43. Koiraparka sairastaa

20.-26.8.2012

Maanantaina minä palasin jo työelämään, mutta perheen miesväki, Tuisku ja M, sai touhuta päivän kahdestaan. Tuisku pääsi kuulemma pitkälle lenkille, sai paljon palloleikkejä, etsi-pelin ja muuta aktivointia. Illalla suuntasimme kolmestaan vielä katsomaan ratsastuskisoja läheiselle tallille, joka on ollut minun vakioratsastuspaikkani jo yli 10 vuoden ajan Pohjanmaalla. Tuiskulla oli paikalla paljon ihmettelemistä: hevosia, lapsia, muita ihmisiä sekä pari koiraakin. Tuisku suhtautui tilanteeseen hienosti, eikä välittänyt hevosista mitään. Se on kyllä iso etu - muut koirat haukkuivat hevosia minkä ehtivät.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, josta aamu ja ilta olivat Tuiskun aikaa. Ehdimme lenkkeilyn ohella harjoitella näyttelyitä varten. Tuisku juoksi taas erinomaisen hyvin, mutta seisoessaan jätti aina toisen takajalan "mahan alle" enemmän kuin toisen. Etujalat sen sijaan ovat aina tasan. Jännä juttu mistä tuokin tapa on tullut. Tuiskullahan kerran kuluivat takatassun kynnet hieman turhan lyhyiksi jostain syystä, ja samaan aikaan alkoi tämä seisomisongelmakin. Liittyvätkö toisiinsa vai ei, vaikea sanoa (aiheuttivatko kynnet hieman kipua, minkä takia takatassut oli helpompi jättää milloin mihinkin asentoon).

Tuisku ja Sylvi ulkoilevat

Tiistai- ja keskiviikkoaamuina Tuisku pääsi jälleen juoksemaan Milon kanssa pururadalla aamulenkille, mikä olikin taas hyvä energianpurkukeino :) Alkuviikolla kiinnitin huomiota siihen, että Tuisku nukkui aika poikkeuksellisissa asennoissa. Jo aiemmin heinäkuussa huomasin, että Tuiskun kulkusten iho halkeili mukavasti laattoina pois, liekö sitten kuivunut jostain syystä vai miten, en tiedä. Nyt sitten katsoin ihoa uudelleen, ja se olikin harmillisen punainen, kuumottava ja arka. Soitin samantien vakioeläinlääkärillemme, jonka vastaaja kertoi karua kieltään: "Olen lomalla, ja tavoitettavissa tästä numerosta seuraavan kerran syyskuun lopulla".

Saimi

Siitäpä alkoi sitten eläinlääkärin metsästys. Ihan helppoa ei ollut löytää ilta-aikaa tästä suhteellisen läheltä, mutta lopulta saimme ajan Ari Murnieksille Kokkolaan torstaille. Hän oli mukava ja käsitteli koiraakin hyvin. Lääkäri epäili Tuiskun nuolleen kuivunutta ihoa, mistä syystä iho on sitten ärtynyt ja tulehtunutkin. Tuisku sai kortisoni- ja antibioottipistokset, antibioottitablettikuurin (Synulox) 5 päivää sekä voidekuurin (Fuciderm) 5-7 päivää. Tuisku sai kaulurinkin nuolemisen estämiseksi, mutta lamaantui siitä ihan täysin. Ensimmäisenä yönä minun piti nousta käyttämään Tuiskua myös ulkona ensimmäistä kertaa; ilmeisesti pistokset aiheuttivat pientä aineenvaihdunnan kiihtymistä. Tämän jälkeen en kauluria pitänyt juurikaan, ellei Tuisku jäänyt juuri voiteen laittamisen jälkeen yksin. Annoin myös antibioottien takia maitohappobakteereja ripulin estämiseksi.

Tablettien anto osoittautui yllättävän helpoksi! Tuisku otti ne makkaran seassa tempputuokion yhteydessä ihan tuosta vaan. Maitohappobakteerikin meni alas samalla konstilla, jos en aina muistanut sitä ruokaan jo laittaa. Perjantai ja lauantai olivat semmoisia rentoja peruspäiviä ihan tuon antibioottikuurinkin takia - se tuntuu ehkä hieman väsyttävän Tuiskua. Onneksi Tuiskun maha pysyi hyvänä, eikä mennyt sekaisin lääkkeistä niin kuin pelkäsin. Lauantaina myös harjasin Tuiskun jälleen perusteellisesti, ja siitä lähti vähintään yhtä paljon karvaa kuin viimeksikin! Pahalta näyttää, että loppuvuoden näyttelyt jäävät meiltä kyllä suosiolla väliin, mikäli karva ei kasva poikkeuksellisen nopeasti takaisin. Eihän Tuisku kalju ole, mutta kyllä siihen pisteeseen ollaan päätymässä hyvää vauhtia.

  

Sunnuntaina menimme Kalajoelle katsomaan kansallisia esteratsastuskisoja. Jälleen täytyy kehua Tuiskun erinomaista käytöstä sekä ratsastajien hienoa menoa! Illalla Tuisku pääsi vielä Miisan kanssa puoleksi tunniksi vähän leikkimään koirapuistoon. Hieman kyllä mietin sitä, kuinka paljon tuon antibioottikuurin aikana kannattaa koiraa väsyttää. Tuisku on kuitenkin ollut niin täynnä energiaa ja kyse ihotulehduksesta eikä vakavammasta sairaudesta, joten puoli tuntia ei minusta ollut liikaa. Koirat toki myös nuuskuttelivat maata osan ajasta, eivätkä juosseet itseään mitenkään läkähdyksiin. Kaiken lisäksi Tuiskun iho näyttää jo paljon paremmalta! :)

42. Ensimmäinen lomareissu ilman koiraa

13.-19.8.2012

Maanantai olikin itsenäinen agilitytreenipäivä. Koottiin meidän tavallinen koirapuistoporukka tällä kertaa agilityn pariin: novascotiannoutaja Veera, kultainennoutaja Miisa sekä bichon frisé Milo ja tietenkin Tuisku. Kentällä olikin nyt enemmän vilskettä, sillä kennellinjan koulu oli alkanut. Tuisku kävi ihan valtavilla kierroksilla alusta asti, joten nämä häiriötekijät eivät ainakaan auttaneet asiaa.

Rakennettiin rata, jossa oli suoralla neljä hyppyä peräkkäin, mutkaputki sekä rengas. Tässä ideana oli harjoitella Tuiskulle vielä työn alla olevaa rengasta sekä koiran jättämistä pitkän hyppysuoran päähän. Tuiskulle hypyt eivät tuottaneet mitään ongelmia, mutta valtavan energiatason takia rengasta piti harjoitella vähän enemmän. Sekin kuitenkin sujui lopulta tosi hyvin! Otettiin myös eteen-käskyä ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopulta kolmella hypyllä, ja Tuisku suoriutui tästäkin tehtävästä erittäin hyvin. Tuiskulle ei kyllä moni pärjää vauhdissa agilityradalla :D

Tiistaina harjoiteltiin näyttelyjuttuja kotona. Uusi näyttelyhihna näyttää toimivan, ja Tuiskulle sopivat hyvin lyhyet treenipätkät. Häntä ei kotitreeneissä enää ole ongelma, ja seiso-käskykin sujuu taas yleensä niin kuin pitääkin. Treenien päätteeksi harjasin Tuiskun perusteellisesti viikon tauon jälkeen. Täytyy kyllä todeta, että karvanlähtö on tainnut alkaa. Selästä pohjavilla on melkein pudonnutkin, mutta nyt kaulus ja takajalkojen seutu tulevat hyvää vauhtia perässä.


Tiistaina tuli myös tieto, että pääsemme 10.9. alkavalle ACE:n kontaktikurssille! Siispä meillä on 8 viikon ajan tiedossa kaksi ohjattua agilitykertaa. Täytyy nyt tämä viimeinen opiskeluvuosi yrittää kunnolla hyödyntää ACE:n tarjoamat kurssit, sillä seuraavasta vuodesta ja treenimahdollisuuksista ei sitten olekaan mitään tietoa. Pujottelukurssi olisi myös tarkoitus ottaa mahdollisesti vuodenvaihteessa, mutta ei missään tapauksessa yhtä aikaa kontaktikurssin kanssa, ettei tule koiralle liikaa uutta opeteltavaa kerralla.

Tuisku ja Milo

Keskiviikko- ja torstaiaamuille sain Tuiskulle Milon leikkikaveriksi aamulenkeille. Tuisku oli aivan innoissaan, kun sai heti aamusta purkaa kunnolla energiaa! Koirat juoksivat pururataa peräkkäin purut pöllyten - ei voi kuin ihailla sitä ketterää menoa. Milo on kyllä ollut kesän ajan Tuiskun pelastus, sillä se on niin sopiva leikkikaveri Tuiskulle. Tuisku ei keskity yhtään Milon päälle hyppimiseen, vaan pojilla on leikki koko ajan mielessä :)

Perjantaina kävin vielä Tuiskun kanssa normaalisti aamulenkillä, mutta päivällä lähdin miesväen perheen kanssa Lapin reissulle. Tuisku siis jäi ensimmäistä kertaa hoitoon, mutta onneksi hoitopaikka oli vanhempieni luona eli siellä, missä Tuisku on koko kesän asunutkin. Minulle teki kyllä hyvää vähän vaihtaa maisemaa, kun koko kesä on tullut vain oltua töissä.

Poron pääkallokin löytyi metsästä

Määränpäämme oli Savukoskella lähellä itärajaa, joten automatkaan meni semmoiset kahdeksan tuntia suuntaansa. Aluksi vähän mietin Tuiskun ottamista mukaan matkalle, mutta sen autopahoinvoinnin takia en viitsinyt sitä niin pitkää matkaa lähteä kuljettamaan. Menomatkalla kävimme mm. Haaparannassa, mutta tulomatkan tulimme eri reittiä Kuusamon kautta. Paikanpäällä tuli samoiltua harjujen ja vaarojen päällä sekä metsässä mustikassa - Lapin luonto on kyllä todella näkemisen ja kokemisen arvoinen! Matkalla näimme myös poroja, jotka onneksi eivät päättömästi ryntäilleet tielle, vaan pysyttelivät tien penkalla.

Sunnuntaina palasimme kotiin myöhään illalla. Tuisku oli kyllä valtavan iloinen, kun tajusi meidän vihdoin palanneen reissulta :) Tuisku oli kuulemma syönyt ruokansa hyvin, herättänyt talon väen ennen seitsemää sekä lauantaina että sunnuntaina, osannut vaatia itselleen tekemistä, hakenut palloa vaikka loputtomiin, varastellut sukkia, kaivanut pihanurmikolle kuoppia (!?!), nukkunut yönsä sekä makuuhuoneessa että olohuoneen sohvilla sekä mennyt aina ovelle auton ääneen kuultuaan, kenties odottaen meitä kotiin. Helppo hoitolapsi siis, eikö? ;)