29. Näyttelytähti

 14.-20.5.2012

Heti alkuviikosta sain muistutusta siitä, että sunnuntaina täytyisi sitten uskaltautua esittämään Tuisku ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä Kempeleessä. Sain nimittäin näyttelypostia Kempeleen näyttelystä. Meidän numeromme olisi 118 ja meille oli tullut tuomarimuutos. Serbialaistuomarin sijaan meillä olisi suomalaistuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Kaiken lisäksi shelttipennut oli siirretty eri kehään kuin muut sheltit ja alkamaan vasta klo 10.30. No, sinänsä ei haittaa, sillä nyt ei tarvitsisi lähteä ajamaan kuin seitsemän maissa :) Saapa nähdä, onko muita Bumtseja sitten liikkeellä vai ei. Shelttipentuja on yhteensä tulossa neljä, joten ei tarvitse ihan yksin ainakaan kehässä olla. Ilmoitin Tuiskun maanantaina myös Kokkolan KV-näyttelyyn, joka on heinäkuun alkupuolella. Oulun KV-näyttelyyn ilmoittaudutaan todennäköisesti myöskin, joka onkin heti Kokkolasta seuraavana viikonloppuna.

Aikooko Viima syödä Tuiskun?

Tiistaiaamuna oli tarkoitus käydä vain pikku kävely tuossa läheisellä pururadalla, missä Tuisku saa aina olla vapaana. Läheiseltä kujalta tuli kuitenkin pururadalle myös vajaan parin vuoden ikäinen bichon frisé Milo, jonka kanssa Tuiskulla lähti leikki kulkemaan todella hyvin! Milo oli samalla tavalla täynnä energiaa, joten annettiin koirien viilettää metsäpolulla hyvän aikaa. Sovittiinkin Milon omistajan kanssa, että pidettäisiin lähiaikoina koiratreffit raviradan koira-autauksessa. Ihanaa, että Tuiskulle löytyi samanlainen energinen leikkikaveri myös täältä Pohjanmaalta :) Mulla on ollut niin huono omatunto, kun Tuisku ei ole päässyt oikein kunnolla täällä leikkimään vielä kertaakaan.


Keskiviikkona töiden jälkeen suuntasimme kohti Savoa, sillä mulla olisi vielä perjantaina viimeinen tentti tälle keväälle yliopistolla. Torstaina luistin ansiokkaasti tenttiin luvusta, ja mentiin porukalla (Viima, Sani, Tytti ja Tuisku) Kuopioon mätsäriin! Olipa kiva nähdä kaikkia näin parin viikon tauon jälkeen. Kävin torstaiaamuna Tuiskun kanssa ensin tunnin lenkin, ja sitten mentiin vielä hetkeksi Viiman kanssa koirapuistoon, jotta koirista saatiin kitkettyä enimmät mehut ennen mätsäriä. Tuisku, Viima ja Tytti menivät kaikki pentuluokkaan.


Viima sai ansiokkaasti punaisen nauhan, samoin Tytti. Tuiskun pariksi sattui whippet, joka myös käyttäytyi varsin mallikkaasti. Tuiskun käytös oli myös melkeinpä täysi kymppi sekä liikkeissä, pöydällä että maassa seisotuksessa. Tuomari valitsi kuitenkin whippetin paremmaksi, joten saimme sinisen nauhan. Kuulemma olivat Tuiskun kanssa todella tasaväkinen pari, mutta loppuperusteluja tuomari ei sitten sanonutkaan.

Sinisten kehässä minä olin varmaan vähintään yhtä poikki kuin Tuisku, sillä odotteluajat olivat suuren osallistujamäärän (pentuluokassa yli 30) vuoksi aika pitkiä ja toisekseen ilma oli todella kuuma, ja aurinko paistoi melko armottomasti. Meidät valittiin jatkoon, ja lopulta Tuisku oli sinisten toinen! Palkintona tällä kertaa uusi lelu sekä luu. Sani veikin sitten koko potin ollen BIS1! Illalla vielä Viima ja Tuisku pääsivät leikkimään koirapuistossa, sillä nyt olisi useamman kuukauden tauko tulossa meidän Pohjanmaan kesän takia. Harmi, mutta syksyllä sitten taas uudet kujeet.

Perjantaina tosiaan matkasimme takaisin Pohjanmaalle, ja lauantaina tapasimme 5-6-vuotiasta Jeri-shelttiä koira-aitauksessa. Jeri sanoi Tuiskulle kaapin paikan heti, mutta innostuivat kuitenkin yhdessä juoksemaan pallon ja kepin perässä. Tuisku otti kovasti Jeristä mallia, kun tämä haisteli ja merkkasi ahkerasti omia hajujaan ruohotupsuihin ;) Lauantai-ilta menikin sitten näyttelyvalmisteluissa: Tuiskun tassujen ja kauluksen pesu ja kuivaus, turkin harjaaminen, näyttelytavaroiden pakkaaminen, herkkujen pilkkominen, ajo-ohjeiden ja aikataulujen tarkistaminen jne. Valmistautuminen meni kyllä aivan liian myöhälle yöhön, mikä tietenkin kostautui aamulla omassa vireystasossani.

Aamulenkki siis käytiin reippailemassa viidestä kuuteen. Sen jälkeen Tuiskun harjaamista ja seitsemältä lähdettiin kohti Kempelettä. Näyttelypaikka löytyi melko helposti, ja olimme perillä yhdeksän maissa. Meille jäi hyvin aikaa rokotusten tarkistuttamiseen sekä tavaroiden parkkeeraamiseen kehämme laidalle. Asetuttuamme siihen harjattiin vielä Tuiskua lisää tassukarvoja myöten ja treenattiin tyhjässä kehässä. Tuisku olisi tapansa mukaan mielellään mennyt tervehtimään muita shelttejä, mutta sain sen suurin piirtein pysymään nahoissaan.

Kuva: Keijo Pinola.

Luokkamme alkoi aikataulun mukaan klo 10.30. Meidän lisäksi oli pennuissa yksi uros Taiga Doo's Go For It sekä nartuissa Hirsituvan Kimpale Kultaa ja Taikatomun Oma Onnenlumous. Tuisku käyttäytyi kehässä tapansa mukaan varsin hyvin eikä nostanut häntäänsä pahemmin. Pöydällä Tuisku teki tuomarin kanssa lähempääkin tuttavuutta (mm. naaman nuolemista :D ), mistä tuomari ei tuntunut pahastuvan ollenkaan. Tuomari juoksutti koiria yksitellen vielä edestakaisin ja kehän ympäri. Toinen urospentu sen sijaan oli juostessaan vähän semmoinen koikkaloikka-tyyppinen ja meinasi lopussa viedä Tuiskunkin keskittymisen. Tuisku lopulta oli PEK1 ja sai kunniapalkinnonkin! Nartuista PEK1 ja KP oli Hirsituvan Kimpale Kultaa, jonka kanssa Tuisku sitten mitteli vielä ROP-pennun tittelistä. Tuomari juoksutti pentuja pari kierrosta ympäri, ja Tuiskusta tuli kuin tulikin ROP-pentu! Tuisku sai hyvän arvostelunkin, joten näyttelyreissusta jäi oikein hyvä mieli meille kaikille :)

Jäimme vielä katsomaan shelttikehän loppuun, mistä saikin hyvän käsityksen näyttelyn kulusta noin teorian tueksi. Itse kun olen ollut virallista näyttelyä seuraamassa viimeksi yli 10 vuotta sitten, ja käytännöt ovat tainneet niistäkin ajoista jo muuttua kuitenkin. Tälle päivälle luvattu kaatosade alkoi juuri, kun olimme päässeet näyttelyn loputtua autoon istumaan, joten ei huonompi ajoitus sekään! Loppuilta menikin sitten lepäillessä - jopa Tuisku tuntui olevan hieman väsynyt tällä kertaa ;)

ROP- ja VSP-pentu

Tähän loppuun vielä arvostelu: "Hyvät mittasuhteet, luusto ja koko. Oikeapiirteinen, vielä kevyt pää. Hyvät korvat. Hyvä kuonon pituus. Hieman lyhyt kaula. Hyvä selkä ja häntä. Riittävä rungon syvyys. Hieman löysä etuosa. Hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu ja väritys."

Kuva: Keijo Pinola.

28. Näyttelyvalmisteluja

7.-13.5.2012

Korvat ennen trimmausta

Maanantai ja tiistai olivat vielä töistä vapaata, joten minulla oli paremmin tuolloin aikaa olla Tuiskun kanssa. Nautittiin ensimmäisistä kunnon lämpimistä päivistä ja auringosta ulkona lenkkeillen ja pallotellen. Tajusin maanantaiaamuna, että Kempeleen näyttelyyn olisi aikaa enää noin pari viikkoa. Kävin viime viikon perjantaina Kuopion Mustissa ja Mirrissä "vähän" shoppailemassa, ja mukaan sieltä tarttui pentuvermeiden tilalle uusi nahkainen hihna ja panta, shampoota, aktivointilelu, numerolapun pidike ja ohennussakset. Ohennussakset saivat nyt sitten käyttöä, kun kauhusta kankeana kaivoin kasvattajan trimmausohjeet esille, ja aloin elämäni ensimmäistä kertaa trimmaamaan koiran korvia.

Korvien trimmaamiseen taisi mennä aikaa vähintään 1,5-2 tuntia, koska tein kaiken aika hitaasti ja moneen kertaan varmistellen. Jotenkin mieleeni oli tullut kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että onnistuisin pilaaman Tuiskun korvat ihan totaalisesti. Annelle iso kiitos kuvallisista ohjeista, jotka ainakin minun trimmauskokemukseni pelastivat täysin, ja lopputuloskin oli näin ensimmäiseksi kerraksi kyllä ihan kelvollinen :) 

Sakset tosin olivat kaikkea muuta kuin kelvolliset. Mustissa ja Mirrissä oli vain kahdenlaisia saksia, joista nuo minun ostamat 15e ja toiset 80e. Näihin halvempiin sitten päädyin ja ei todellakaan olisi kannattanut. Saksien ruuvi löystyi koko ajan leikatessani, joten trimmausvälineisiin kuului tärkeänä osana myös pieni ruuvimeisseli, jolla aina entrasin saksia parin leikkausliikkeen jälkeen (mikä sinänsä voi myös selittää tuota ajankäyttöä). Jos sakset olivat liian tiukalla, ne eivät menneet kiinni ollenkaan ja jos liian löysällä, ne eivät leikanneet mitään. Tassut trimmasin tiistaina samoilla välineillä, ja niihin ei tainnut mennä aikaa puolta tuntia kauempaa. 

Korvat trimmauksen jälkeen

Kissojen ulkohäkki

Tiistaina meillä oli sovittuna koirapuistotreffit 9 kuukauden ikäisen sheltin kanssa, mutta harmillisesti treffit peruuntuivat. Kaverini Emppu kuitenkin tuli sekarotuisen, jo iäkkäämmän Aksu-koiran kanssa meitä katsomaan, vaan eipä Aksu jaksanut enää innostua Tuiskun leikkikutsuista. Tuisku seurasi kiltisti Aksua ja vähän ihmetteli, kun Aksu vain haisteli maata juoksemisen sijaan. Keskiviikosta alkaen olin päivät töissä, ja silloin myös kissaneidit Sylvi ja Saimi leikattiin, sillä niiden mouruaminen on käynyt aika mahdottomaksi näin kevään tullen. Kissojen nukutuksesta heräämistä pitikin päivystää melkein koko ilta. Olivat ne vaan tosi reppanoita, kun olivat niin kovin huonovointisia ja hoippuivat sinne tänne :/ Kaulureitakin täytyy pitää se 10 päivää eli ainakin ensi viikon lauantaihin - saapa nähdä kuinka kissat niihinkin tottuvat. Eläinlääkäri antoi mukaan steriilit terät, joilla pitäisi tikit sitten itse saada poistettua. Sitäpä sitten "innolla" odotellessa.

Lauantaina päästiin sitten shelttitreffeille 9 kuukauden ikäisen Milon kanssa. Milo oli arempi leikkikaveri, kuin mihin Tuisku on tottunut, joten ei koirien leikki oikein käynnistynyt. Pallon perässä molemmat kyllä juoksivat, mutta Milo ei oikein uskaltautunut leikkimään Tuiskun kanssa. Kuulemma Milo tarvitsee useamman tapaamiskerran, ennen kuin vähän vapautuu ja rohkenee tutustua paremmin, joten seuraavia kertoja odotellessa! Milo oli kyllä todellinen sylikoira, ihan eri maata kuin Tuisku :)


Sunnuntaina Tuisku pääsi katsomaan lampaita Himangalle. Otettiin ulos vuorotellen kolme eri tämän kevään karitsaa, ja Tuiskulla oli varsin hauskaa niiden kanssa juostessaan. Harmi, ettei sattunut kameraa mukaan, sillä etenkin ensimmäinen karitsa hoksasi heti jutun juonen, ja juoksi innoissaan edellä välillä hassusti pomppien Tuisku perässään :) Ilma oli sunnuntaina taas mukavan aurinkoinen ja toi lupauksen kesästä!

Milo 9 kk ja Tuisku 8,5 kk

27. Mätsäriviikko

30.4.-6.5.2012

Tällä viikolla olikin sitte luvassa pitkästä aikaa mätsäreitä ja heti kolmet koko viikolle! Oikein tehotreenit tiedossa ;) Niinpä aloitettiin viikko maanantaina tehokkaasti leikkituokiolla seitsemän sheltin voimin koirapuistossa. Mukana olivat Tytti, Viivi, Remu, Sani, Riimi, Tuisku ja Viima. Koirat vetivät samanlaista raparallia kuin Tuisku ja Ransu-mäyris eilen, joten koiran sai taas pestä päästä varpaisiin leikkituokion jälkeen. Viima kaatoi tapansa mukaan Tuiskun pari kertaa lähes pahimpaan kuralammikkoon, joten koiran puunaamiseen tosiaan meni hetki. Pääasia kuitenkin, että koira sai purkaa energiaansa!

Sani ja Viima ihmettelevät lapiota

Tuiskun ihastus Remu - ja Tuisku seuraa ;)

Tytti ja Viima loiskuttelemassa

Viiviä jo hävettää pentujen touhut!

Vappuna olikin sitten Hukka-Putken järjestämä pentumätsäri heti aamusta. Käytiin sitä ennen Tuiskun kanssa tunnin lenkki ja vielä tunnin leikki-riehutus siihen päälle, jotta Tuisku sitten jaksaisi keskittyä ja kuunnella kehässä. Mätsärissä oli kuvaamassa ystäväni Anni-Maarit Sonninen, joten kiitos hänelle kuvista! Myös Laura oli Riimi-sheltin kanssa turistina ja apukäsinä liikkeellä.

Tuiskun luokassa 7-12 kk oli pentuja yhteensä noin parikymmentä. Harjoittelin aluksi Tuiskun kanssa parissa kehässä, ja Tuisku meni kyllä varsin hyvin, mitä nyt välillä yritti nuohota kuonollaan maasta herkkuja. Tuisku sai parikseen lyhytkarvaisen mäyräkoiran, ja tuomarin mielestä koirat olivat hyvin tasaväkinen pari. Tuisku kuitenkin vei punaisen nauhan energisemmällä ja valovoimaisemmalla esiintymisellään. Tuomari huomasi Tuiskulla myös hammaspuutoksen, ja pitihän se itsekin todeta, että vasemmalta ylhäältä Tuiskulta puuttuu kulmahampaan jälkeen oleva pieni hammas.

Punaisten kehässä oli varsin kova taso. Tuomari kuitenkin valitsi meidät neljän parhaan joukkoon ja lopulta oltiin punaisten kakkosia pitkäkarvaisen collien viedessä ykköspaikan. Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen Tuiskun käytökseen, vaikka meillä onkin ollut tässä aika pitkä mätsäritauko. Käytiin tapahtuman jälkeen katsomassa vielä Viiman esiintymistä Lemmikkiaseman mätsärissä. Ihan ei ehditty sinne ilmoittautumaan, mutta toisaalta Tuiskukin vaikutti jo hieman väsyneeltä. Viima oli lopulta hienosti punaisten neljäs!

Tuisku ja parina mäyräkoira

Punaisten toinen, kolmas ja neljäs.

Torstaina pidettiin vielä leikkituomio Viiman, Tuiskun, Viivin ja Tytin voimin. Enimmäkseen Tuisku ja Viima leikkivät keskenään, ja löydettiinpä sitten Tytistä ja Viimasta kevään ensimmäiset punkitkin! Pitääkin heti ensi viikolla hakea apteekista Bayvanticia punkkien häätämiseen. Perjantaina meillä olikin sitten muutto edessä Pohjanmaalle kesäksi. Tuisku matkusti ihan tyytyväisen oloisena autossa, mutta kun kolmen tunnin päästä olimme kotipihassa, oksensi Tuisku häkkiin juuri, ennen kuin pääsi ulos häkistä :/ oli sille kuitenkin tullut paha olo.

Lauantaiaamu valkeni harmillisen sateisena. Laitoin Tuiskulle Hurtan pompan päälle suojaamaan sateelta ja totesin, että ensi talveksi onkin sitten ostettava uusi. Takki ei enää ylettänyt riittävästi alaselän ja takajalkojen lihasten päälle. Käytiin aamulla tunnin lenkki, eikä Kannuksen match show raviradalla houkutellut sitten yhtään. Päätettiin kuitenkin lähteä sinne harjoittelemaan ensimmäistä ulkomätsäriä. Pentuluokassa oli vain 8 osallistujaa yhteensä, ja meillä oli parina novascotiannoutaja. Tuisku sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä Tuisku valittiin ensimmäiseksi. BIS-kehässä oli yhteensä 6 koiraa, ja Tuisku oli lopulta BIS3! Tuisku käyttäytyi tosi hyvin, vaikka pohja oli vähän raskas juosta (ainakin omistajalle!) ja kehät eivät ihan suurensuuret. Palkinnoista mainittakoon ainakin kaksi hienoa ruusuketta, muumipyyhe, lahjakortti Mustiin ja Mirriin sekä Koirakuiskaajan uusi kirja.

Sunnuntaina oli sitten tämän viikon viimeinen mätsäri Ylivieskassa. Sää onneksi suosi enemmän kuin eilen, mutta tuuli oli edelleen melko navakka. Menimme paikalle hyvissä ajoin, ja saimme odotella pentuluokan alkua aika pitkään, sillä sekarotuisten luokka oli ensimmäisenä. Pariksi kehässä saimme bokserin, joka oli varsin innoissaan kaikista ja kaikesta. Tuisku sen sijaan käyttäytyi erittäin hyvin ja sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä tuomari mainosti olevansa huskykasvattaja. Lopulta Tuisku oli kahden parhaan joukossa huskyn kanssa, vaikka husky ei kuulemma juossut tai seisonyt yhtä hyvin kuin Tuisku. Tuomari lopulta valitsi huskyn punaisten ykköseksi ja Tuiskun kakkoseksi rodun perusteella. Tuiskun käytös kuitenkin oli se paras palkinto, ja lisäksi saatiin 3kg ruokasäkki ja hauska vinkulelu :) Ensi viikolla Tuiskulla onkin tottutteleminen leppoisempaan elämään päivisin, kun minulla alkaa työt. Saapa nähdä kuinka energisen koiran löydän aina tullessani väsyneenä kotiin ;)

Tässä vielä pieni videopätkä Ylivieskan mätsäristä.

26. Agilityhuumaa - ja muutakin

23.-29.4.2012

Alkuviikko oli melko tavanomainen. Talon pihapiiri alkoi vähän kuivua, joten siinä oli taas mukava heittää palloa Tuiskun kanssa. Loppuviikosta perheen miesvahvistus muutti jo kesätöiden perässä Pohjanmaalle, mikä sinänsä oli Tuiskulle myös iso muutos. Kaveri tuli kylään viikonloppuna, joten siinä oli kyllä Tuiskulle riittävästi ohjelmaa, vaikka tuskin koirat sillä tavalla osaavat murehtia kenenkään lähtöä niin kuin me ihmiset. Aloin opettamaan Tuiskulle uutta "pum"-käskyä, eli Tuiskun pitäisi siis kaatua kyljelleen maahan (vähän niin kuin kuolleena, mutta siis ei kuitenkaan!). Tuisku alkukankeuksien jälkeen hoksasi tempun hyvin, mutta sen iloinen, heiluva häntä aina paljastaa muuten kyljelleen jähmettyneen koiran! Taitaa Tuiskukin tykätä kyseisestä tempusta :) Vasemmalle kyljelle Tuisku ei yleensä mene vaan enemmin oikealle.

Tiistaina oli Ohtosen Tarun (Helskon kennel) pitämät näyttelytreenit parkkihallin ylimmässä kerroksessa. Sää ei meitä oikein suosinut, vaan sade kiihtyi loppua kohden. 16 koiran voimin vedettiin kuitenkin hyvät treenit, vaikka Tuisku olikin taas erittäin innoissaan, eikä samanlaista keskittymistä löytynyt kuten viime sunnuntaina. Sain Tarulta kuitenkin hyviä vinkkejä koiran seisottamiseen ja juoksuttamiseen liittyen (esim. hitaammin tuomaria kohti, sillä Tuisku vielä ahtaasta etuosasta johtuen kuulemma alkaa "nakkelemaan" etutassujaan liian kovassa tahdissa). Muuten Tuiskulla on kuulemma hyvä draivi, että aika reippaasti saa juosta esim. ympyrällä. Anne-Mari Hakkaraiselta sain hyvät tassu- ja korvien trimmausvinkit, jotka sitten täytyy toteuttaa pari viikkoa ennen Kempeleen näyttelyä.

Torstaina oli viimeiset Ponderan näyttelykurssin treenit. Tuisku oli taas erittäin innostunut, mutta ei se ainakaan yhtään huonommin mennyt kuin viimeksi, ehkä jopa paremmin. Ongelmana on edelleen se, että Tuisku joskus alkaa kovasti vetämään edellä menevän perään, jolloin kauniista ravista ei voi kyllä puhua samana päivänäkään. Joskus Tuisku alkoi myös pitämään samaa vinkuääntään kuin agilityssä, mikä taas kertoi melkoisesta innostusmielentilasta. Jospa Tuisku joskus vähän rauhoittuisi noita näyttelyitäkin ajatellen: sillä kun tuntuu olevan aina ja joka paikassa niin hurjan kivaa, ettei meinaa pysyä nahoissaan :D Pirjolta sain ihan saman vinkin kuin Tarulta, eli tuomaria kohti tulee juoksuttaa hitaammin kuin tuomarista poispäin. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty. Illalla vielä pestiin Tuisku, sillä ensi viikolla on useampikin mätsäri tiedossa!

Perjantaina oli viimeiset ACE:n basics-kurssin treenit, sekä Tuiskulla että minulla oli tunnelmat aika lailla katossa! Meitä oli viisi koirakkoa, ja jokainen ehti käydä radalla kahdesti. Radanpätkässä oli putki (persjättö), hyppy, hyppy, putki (persjättö) hyppy (käännös paikoillaan oikealle, koira takaisin oikeaan käteen), putki. Pätkä tehtiin osissa, ja olin tyytyväinen koiran lisäksi kerrankin myös itseeni, sillä tällä kertaa muistin jopa vähän paremmin liikkua! Hetihän se näkyi myös Tuiskussa, eli taas tuli todistettua, että kaikki on todellakin kiinni oikeastaan vain ja ainoastaan minusta. Toisaalta vähän masentavaa mutta toisaalta myös motivoivaa. Kesällä olisi tarkoitus itsenäisesti treenata agilityä, ja syksyllä mahdollisesti taas ACE:n basics-kurssille :)

Sunnuntaina löydettiin uusi, mukava lenkki, jossa Tuiskukin pääsi vähän juoksemaan vapaana. Reitti meni tuossa lähellä ensin peltojen välissä ja sitten metsäpoluilla, joilla onneksi näki kauas taakse ja eteenpäin niin, että muut ulkoilijat eivät päässeet yllättämään. Myöhemmin nähtiin vielä Ransu-mäyräkoiraa koirapuistossa. Ransu on vuoden ikäinen leikattu uros, joten Tuisku yritti myös sen päälle hyppiä muutamaan otteeseen. Onneksi Ransu viimein komensi myös Tuiskua, joka lopetti hyppimisen, ja koirat pääsivät myös juoksemaan muutaman kerran kunnolla puistossa. Tuiskun peseminen olikin sitten ihan oma lukunsa - se toi varmaan kilon hiekkaa ja rapaa mukanaan sisälle. Pääasia kuitenkin, että Tuisku sai purkaa innostustaan ja energiaansa leikkituokiossa.