Tuisku on kunnolla parantunut.

Perjantaina menin kuitenkin uteliaisuuttani seuraamaan kavereiden agilitytreenejä ilman koiraa. Paikanpäällä selvisi, että voisin lainata Maarika Räsäsen Hertta-shelttiä ohjausharjoituksissa. Hertta oli aivan ihana ja tosi iloinen trikkinarttu! Minulla tosin oli hankaluuksia sen käskemisessä - niin kai se on, että toisen koiraa on paljon vaikeampi käskeä kuin omaa. Treeneistä innostuneina aloin kotona opettaa myös Tuiskulle kiertämistä, jota siis harjoiteltiin myös agilityssä Hertan kanssa. Kierrettävänä toimi sininen ämpäri, joka on Tuiskun yksi mätsäripalkinto. Tuisku alkoi hoksaamaan jutun varsin hienosti :)

Kun tällä viikolla ei mitään erikoista tapahtunut, niin voisin vähän kertoa Tuiskusta itsestään ja sen luonteesta. Ensinnäkin Tuisku osaa käskyt istu, maahan, paikka, seiso, tassu, toinen tassu, sivulle, pyöri (vasemmalle ja oikealle), kierrä (pujottelua jalkojeni välistä kun kävelen), täällä, odota ja taakse, sekä ymmärtää tiettyjä sanoja, kuten ruoka, pallo jne... :) Tuisku on luonteeltaan harvinaisen iloinen ja huumorintajuinen koira, eikä sen kanssa voi tulla kuin hyvälle tuulelle.


Tuisku on mielestäni sellainen hyvän mielen koira. Tuisku tulee aamulla aina sängyn laidalle kurkkaamaan ja katsomaan, josko jo pääsisi ulos aamulenkille. Saattaa se läpsäistä tassulla naamaankin ja nuolaista perään, jos ei elonmerkkejä ulkoiluttajista vielä löydy. Tuisku herättää mielellään huomiota myös varastelemalla leikillään vaatekappaleita, erityisesti sukkia, mutta kyllä se on raahannut isoa saunatakkiakin perässään ympäri kämppää häntä itsevarmasti pystyssä :) Uusin raahauksen kohde taitaa olla sen rakas nukkumakaveri käärme, minkä sinänsä on aika huvittavan näköistä.

Tuisku harrastaa myös vilttipaineja ja raahaa vilttejäänkin hyvin ylpeänä ryhdissä tanssahdelleen niin kauan, että joku vähintäänkin nauraa sille. Ulkona sama huomio on havaittavissa keppien ja risujen kanssa: tietyllä mielellä ollessaan Tuisku kantaa usein jotain risua suussaan häntä iloisesti heiluen. Tuisku tykkää järsiä myös puruluita, ja on aivan innoissaan, jos saa pienen palan irti kaluamastaan purtavasta. Sitä pienen pientä palasta pitää sitten heitellä ympäriinsä ja tehdä vaikka millaisia pyörähdyksiä ja hyppyjä sen ympärillä, ennen kuin palan voi pistellä poskeensa.

Tuisku on aina valmis leikkimään, siitä ei ole epäilystäkään. Pallo on sen ehdoton suosikki, ja se tietääkin sanan "pallo". Muut lelut menevät kaikki samalla sanalla "lelu". Jos sitä pyytää hakemaan lelun, se yleensä tuo uusimaan, vähimmän käytetyn lelun. Kun olen heittämässä Tuiskulle lelua, Tuiskulla on usein ihana virnistys naamallaan ja se alkaa pitää kumeaa kurkkuääntä häntä heiluen niin kauan, että heitän lelun sille. Tuosta virnistyksestä ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle!

Hupparin narut ovat Tuiskusta myös erityisen ihania, ja niitä olisi kiva mutustella enemmänkin. Jos Tuisku on kovin eloisalla tuulella vaikkapa tassujen kuivaamisessa lenkin jälkeen, täytyy ensin kuivaamiseen käytettävää pyyhettä yrittää metsästää ja riepotella, ennen kuin taas maltetaan asettua ja suopua pyyhkeen oikeaa käyttötarkoitusta varten. Tuiskulla onkin tapana sitten nuolla käsiäni samaa tahtia kuin minä kuivaan sen tassuja <3

20. Sairastelua

12.-18.3.2012

Tuisku täytti tällä viikolla jo seitsemän kuukautta :) Painoa on noin 5,3 kg ja korkeus epävirallisesti mitattuna 36-36,5 cm. Ikävänä uutisena tältä viikolta sain kuulla, että ainakin yhdellä Tuiskun siskoista on peitsihampaat, vaikka tällä pentueella ei pitänytkään olla niihin mitään geneettisiä riskejä :( Tuiskulla sen sijaan onneksi näyttäisi olevan ihan komea, oikein muodostunut hammasrivistö.

Tälle viikolle oli jo paljon suunnitelmia. Torstaina piti nähdä Viima, perjantaina aloittaa agilityn basics-kurssi ACE:lla ja lauantaina mennä Pohjanmaan reissun yhteydessä mätsäriin. Niin kai se on, että silloin sairastutaan kun ei saisi missään tapauksessa sairastua. Tiistaina Tuisku alkoi yskiä yksittäisiä kertoja, mutta iltaa kohti yskiminen vain lisääntyi. Melko selvää oli, että kennelyskä oli rantautunut myös meille. Liekö sitten karanteeniaika 2 viikkoa liian lyhyt, ja yskä näin ollen tarttunut Viimalta vai mistä, mutta kyllähän se harmittaa. Ti-ke yön valvoin Tuisku-raukan yskiessä kamalasti. Ajattelin jo, että pitääkö seuraavana päivänä varata eläinlääkäriaika. Eipä se keskiviikkona ollutkaan enää niin paha, joten jätin ajan varaamatta ja seurailin tilannetta. Torstaina yskä oli jo lievempää, mutta edelleen melko limaisen kuuloista.

Tuisku sai siis tyytyä kovin leppoiseen elämään, mitä se ei itse todellakaan ymmärtänyt tai olisi halunnut. Virtaa Tuiskulla oli ihan niin kuin ennenkin, ja se ei millään sulattanut sitä, miksei lenkillä saanut juosta tai sisällä riehua lelujen kanssa entiseen malliin. Älytehtävillä koitettiin tarjota sille tekemistä, vaan eihän sille tunnu mikään riittävän, kun sille tuulelle sattuu. Hirvittää jo ihan ajatuskin, millaista tulee olemaan kahden viikon karanteeniajan lopulla, kun patoutunutta energiaa alkaa olla ihan liikaa.

Perjantaina suunnattiin auton keula kohti Pohjanmaata, jossa vietimme viikonlopun. Tuisku oli tosi iloinen nähdessään taas Sylvi ja Saimi -kissat, jotka tosin suhtautuivat Tuiskuun varovaisen kunnioittavasti. Valitettavasti viikonloppuna Tuiskun yskä otti takapakkia ja paheni kyllä huomattavan paljon. Koiraparka sai yskiä lauantaipäivän kyllä lähes kokonaan ja vaikutti muutenkin todella vaisulta. Toki automatkakin saattoi väsyttää. Lauantaina kävin itse kuvailemassa mätsärissä, johon siis meidänkin piti osallistua. Siellä olisikin ollut pentuluokassa kaksi muutain bluemerleä shelttiä, joista toinen sijoittui hienosti sinisten pentujen kakkoseksi :) Tuli hirveä hinku itsekin päästä kehään Tuiskun kanssa! Sunnuntaina Tuiskun yskä ei ainakaan enää ollut pahentunut lauantaista, ja illalla matkustimmekin taas takaisin Kuopioon. Saapa nähdä, pitääkö tässä eläinlääkärireissu tehdä tämän kurjan yskän takia...

19. Koirakaveriviikko

5.-11.3.2012

Tuisku, Sanni ja Klaara

Tällä viikolla ei ollut enää agilitytreenejä, kun viime viikolla olikin babe/starter-kurssin viimeinen kerta. Ei ollut myöskään mitään mätsäreitä tai muitakaan tapahtumia tiedossa, joten Tuiskulle piti keksiä muuta ohjelmaa. Tietenkin peruskäskyjä vahvistettiin; uusin taakse-käsky alkaa sujua jo aika hyvin, lisäksi aloitettiin harjoittelemaan uutta pyöri-temppua (jotkut käyttävät sanaa "tanssi"), jossa siis koiran on tarkoitus pyörähtää paikallaan 360 astetta joko vasemmalle tai oikealle riippuen siitä, kummalle päin kättäni pyöräytän. Tämä temppu ei näyttänyt tuottavan Tuiskulle mitään vaikeuksia :)

Keskiviikkona Tuisku sai leikkiseuraa vähän alle vuoden ikäisestä Sanni-sheltistä, ja mukana pentujen touhuja tuli katsomaan 14-vuotias Klaara-sheltti. Mentiin läheiseen koirapuistoon, koska se on näin talvella hyvässä kunnossa eikä siellä ollut ketään muita. Tuisku ja Sanni leikkivät aika hyvin keskenään, vaikka Sannilla oli juoksut juuri loppumassa. Kyllähän Tuisku nuuski Sannia välillä aika kiinnostuneena, mutta eipä se muuten ymmärtänyt Sannin päälle vielä mitään... Klaarasta kyllä ei olisi huomannut, että kyseessä on jo 14-vuotias koira. Klaara haki innokkaasti palloa ja komensi nuorempia minkä ehti. Tuiskukin kerrankin kunnioitti jotakin koiraa oikein hienosti - eihän nyt 14-vuotiaan käskyjä sentään voi alkaa kyseenalaistamaan?! ;)

Lauantaina Tuisku pääsi noin kuukauden jälkeen leikkimään parhaimman kaverinsa Viiman kanssa. Tällä kertaa mentiinkin pentujen kanssa myös samaiseen puistoon, jossa olisi reilusti tilaa juosta. Pennut kyllä nauttivat kamalasti toistensa seurasta, ja Tuiskukin sai kerrankin juosta ihan niin paljon kuin halusi :) Reilun tunnin leikkiminen hujahti nopeasti, ja Tuiskukin malttoi leikkituokion jälkeen nukkua rauhassa - tai olla ainakin vähemmän hyperaktiivinen kuin yleensä.

Tuisku melkein 7 kk ja Viima melkein 6 kk <3

Tällä viikolla ei edes harjoiteltu näyttelyjuoksutusta. Kaikkialla on aika liukasta, joten itse on tosi vaikea juosta ja samalla keskittyä koiraan. Seiso-käskyä kyllä tehostettiin, sillä viime mätsärissä Tuiskulla oli ärsyttävä tapa hivuttautua lähemmäs minua askel kerrallaan tai vähintään se yksi askel, jolloin kaikki jalat ovat eri kohdissa, eikä asento ole ollenkaan tasajaloin. Ainakaan nyt kotona tätä ei enää tapahdu, joten oppi lienee menneen perille. Etsi-käsky saa kyllä Tuiskun innostumaan tosi paljon, tiedä sitten olisiko Tuiskusta ainesta ihan etsijäkoiraksi tai tykkäisikö se, jos sille tekisi joskus jälkiä. Täytyy laittaa näitä mietintään tulevaisuuden varalle... :)

18. Mätsärimenestystä

27.2.-4.3.2012

Tuisku täytti jo 6,5 kuukautta! Ilma muuttui keväisemmäksi, joten nautimme siitäkin jälleen olemalla paljon ulkona niin kävelylenkkien kuin palloilun merkeissä :) Löysimme muutamia uusia, sopivia kävelyreittejä, jotka tuovat vähän pitistystä entisten jo täysin koluttujen rinnalle. Muuten alkuviikko oli taas melko tavallinen; etsi-peliä, vähän näyttelytreenejä ja vanhojen käskyjen kertausta. Laitoimme kokeeksi muutaman matonkin lattialle ja katsoimme, mitä Tuisku niistä sanoo. Ensin piti vähän maistella matonhapsuja, mutta muuten ne ovat saaneet melko neutraalin vastaanoton Tuiskun taholta ;) Myös yläkulmahampaat ovat lähteneet viikon vaihteessa onnistuneesti, ja uusien puhkeamista odotellaan. Kennelyskääkin on edelleen liikkeellä, mutta ainakin toistaiseksi olemme siltä välttyneet, onneksi!

Koirapuistosta

Viime agilitytreenien lähes katastrofaalisesta koiran energiatasosta havahtuneena aloin kyselemään Tuiskulle leikkiseuraa myös tälle viikolle Viiman vielä toipuessa. Sopivaa seuraa löytyi neljästä soopelisheltistä, jotka tulivat meitä tapaamaan viereiseen koirapuistoon. Aluksi siellä oli suomenlapinkoiranpentu sekä kääpiövillakoira, jotka olivat myös terveitä kennelyskän suhteen. Koirat leikkivät ensin hetken porukassa, ja Tuisku joutui pari kertaa ärähtämään yli-innokkaalle lapinkoiralle. Kun jäljelle jäivät vain sheltit, alkoi leikki sujua huomattavasti paremmin, ja Tuisku saikin tunnin verran juosta patoutunutta virtaansa pois. Kyllä Tuisku taas nautti kovasti, kun sai koirakaverien seuraa :)

Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Perjantaina oli sitten viimeiset ACE:n babe/starter-kurssin treenit. Tuisku kävi ihan hurjilla kierroksilla, ja sen mielentila näyttää "pahentuvan" kerta kerralta. Tuisku huusi muiden suorituksien ajan etenkin, kun kuuli sanan "putkeen" tai jonkun juoksevan putkesta. Tuiskun into on kyllä varsin ihailtavaa, vaikka meinaakin välillä käydä omistajan hermoille, kun muiden koirat nätisti istuvat odottamassa vuoroaan. Mentiin aluksi rengasta, sen jälkeen suoralla rengas-putki-hyppy, hyppy-putki-hyppy-rengas-putki ja vielä lopuksi hyppy-putki-hyppy-putki -sarjaa S-kuviolla. Kaikki onnistuivat lopulta kohtalaisen hyvin, vaikka Tuisku ei ihan malttanutkaan keskittyä viimeisen päälle. On koiralla ainakin potentiaalia tähän lajiin, ja meillä jatkuukin ACE:n basics-kurssi sitten kahden viikon päästä. Sitä odotellessa!

BIS-kehä. Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Sunnuntaina oli Musti ja Mirri -areenalla Kuopiossa Lila's Dogcaren järjestämä match show. Päätimme mennä paikalle kennelyskävaarasta huolimatta ja olla erittäin tarkkoja siitä, ettei Tuisku ole lähikontaktissa muiden koirien kanssa. Ehdimme paikalle melko myöhään, noin puoli tuntia ennen kehän alkua. Pikkupentujen kehässä oli noin 35 koiraa, ja meillä oli numero 23. Kerkesimme siis onneksi treenata kehässä ennen omaa vuoroa sekä antaa Tuiskun rauhassa taas tottua tilanteeseen ja hälinään. Tuisku kävi taas aikamoisilla kierroksilla, eikä millään olisi malttanut seisoa paikallaan. Täytynee seuraavaan mätsäriin väsyttää sitä vielä vähän paremmin.

Tuomarina toimi jackrussel-kasvattaja Linta Laitinen. Saimme pahaksi onneksemme kehäämme pariksi jackrusselin, ja ehdin jo ajatella, että peli on menetetty. Tuisku käyttäytyi kehässä varsin hyvin, tosin se ei seisonut oikein rauhassa vaan otti askeleen eteenpäin melkein joka kerta, minkä jälkeen se ei seissyt tasaisesti. Sitä piti siis korjailla melko usein. Pöydällä oleminen meni myös hyvin, hampaiden katsominen sujui hienosti jne. Tuomari kehui, että olimme jackrusselin kanssa tasaväkinen pari, mutta lopulta Tuisku sai punaisen! Tuomari kehui Tuiskua erittäin kauniiksi, rohkeaksi ja hyvin esiintyväksi koiraksi.

Palkintoluu. Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Punaisten kehässä oli noin 17 koiraa ja rotuja jälleen laidasta laitaan. Shelttejä ei kuitenkaan ollut pennuissa meidän lisäksi muita. Pidin tällä kertaa hihnaa hieman kireällä seiso-käskyjen ajan, jolloin Tuisku seisoikin ihan hiljaa paikoillaan. Koiria putoili pois meidän ympäriltä, ja pääsimme neljän parhaan joukkoon. Yhtäkkiä olikin enää yksi lintukoira meidän lisäksi, jonka kanssa kilpailimme punaisten pentujen voitosta ja BIS-kehään pääsystä. Tuomarin kehottaessa yleisön antamaan aplodeja Tuisku innostui haukkumaan, ja ajattelin, että kakkoseksi jäätiin. Tuomari ilmeisesti oli kuitenkin tykästynyt Tuiskuun, sillä hän valitsi meidät voittajiksi ja BIS-kehään jatkajiksi :) Tuisku sai palkinnoksi tästä kehästä luun ja uuden sinisen krokotiililelun!

Tuisku 4.3.2012 match shown BIS 2

BIS-kehää odotellessa Tuisku kerkesi hieman rauhoittua syödessään palkintoluutaan. BIS-kehässä oli siis kaiken kaikkiaan 8 koiraa. Ensin seisotettiin koiria, sitten juoksutettiin, ja tuomarit alkoivat sijoittaa koiria kahdeksannesta alkaen. Lopulta koitti tilanne, että olimme jälleen kahden parhaan joukossa. Kytllä siinä piti jo epäillä, oliko tämä nyt ihan tottakaan, mutta kyllä vaan kiersimme lopulta kehää todella kauniin siperianhuskyn parina. Husky vei lopulta voiton, mutta Tuisku käyttäytyi aivan erinomaisesti BIS-kehässä, ja olimme enemmän kuin todella tyytyväisiä tähän täysin odottamattomaan BIS 2 -sijaan :) Tuisku sai hienon pokaalin, herkkuja sekä koirahierojalle lahjakortinkin. Loppupäivä menikin sitten lepäillessä ja katsellessa Tuiskun leikkejä uudella hienolla kroko-lelullaan!

Jännitystä BIS-kehässä. Kuva: Anni-Maarit Sonninen

Seuraavia mätsäreitä ja ennen kaikkea tulevia näyttelyitä ajatellen pitäisi jotakin keksiä Tuiskun hännälle, joka siis nousee liikkeessä ajoittain ihan liian korkealle. Liekö iän mukana tuleva maltti sitten auttavan tähän, vai pitäisikö keksiä joku häntä-käsky, jos Tuisku oppisi sitä käskystä laskemaan, en tiedä. Toinen asia mikä tuli mieleen on, että Tuisku ei saisi katsoa minua juostessaan. Ei se varmaan katsoisikaan, ellen höpöttäisi sille koko ajan. Ainakin tässä mätsärissä nyt oli ihan pakko kuitenkin tehdä niin, sillä muuten Tuiskulla olisi kyllä keskittyminen mennyt ja esim. tuo innoissaan haukkuminen sitten alkanut. Jospa siihenkin ikä ja kokemus auttavat; harjoitus kai tässäkin tekee mestarin?

Tuisku 6,5 kuukautta. Kuva: Anni-Maarit Sonninen