Yritän päivittää blogin ajantasalle mahdollisimman pian. Motivaatiota ei juurikaan ole viime vuoden muisteluun, etenkin alkuvuosi oli niin surullinen, ahdistava, masentava ja pelottava Tuiskun voinnin heikkenemisen takia. Kuitenkin tiedän, että joku muu voi joskus tästä sairaskertomuksesta hyötyä, ja toki vuoteen on mahtunut paljon myös ilon hetkiä, minkä vuoksi haluaisin kaikki päivitykset kirjata ylös. Tässä kirjoituksessa siis luvassa vuodentakainen tammikuu pääpiirteissään.
 |
| Tuisku ja Miisa |
Maanantaina 7.1. alkoi ACE slalom-kurssi. Koska itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta koiran agilitypujottelun opettamisesta, ajattelin, että erillinen kurssi olisi syytä varata tähän tarkoitukseen. Tuisku keskittyi suhteellisen hyvin, vaikka paras koirakaveri Viima meni välillä samaan aikaan toisella radalla. Loppujen lopuksi Tuisku pujotteli kahdeksan keppiä :) Keskiviikkona uskaltauduimme pitkästä aikaa ACE:lle trainings-vuorolle. Ennen joulua agilitymasennus iski, koska Tuisku käyttäytyi todella raivostuttavasti, ja karkasi aina räyhäämään viereisellä radalla meneville koirille kesken oman suorituksensa. Jotain kuitenkin oli tapahtunut joulutauon aikana, sillä Tuisku ei karannut kertaakaan, vaikka pariin otteeseen ehkä sitä hieman harkitsikin. Menimme kolmea erilaista radanpätkää, jossa oli ohjauskuvioina mm. niistoja, sylkkäreitä ja pakkovalsseja sekä putkiansoja. Tuisku meni paljon paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Ohessa kuvia radanpätkistä.
Perjantaina meillä kävi ihastuttava pentuvieras, kaunis shelttityttö Isla kaverini kanssa. Tuisku oli aivan haltioissaan pennusta, ja leikkikin itsensä ihan väsyksiin. Tuiskun vatsaoireiden (oireettomuuden) perusteella aloin lopettelemaan tylosiini-antibioottia, ja otin Inupekt forten nyt päivittäiseen käyttöön siinä toivossa, että yksistään se pitäisi vatsaoireet poissa. Lauantaina menimme Musti ja Mirri -areenalle, jossa oli Helskon kennelin Tarun vetämät näyttelytreenit. Oletin, että Tuisku on täysin agilityfiiliksissä, eikä jaksa lainkaan keskittyä sen mielestä tylsiin näyttelykuvioihin. Ihmeen hyvin Tuisku malttoi kuitenkin mielensä, mistä palkaksi pääsi lopuksi muutaman kerran kepittelemään, ja jälleen onnistui kahdeksan keppiä :) Sunnuntai-iltana Tuisku oli taas niin energinen, että päätimme käydä ottamassa pikaisesti hieman treeniä vielä hallilla. Otettiin pieni irroittelupätkä alkuun, lähinnä Tuiskulle irtoamista (ja minulle juoksua). Sen jälkeen otettiin muutamat kepittelyt, ensin 8, sitten 10 ja lopulta täydet 12 keppiä, jes!! Vauhtia taitaa vielä tulla lisää kokemuksen ja tekniikan hioutumisen myötä. Tuisku oli niin <3
Kepeistä löytyy myös video http://www.youtube.com/watch?v=tuoY3SwkOXw
 |
| Tuisku ja Isla |
Maanantaina 14.1. oli ACE:n slalom-kurssin toinen kerta. Tuiskulla oli hieman keskittymisongelmia, mutta kepitteli kuitenkin hienosti kaikki 12 keppiä :) Pystyin lisäksi välillä kävelemään mukana hieman taaempana ja vaihtamaan puolta oikealta vasemmalle. Keskiviikkona menimme jälleen Maarikan pitämään ACE:n trainings-valmennukseen. Viiman kanssa Tuisku pääsi ennen ja jälkeen treenien purkamaan pahimpia virtoja metsässä juoksemalla lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Itse treeneissä suurimmaksi kompastuskiveksi koitui takaaleikkaus putkelle, missä tuli aika paljon kieltoja. Tietääpähän ainakin nyt, mitä itsenäisesti kannattaa käydä treenaamassa :) Tuisku oli kuitenkin koko ajan todella hyvin mukana tekemässä, eikä karannut kertaakaan toiselle puolen paimentamaan muita koiria, joten olin siihen todella tyytyväinen. Ohessa vielä kuva radanpätkästä, jota treenasimme.
Torstaina onni kääntyi, sillä Tuiskun vatsa meni ihan kuralle, ja päädyinkin vähän karsimaan housuvilloja pesemisen helpottamiseksi. Lisäksi otettiin inupekt forten lisäksi käyttöön tehobakt sekä promax-valmisteet. Varasin ensi viikolle Tuiskulle verikoeajan eläinlääkärille, sillä tämä on kyllä kaikkea muuta kuin normaalia. Lisäksi huolestuttaa, että Tuisku vaikuttaa välillä hieman kipeällekin, vaikka hyvin tuntuu sen piilottavan. Tuntuu, että maha alkaa reagoida, kun meillä on ollut enemmän treeniä tai muuta aktiviteettiä. Tuisku ei kuitenkaan vaikuta stressaavalta koiralta, joten kyllä tässä taitaa nyt olla jotain pahempaa taustalla :(
Lauantaina Tuisku oli taas niin energinen, että kävimme hieman ottamassa puomia, keppejä ja takaaleikkausta hallilla Viiman porukan kanssa. Kivasti alkaa Tuiskulla tulla edistymistä tuon puomin suhteen. Mentiin koko puomi rauhalliseen tahtiin, ja hyvin malttoi pysähtyä 2 on 2 offiin puomin loppuun. Myös takaaleikkauksessa kahden hypyn väliin tuntui tulevan edistymistä! Myös suljetun putken Tuisku haki hienosti. Sunnuntaina Tuiskun maha oli taas hieman löysällä, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin torstaina. Isla tuli pistäytymään kylässä, ja Tuisku tuntui olevan aivan onnessaan pennun näkemisestä ja leikkimisestä :)
Maanantaina 21.1. emme olleet ACE:n slalomissa, koska Tuiskun vatsa oli edelleen hieman löysällä. Tuntui huomattavasti paremmalta idealta pitää lepopäivä, ja vain kotona hieman ottaa kontaktijuttuja silityslaudan avulla. Tiistaina kävimme eläinlääkärissä verikokeissa. Tuiskun urea-arvo oli 12,3 (viitearvon yläraja 9,0), mitä eläinlääkäri piti huolestuttavana, ja tätä olisi syytä jatkossa seurata. Eläinlääkäri mainitsi, että tässä voisi olla jokin autoimmuunitaudin tai allergian mahdollisuus, ja kortisonipiikin avulla voisimme testata, olisiko jokin tällainen tauti syypää Tuiskun oireisiin. Niinpä eläinlääkäri pisti Tuiskulle kaksi viikkoa vaikuttavan kortisonipistoksen. Urea-arvon vuoksi epäiltiin myös maksashunttia, mikä alkuunkaan ei olisi hyvä asia :( Nyt alkuun kuitenkin seurataan kortisonin vaikutusta ja verikoearvoja. Illalla kävimme hallilla vielä pyörähtämässä Viiman porukan kanssa. Otimme takaaleikkauksia, keppejä (meni kaikki 12!) ja puomia, Tuisku teki todella hyvin :)
Keskiviikkona menimme ACE:lle Harrin pitämälle trainings-tunnille. Rata oli meille suhteellisen haastava ja minulle vaikea, koska siinä kysyttiin ketteryyttä ja juoksunopeutta, jota minulla ei juurikaan ole. Kerran Tuisku karkasi toiselle radalle, mikä Harrin mukaan johtui turhautumisesta (Tuisku luuli tehneensä oikein, mutta minun virheeni takia meni väärin, ja kun en palkannut --> karkasi). Harri tuumasi, että Tuisku on sellainen tosi herkkä urheiluauto, jota en ihan vielä osaa ohjata hallitusti, mutta kun sen taidon opin, olemme aika lyömätön pari :D Tämä ajatus on vielä aika kaukainen, sillä oma ohjaamiseni on vielä niin alkeellista, mutta ehkä se tästä vielä. Tuisku pääsi jäähyttelylenkillä leikkimään yhdessä Nalle ja Riimi -shelttien kanssa.
Ohessa vielä pari videopätkää treeneistä:http://www.youtube.com/watch?v=U74WCr1c7QI
http://www.youtube.com/watch?v=GLqTZyZqYDg
Torstaina Tuisku taas kaipasi aivojumppaa, minkä vuoksi päätin opettaa sille uusia "turhia" temppuja. Tempun nimi oli "vati", eli etutassut väärinpäin käännetyn pesuvadin päälle ja takatassut maahan. Tavoitteena olisi Tuisku vielä saada pyörimään tuossa asetelmassa vatia ympäri :) Lisäksi otimme parit kontaktit silityslaudan kanssa. Perjantaina lähdimme ajamaan heti aamusta Pohjanmaalle, ja Tuisku selvisi automatkasta Postafenin voimin ilman pahoinvointia. Tuisku pääsi bichon frisé Milon kanssa lenkille lauantaina, ja Tuisku oli ihan innoissaan. Vaikutti siltä, että Tuiskulla energia lisääntyi, tai sitten vain kuvittelin, mutta kortisonista on saattanut todellakin olla apua! Viikonlopun ajan Tuisku ainakin söi hyvin eikä kieltäytynyt ruuasta :)
 |
| Milo ja Tuisku |
Maanantaina 28.1. ajoimme takaisin Kuopioon ja ACE:lle slalom-kurssille. Tuisku teki hienosti 12 keppiä. Tuisku ei meinannut aluksi millään hyväksyä, että voisi kepitellä kaikessa rauhassa, vaikka itse olisin jo lähtötilanteessa vasemmalla puolella. Tätä siis täytyy jatkossa treenata lisää! Tiistaina kävimme eläinlääkärissä uusissa verikokeissa, ja kerroin kortisonin auttaneen. Tuisku sai lisää kortisonia pistoksena, ja helpotukseksi Tuisku oli saanut myös lisää painoa! Entinen täysin luurankoinen otus (painoa 5,2 kg) painoi nyt 6,2 kg :) Tämä oli todella suuri helpotus, ja jäimme odottamaan verikoetuloksia.
Keskiviikkona kävimme viimeistä kertaa ACE:n trainings-valmennuksessa meidän "omassa" ryhmässämme. Ennen vuodenvaihdettahan irtisanoin vakipaikkamme, koska Tuiskun terveydentila ei ole vakaa ja toisekseen eläinlääkärikäynteihin on mennyt todella paljon rahaa - ja todennäköisesti tulee menemään edelleenkin. Ostan siis mahdollisuuksien mukaan irtovuoroja vakipaikan sijaan. Mutta itse treenikerta Sannan ohjauksessa oli aivan huikea, paras kaikista! Pääsimme 16 esteen radan, kahdella virheellä tosin, mutta olin sekä koirasta että hieman itsestänikin todella ylpeä. En olisi uskonut, että minä itse selviäisin siitä radasta! Alla olevat videot puhuvat puolestaan. Tuisku oli niin huikea <3 Ohessa vielä video radasta:
Torstaina saapuivat paljon odotetut verikoetulokset hyvine ja huonoine uutisineen. Maksa-arvot olivat normaalit, mikä oli suuri helpotus - maksashunttiepäily oli siis väärä! Sen sijaan urea-arvo oli kohonnut edelleen, ja se oli nyt 13,7 :( Eläinlääkäri oli hieman neuvoton, minkä vuoksi olen kysellyt apua kasvattajalta ja myös parilta muultakin eläinlääkäriltä. Jatkotutkimuksia on vielä luvassa, ja toivon mukaan Tuisku-paran sairaudelle saadaan mahdollisimman pian nimi ja oikea hoito. Epätietoisuus on näin omistajan näkökulmasta todella hirveää. Sitä ei voi käsittää, ennen kuin kokee itse sen kaiken henkisen tuskan ja voimattomuuden tunteen, kun ennen niin elämäniloinen koira kuihtuu hiljalleen vain haamuksi itsestään.... :´(
 |
| <3 |
